Riskin veljesten myyminen ulkomaille mahdollisti Juho Lehtosen ja Petteri Pennasen hankkimisen. Rahaa enemmän siirroissa oli kyse TPS:n kyvystä vakuuttaa nuoret pelaajat siitä, että juuri se tarjoaa heille parhaan mahdollisuuden edistää uriaan.
TPS on hankkinut lyhyen ajan sisään kaksi suurlupausta: keskikenttäpelaaja Petteri Pennasen ja hyökkääjä Juho Lehtosen. Kummankin pelaajan perässä oli useampikin suera. Pennasesta oli kiinnostunut Kuopion Palloseura. Lehtosta taas hamusi riveihinsä paikalliskilpailija Inter. Miten kaksikko päätyi TPS:ään? Suurelta osin Riskin veljesten ulkomaille myymisen takia.
Riskin veljesten siirtyminen ulkomaille on osoittautunut TPS:n onneksi kahdellakin tavalla. Ensinnäkin seura sai siirroista kovasti kaipaamansa korvaukset. Toisekseen sille jäi joukkueeseen tilaa juuri sopiville paikoille. Aukot avauskokoonpanossa ovat normaalisti paniikin paikka, mutta kun ne sattuvat sopimaan yhteen vapailla markkinoilla olevien huippulupausten kanssa, heikkoudesta tulee nopeasti vahvuus.
Lehtonen ja Pennanen tähtäävät molemmat ulkomaille. Sinne päästäkseen heidän täytyy saada vyölleen isoja minuutteja liigassa, ja niiden minuuttien saaminen on todennäköisintä juuri Tepsissä. Toisin sanoen Riskien siirtyminen ulkomaille mahdollisti Lehtosen ja Pennasen tulon. Se teki sen ennen kaikkea pelillisesti, mutta myös taloudellisesti. Tepsillä ei luultavasti olisi ollut varaa hankkia Pennasta ja Lehtosta vain laajentamaan rinkiään. Ei varsinkaan nyt, kun Seppo Sairanen ei enää rahoita joukkueen toimintaan.
Riskien ulkomaan siirrot vaikuttivat Pennasen ja Lehtosen saapumiseen vielä kolmannellakin tavalla. Ne osoittivat, että TPS:stä pystyy ponnistamaan hyvin rahakkaammille viheriöille. Varsinkin Roope Riskin nopea kehitys oli työnäyte myös valmentaja Marko Rajamäen osaamisesta nuorten pelaajien kehittäjänä.
Rahaa enemmän Pennasen ja Lehtosen siirroissa oli kyse siitä, että TPS pystyi tarjoamaan nuorille pelaajille parhaan vaihtoehdon sekä nyt että jatkon kannalta. Ja että seura pystyi viestittämään tämän myös pelaajalle.
Näinhän se on. Lisäksi kyllä nuo pitkät sopimuksetkin, 2+1 ja 4 vuotta, kertovat jostakin. Seuran puolelta siitä että luottoa poikien kykyihin löytyy, ja toisaalta pelaajien puolelta siitä että hyvään valmennukseen ja hyvään organisaatioon suostutaan sitoutumaan pidemmäksi aikaa.
Kirjoittanut Asioidentuntija | Julkaistu maaliskuu 18, 2011
klo 15:57