Kirjoittanut Lari Vesander | huhtikuu 16, 2009

Hakan toiminta kääntyi päälaelleen

Valkeakosken Hakan lähtökohdat kauteen ovat ristiriitaiset. Joukkueella on vihdoin varaa hankkia pelaajia, mutta samalla suuri vaihtuvuus on vienyt Hakalta mahdollisuudet liki perinteeksi muodostuneeseen vahvaan alkukauteen – ja se vie Hakalta mitalimahdollisuudet.

Olli Huttunen on ollut valmentajana melkoinen velho – enkä puhu nyt vain vuoden 2004 Suomen mestaruudesta tai kahdesta Suomen cupin voitosta. Kausilla 2006 ja 2007 Huttunen onnistui säilyttämään Hakalla nousevan kurssin, vaikka joukkueen pelaajabudjetti ja sitä kautta pelaajarinki pienenivät jatkuvasti. Tuohon aikaan varmaa oli se, että alkukaudesta pärjäsivät parhaiten Haka ja nousijajoukkueet, sillä molemmilla pelaajien vaihtuvuus oli ollut talvella minimissään.

Vyön kiristäminen ei kuitenkaan toiminut toivotusti, ja Haka olikin viime kesänä lähes konkurssikypsä. Sitten Sedu Koskinen tuli hätiin. Hakan toimintaan saatiin rahaa, ja samalla perinteikkään seuran toiminta kääntyi päälaelleen. Kenties liigan tarkinta hankintapolitiikkaa harjoittaneen Hakan riveihin tupsahteli yhtäkkiä kalliita turisteja, jotka saivat nettona enemmän palkkaa kuin seuran suomalaiset runkopelaajat bruttona.

Joukko avainpelaajia veti tästä omat johtopäätöksensä. Osa lopetti, muutama lähti muualle. Lopputulos on, että valtaosa Hakan avauskokoonpanosta on vaihtunut viime kaudesta. Ja jos 4-5 miehen vaihtumisen epäillään vievän Interin mahdollisuudet mestaruuden uusimiseen, niin mitä seitsemän avauksen pelaajan lähteminen tekeekään viime vuonna kahdeksanneksi sijoittuneen Hakan mitalihaaveille?

Lähtijöiden tilalle on kyllä hankittu päteviä korvaajiakin. Liigan eliittiin kuuluva Janne Korhonen korvaa kevyesti epävarman Aleksandr Dovbnyan tolppien välissä. Diego Corpache täyttänee Jarkko Okkosen paikan puolustuksen johtajana, ja niin ikään Interistä tulleesta Mika Mäkitalosta on luultavasti pitkässä juoksussa seuralle enemmän iloa kuin HJK:hon lähteneestä Cheyne Fowlerista.

Hakan hyökkäys sen sijaan on tällä hetkellä varsin vaarattoman oloinen. Maestro Valeri Popovitch ja oikealla laidalla viilettäneet Juuso Kangaskorpi ja Mikko Manninen loivat parina viime kautena valtaosan valkeakoskelaisten paikoista. Nyt he ovat poissa, eivätkä heidän korvaajansa vakuuta epäilijöitä tai pelota vastustajia. Ja samaa voi sanoa Hakan hyökkääjätilanteesta: Niko Ikävalko on loukkaantunut eikä Antti Hynynenkään ole mikään maalinsylkijä. Hyökkäyspäätä on hankittu vahvistamaan vielä Given Singuluma, mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että sambialainen tulee sitten kun tulee – jos tulee.

Mutta kaikesta huolimatta Valkeakoskella kaivataan tällä hetkellä kaikkein eniten kärsivällisyyttä. Harjoituspelien perusteella Hakan peli on vielä kaukana valmiista, ja kaikkien muutosten jälkeen Huttusen joukkue tuskin pystyy sille aiemmin ominaiseen vahvaan alkuun. Sen sijaan joukkue parantaa varmasti peliään loppukautta kohti.

Tällä kaudella Haka ei yllä kolmen joukoon, mutta jos seurassa säilyy maltti, niin paluu mitalikantaan voi tapahtua jo ensi vuonna.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: