Tykkää tästä:

Valmentajia haastatellessa olen huomannut, että joskus sanomisia tärkeämpää on se, miten ne sanotaan. Millä tuulella valmentaja on? Onko hän itsevarma vai epävarma? Vaiko peräti turhautunut?

Olen huumorimiehiä. Ihan oikeasti. Minusta on toimittajana piristävää, kun urheilija tai valmentaja ei ota itseään ja lajiaan turhan vakavasti ja vastaa kysymykseen jotain muuta kuin, että parhaamme teemme ja katsomme mihin se riittää.

Silti on aina huono merkki, jos asiat menevät niin pahaksi, että valmentaja ei voi enää kuin pistää sarkasmivaihteen päälle. Tampere Unitedin Ari Hjelm oli tässä tilassa jo Veikkausliigan media-avauksessa. Sitä oli periaatteessa hauska katsella, mutta Unitedin ja Hjelmin kannalta tilanne oli tuskainen. Jokseenkin kaikki oli mennyt viime aikoina perseelleen: pelaajia kaatui loppumattomana sarjana sairastuvalle, peli ei luistanut eikä kellään ollut kivaa.

Tämä kaikki alkoi paistaa läpi Hjelmin olemuksesta. Kun kysyin häneltä mitä Unitedissa oli tehty toisin, että lähes perinteeksi muodostunut kehno liigastartti vältettäisiin (United voitti viime vuonna kymmenestä ensimmäisestä pelistään vain kolme ja sitä edellisenä vain kaksi), Hjelm vastasi: “No ainakaan ei olla pelattu harjoituskaudella hyvin. Se ei toiminut viime vuonna.” Se oli ihan ymmärettävä reaktio. Valmentaja elää vahvasti työlleen ja kun työ ei kanna hedelmää, olo ei ole hirveän hehkeä.

Jos TamUlla asiat olivat takamuksellaan, niin FC Lahdella ne olivat tänä viikonloppuna – jos mahdollista – vieläkin huonommin. Joukkueen topparit ovat kaatuneet sairastuvalle yksi kerrallaan. Ja kun tuoreimmalle loukkaantumiselle hankitaan pätevä paikkaaja, hänen pelilupansa ei ilmaannu Suomeen ajoissa. “Tämän asian selviäminen vaatisi ihmeen, sen että eteläamerikkalainen virkamies olisi lauantaina töissä”, Lahden valmentaja Ilkka Mäkelä veisteli Peliuutisissa tunteja ennen avausottelua. Mäkelän sarkastisuuteen vaikutti varmasti sekin, että joukkueen toinen puolustajahankinta oli juuttunut jonnekin tuhansien kilometrien päähän tuhkapilven taakse.

Kaiken tämän jälkeen ei tullut hirveän suurena yllätyksenä, että lahtelaisten liiga-avauksessa tuli vielä räntää tupaan niin kirjaimellisesti kuin pelillisestikin, kun Pietarsaaren Jaro haki Lahdesta ansaitun 1-3-vierasvoiton. Unitedille ei käynyt yhtään paremmin. Se kävi ottamassa Oulussa 3-0-selkäsaunan.

Unitedista ja Lahdesta jälkimmäinen vaikuttaa jotenkin todennäköisemmältä vaihtoehdolta kurssinsa kääntäjäksi lähikierroksilla. Kyse ei ole niinkään materiaalista. Se on Unitedilla Lahtea parempi. Mutta kun pieni epätoivo pääsee hiipimään pelipuseroon, niin siitä on vaikea päästä eroon. Henkistä lukkoa on vaikea aukaista. Lahdelle se onnistunee helpommin, kun joukkue saa kentälle uutta verta.

Valmentajien äänenpainot voivat tosin kertoa muustakin kuin hankaluuksista. TPS-luotsi Marko Rajamäen äänestä paistoi liiga-avauksen aattona itseluottamus ja tyytyväisyys. Kaikki pelaajat ovat terveenä ja käytettävissä. Harjoituskausi on sujunut niin kuin pitikin. Virallisesti Rajamäki sanoi olevansa tyytyväinen siihen, jos joukkue saisi Tehtaan kentältä “jotain mukaansa”. Äänenpainoista kuitenkin kuuli, että hänellä on tällä hetkellä kova luotto omiinsa. Ihan sen perusteella uskoisin Tepsin kaatavan huomenna Hakan.

Inter-luotsi Job Dragtsmalla oli puolestaan toisenlainen ääni kellossa. Joukkue on kärsinyt aiempaa tiukemmasta budjetista ja loukkaantumissumasta, jonka takia harjoituskausi meni taas enemmän tai vähemmän harakoille. Viime tiistain Haka-ottelun perusteella Dragtsma on saanut Interin puolustuksen kohtuullisen hyvään kuosiin, mutta hyökkäys onkin toinen juttu. Inter on ollut maalinteossa erittäin riippuvainen Timo Furuholmista ja Mika Ojalasta. Kumpikaan ei pelaa maanantaina IFK:ta vastaan. Ei ihme, että hollantilaisluotsi kuulosti hieman turhautuneelta.

Ojala ja Furuholm tekivät ratkaisevan eron IFK:n ja Interin Liigacup-kohtaamisessa. Nyt kun kumpikin on sivussa, vaaka kallistuu ennakkopuntaroinnissa melkeinpä ahvenanmaalaisten puoleen. Valkeakosken pelin suhteen veikkaisin puolestaan itsevarmaa Tepsiä. TPS:n hyökkäyspään nopeus on liikaa Haka-puolustukselle. Eikä valkeakoskelaisluotsi Sami Ristiläkään ollut hirveän itsevarman oloinen tiistaisen Inter-matsin jälkeen.

PS. Loppuun täytyy vielä muistaa mainita, kuinka kiitollinen olen siitä, että kaikki edellä mainitut valmentajat ovat vastanneet mukisematta toimittajien kysymyksiin. Reportteri on ehkä viimeinen tyyppi, jonka kanssa turhautunut ihminen haluaa puhua. Mutta luultavasti toimittajat ovat futiksessa välttämätön paha siinä missä valmentajan työpaineetkin.