Kirjoittanut Lari Vesander | marraskuu 7, 2011

Analyysi KuPSin kaudesta: Minimitavoitteesta maksimisuoritukseksi

KuPSin liigakaudesta ei jäänyt juuri jossiteltavaa. Mitalihaaveet kaatuivat vieraspeleihin ja heikkoon puolustamiseen. Minimitavoitteeksi asetettu kuudes sija oli lopulta loukkaantumisten runtelemalle joukkueelle maksimisuoritus.

Jokaisella joukkueella tulee kauden aikana heikko jakso ja vahva jakso. Monet luulivat, että KuPSin heikko jakso päättyi MyPan voittamiseen 9. kesäkuuta. Todellisuudessa se kuitenkin vasta alkoi sen jälkeen.

Virhearvio oli kuitenkin ymmärrettävä. KuPS pelasi koko alkukauden penkin alle. Ennen MyPa-matsia joukkue oli voittanut seitsemästä liigapelistään vain kaksi. MyPa-voiton jälkeen joukkue pelasi kymmenen voitotonta ottelua, voitti MyPan uudestaan, pelasi RoPSin kanssa tasan ja hävisi sitten Hakalle ja TPS:lle.

Odotuksiin nähden KuPSin heikko jakso kesti kaksi kolmannesta liigakaudesta. Kuopiolaiset voittivat ensimmäisestä 22:sta liigamatsistaan vain neljä.

Keskikesän voitottomaan jaksoon liittyivät jatkuvat muutokset puolustuksessa. Suurelta osin juuri niiden takia KuPSilla oli liigassa kahden kuukauden jakso ilman nollapelejä. Pahimmillaan KuPS päästi seitsemässä pelissä 19 maalia. Se että joukkue teki noissa matseissa itse 15 osumaa oli laiha lohtu. Pistepussi ei karttunut.

Keskikesän seulapäivien säännön vahvistava poikkeus oli kotiottelu Gaz Metania vastaan. Siinä matsissa KuPS onnistui pelaamaan keskikesän ainoan nollapelinsä.

Gaz Metan -ottelu muistutti paljon KuPSin viime kauden pelejä. Sata lasissa taisteleva kotijoukkue puolusti uhrautuvasti ja iski välillä Venäläisen ja Dicksonin kautta terävillä vastaiskuilla. Silloin siihen oli helppo nojautua, sillä Dickson oli huippuvireessä ja hassutteli kolmekin vastustajaa kerrallaan. Dickson kuitenkin ailahteli kauden aikana paljon ja Metan-matsi toisella jaksolla hän loukkasi reitensä.

Kuopiolaisten eurotaistelua katsoessa tulin miettineeksi, kuinka paljon joukkueen joukkueen lievä alavire oli kiinni henkisestä puolesta. Oliko joukkueen hopeakauden jälkeen vaikeampi syttyä tavallisiin liigapeleihin ja taisteluun keskikastissa?

KuPSin keskikesän taaperruksesta on toinenkin teoria. Kuopiolaiset olivat väsyneitä. Kun KuPS voitti MyPan kesäkuun 9. päivänä, sen edellisestä pelistä oli kulunut 1,5 viikkoa. Kun joukkue seuraavan kerran sai samanlaisen tauon, se teki Interiä vastaan vieraskentällä neljä maalia (mikä tosin riitti vain 4-4-tasapeliin).  Kolmas pidempi tauko puolestaan aloitti KuPSin hyvän loppukauden syyskuussa.

Kauden viimeisellä kolmanneksella joukkue sai itsensä vihdoin kasaan ja pelasti sen mitä pelastettavissa oli. Jossiteltavaa ei jäänyt. Eroa viidenteen sijaan jäi loppukiristä huolimatta kymmenen pistettä. Kuudes sija oli KuPSille tämän kauden esityksillä maksimisuoritus.

Kuudes sija oli myös KuPSin minimitavoite kauteen lähdettäessä. Toinen seuran asettama tavoite oli eurocuppaikka, joka tuli Suomen Cupin kautta. Tavoitteet täyttyivät, mutta silti kausi oli monelle pettymys ennakko-odotuksiin nähden.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun Dickson Nwakaemen paluu Kuopioon vahvistui, KuPSilla oli jalkeilla mitalitaisteluun kuuluva joukkue. Dicksonin liityttyä joukkueeseen KuPS ilmoitti myös kasvattaneensa pelaajabudjetin 400 000 eurosta 650 000 euroon.

Niillä rahoilla joukkueeseen hankittiin vielä Mika Hilander, keskikesänlaina Paulus Roiha sekä loppukaudesta Alain Bono ja Fikru Lemessa. Hankinnat ja budjetin kasvattaminen kertoivat sen, mitä seurasta ei virallisesti ilmoitettu: se tavoitteli tältäkin kaudelta mitalia.

Jos joukkueella on panosta loppukauden peleissä, ne tekevät mielellään täsmähankinnan tai kaksi elokuun siirtoikkunassa. Viime kaudella nämä hankinnat onnistuivat KuPSilla loistavasti. Dudu paikkasi silloin kärjessä Dicksonin ja Oliver Risser toi joukkueeseen juuri sellaista ammattimaisuutta, jota se tarvitsi.

Tänä vuonna loppukauden hankinnat olivat epäselvempiä. Hilander tuli paikkaamaan Mikko Vilmusen toipilasaikaa ja Roiha puolestaan sairauslomitti Dicksonia. Alain Bono oli tietyssä mielessä uusi Risser, ammattilainen keskikentän pohjalla, joka tuurasi samanaikaisesti Patrice Ollon loukkaantumista ja Juho Nykäsen lopettamista.

Fikru Lemessan rooli jäi sen sijaan hämäräksi. Hyökkääjäksi hankittu etiopialainen ei tehnyt yhdeksässä pelaamassaan ottelussa ainuttakaan maalia. Itse asiassa Lemessa ei Veikkausliigan tilastojen mukaan ollut mukana yhdessäkään KuPSin tekemässä maalissa. Etiopialaiskärki oli KuPSilta epäonnistunut loppukauden kokeilu.

Bonon ja Lemessan hankinnat tehtiin KuPSissa varsin pitkälti Suomen Cupin finaalia ajatellen. Savolaisten mitalihaaveet olivat nimittäin menneet siinä vaiheessa, kun kaksikko liittyi joukkueeseen.

KuPSin mitalihaaveet kariutuivat kahteen asiaan. Ensinnäkin KuPS laski tällä kaudella liikaa maaleja. Vain RoPSin, Jaron ja Hakan verkko heilui kauden aikana enemmän – ja ne sijoittuivatkin viimeisiksi sarjassa. (Lisäksi joukkueen hyökkäystehot laskivat. Viime kaudella KuPSin maaliero oli 26 liigapelissä 45-36, tänä vuonna se oli 33 pelissä 44-55. Ottelukohtaisilla keskiarvoilla lukemat  1,73-1,38  muuttuivat muotoon 1,33-1,67.)

Toinen ja vielä edellistäkin tärkeämpi syy mitalimahdollisuuksien karkaamiseen oli KuPSin surkea vierasvire. KuPS suorastaan romahti vieraskentillä. Viime kaudella kuopiolaiset voittivat 13 vieraspelistään peräti seitsemän. Tällä kaudella joukkueen ensimmäinen ja liigakauden ainut vierasvoitto tuli vasta lokakuun alussa Jyväskylässä.

Jos KuPS olisi kerännyt vieraskentillä pisteitä samalla tahdilla kuin viime vuonna, se olisi sijoittunut taas toiseksi.  (Toki KuPS voitti tällä kaudella vieraspelejä – Suomen Cupissa. Joukkue joutui taittamaan koko cup-taipaleensa vieraskentillä.)

Kenties KuPSin kuluneen kauden tarinan opetus on siinä, miten pienet asiat tekevät tasaisessa sarjassa suuren eron. Viime kaudella kuopiolaisten avainpelaajat pysyivät terveenä, ottelutahti oli harvempi ja mitalimahdollisuus kantoi joukkuetta silloin, kun väsymys olisi muuten alkanut painaa. Tällä kaudella joukkue koki loukkaantumisia edellisenkin kauden edestä ja otteluruuhka pahensi ongelmaa. Ja kun voittoja ei tule, pelisumassa on paljon ikävämpi tarpoa.

Toki voi kysyä, sopiiko Esa Pekosen suosima, kovaan liikkeeseen perustuva pelityyli otteluruuhkaan. Vastauksen saadakseen täytyy odottaa ainakin ensi kauteen.

Kaiken kaikkiaan KuPSin kausi ei ollut pettymys, mutta vielä tällä hetkellä se tuntuu siltä. Se tuntuu siltä, koska ensimmäistä kertaa noin 20 vuoteen KuPSin odotettiin olevan mukana mitalitaistelussa.

Silti on mahdollista, että tämän kauden kuudes sija jää KuPSin parhaaksi muutamaan vuoteen. Joukkue on jo ilmoittanut leikkaavansa pelaajabudjettiaan, eikä liigan ottelumäärää olla laskemassa.

About these ads

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: