Kirjoittanut Lari Vesander | huhtikuu 20, 2009

IFK Mariehamn murskasi Interin

IFK Mariehamn – Inter 2-0

IFK Mariehamn ja Inter jatkoivat liigan avausottelussaan siitä mihin Liigacupissa jäivät – hyvässä ja pahassa. Ja toisin kuin joukkueiden helmikuisessa Liigacup-kohtauksessa, tällä kertaa MIFK ansaitsi täysin voittonsa.

Interillä on ollut pitkä ja raskas talvi. Vuonna 2008 joukkue hävisi 41 pelaamastaan ottelusta vain neljä. Se tottui voittamaan. Tänä vuonna asiat ovat olleet toisin: MIFK-ottelu oli Interin 15 peli tänä vuonna ja saldo on tyly kolme voittoa, neljä tasapeliä ja peräti kahdeksan tappiota.

Talvikauden tappiot johtuivat suurelta osin pelaajien testaamisesta – uusia tuurajakandidaatteja tuli joukkueeseen liukuhihnalta ja ne sekoittivat varsinkin puolustuspelaamista. Pelaajat luultavasti ymmärsivät tämän, mutta samalla heitä korpesi oman pelin takkuilu. Tätä turhautumista oli nähtävissä jo Interin ja MIFK:n ystävänpäivän kohtaamisessa, jota Inter johti ja jonka se sitten päästi helpoilla virheillä käsistään. Tuo tappio turhautti erityisesti Severi Paajasta ja Timo Furuholmia – ja silloin pelattiin vasta Liigacupia.

Maanantaina oli kyseessä jo liigaottelu, mutta Paajasen, Joni Ahon ja Ari Nymanin ilmeet olivat kuin suoraan helmikuulta. Kovan voitontahdon ja keskeneräisen oman pelin yhteentörmäyksestä syntyi turhautumista, joka keitti lopulta yli Ville Nikkarilla. Laitapakki polkaisi häntä taklanneen vastustajan päälle ja sai täysin ansaitun punaisen kortin. Siinä vaiheessa Inter oli jo 1-0-tappiolla ja ensimmäinen jakso jo lisäajalla.

Jos joku ulkopuolinen olisi sattunut osumaan Wiklöf Holding Arenalle juuri ottelun alkaessa ja hänelle olisi kerrottu, että toinen joukkueista on hallitseva mestari ja toinen kamppaili putoamista vastaan, hän olisi saattanut arvata joukkueiden meriitit väärin. Interiäkin rajummin uudistunut kotijoukkue oli kaikessa hallitsevia mestareita edellä.

Interin toppareilla on selvä työnjako: uusi hankinta Claudio Verino hoitaa sen pidemmän kaverin. Mutta mitä tapahtuukaan sitten, jos niitä pitkiä kavereita on kaksi? Tähän kohtaan IFK iski ensimmäisellä jaksolla. Yksi Joni Ahon harvoista puutteista on hänen pituutensa. Aho on vain 178-senttinen. IFK:n kärjistä Sasha Anttilainen on kuusi ja Arsim Gashi peräti 13 senttiä Ahoa pidempi. Tästä syystä ahvenanmaalaiset pommittivat Ahoa korkeilla palloilla, jotka he voittivat noin yhdeksän kertaa kymmenestä.

Hieman tämäntyylisestä tilanteesta tuli ottelun avausmaalikin: MIFK sai vapaapotkun hyvältä etäisyydeltä, ja Dmitro Pronevich löysi keskityksellään Tamas Gruborovicsin, joka puski pallon Joni Ahon edestä etunurkkaan. Se oli tyylikäs ja täysin ansaittu johtomaali – ja vieraiden kannalta varsin huolestuttava, sillä viime kaudella joukkuetta vastaan ei juuri erikoistilannemaaleja tehty.

Tosin ei niitä maaleja tehty paljon pelitilanteistakaan; ja Maarianhaminassa kotijoukkueella oli siihenkin paljon paikkoja, sillä topparipari Verino-Aho ei ollut lainkaan samalla aaltopituudella. Pääsyy tähän on se, että Verino ei ole sisäistänyt sitä, millaista sijoittumista häneltä Interin pelisysteemissä odotetaan. Maarianhaminassa hän säntäili eri puolilla kenttää ja yritti ehtiä joka paikkaan – ja jäi sen takia usein tilanteista jälkeen.

37. minuutilla Verino oli oikealla laidalla kamppailemassa Sasha Anttilaisen kanssa ja hävisi juoksukilpailun. Anttilainen pääsi boksiin, jossa hän nöyryytti myös Joni Ahoa. Ainoastaan Patrick Bantamoin mainio refleksitorjunta esti kotijohdon tuplaantumisen. (Minuuttia myöhemmin lahjapakettia oli kääräisemässä Aho, joka oli tarjota Gashille läpiajon.)

Toisella jaksolla MIFK jatkoi siitä, mihin ensimmäisellä jäi. Gruborovics puski pallon ylärimaan jo puolentoista minuutin jälkeen. Sen jälkeen Bantamoi otti taas pari mainiota torjuntaa, kun kotijoukkueen hyökkääjät rynnivät kerta toisensa jälkeen turkulaispuolustuksen lävitse.

Vauhdikkaan alun jälkeen toisella jaksolla nähtiin kuitenkin enemmän rumia taklauksia kuin hyviä tilanteita tai näyttävää jalkapalloa. Loppua kohti Inter alkoi saada pelistä aiempaa parempaan otteen, mutta lopulta maalin teki jälleen kotijoukkue. Dmitro Voloshin ja Sasha Anttilainen järjestivät paikan juuri loukkaantumisesta toipuneelle vaihtopelaajalle Ante Simunacille, joka sai kaikessa rauhassa sivaltaa pallon maaliin.

Se osuma varmisti voiton kotijoukkueelle, johon valmentaja Pekka Lyyski on haalinut joukkueeseensa pelaajia Suomesta, Ruotsista, Islannista, Kroatiasta ja Skotlannista. Onnistuneella skouttauksella maarianhaminalaiset ovat onnistuneet löytämään kelpo tavaraa ”tiilistä jotka muut muurarit ovat hylänneet”.

Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi maalintekijä Gruborovics ja pirteästi esiintynyt Anttilainen. Kumpikin pelasi viime kaudella Kotkassa ja oli tyrkyllä useampaankin joukkueeseen, mutta päätyi lopulta Maarianhaminaa. Ja tuskin katuvat nyt valintaansa. Liigacupin ja avausottelun esitysten perusteella MIFK:llä ei pitäisi tällä kaudella mitään huolta sarjapaikkansa suhteen.

Inter taas… No hyvät uutiset ovat, ettei Interinkään tarvitse olla huolissaan sarjapaikkansa suhteen. Se edelleen erittäin potentiaalinen porukka, jolta ei liigaan valmistautuessa loppunut osaaminen tai taito – sen sijaan siltä loppui aika. Inter parantaa varmasti peliään kauden edetessä, mutta vaarana on, että joukkue menettää mestaruus- tai jopa mitalimahdollisuutensa alkukauden peliruuhkassa.

Ja tuo vaara on nyt akuutti useammastakin syystä. Siinä missä ystävänpäivän tappio IFK:lle saattoi vielä olla huonoa tuuria, maanantainen ei enää sitä ollut. MIFK olisi voinut voittaa pelin 4-0 tai 5-0. Lisäksi Inter menetti Maarianhaminassa hyökkääjä Guillano Grotin sairastuvalle, jossa on jo ennestään Timo Furuholm. Kun Antonio Correia toipuu vieläkin perhepiirissä tapahtuneesta tragediasta ja Kennedy Nwanganga ja Touko Tumanto olivat Maarianhaminassa piikkipaikalla jokseenkin hyödyttömiä, on Interillä jälleen kerran käsissään hyökkääjäongelma.

Ja kaiken hyvän lisäksi sillä on myös puolustusongelma ja, mikä pahinta, asenneongelma. Joukkueen pelistä paistoi Maarianhaminassa turhautuminen ja lopussa peräti tahdottomuus. Asenne on ensimmäinen asia, joka valmentaja Job Dragtsman pitää saada joukkueessaan kuntoon. Sen jälkeen Dragtsman pitää tilkitä parhaansa mukaan puolustus, josta puuttuu ainakin kahden ottelun ajan laitapakki Nikkarikin. (Minun veikkaukseni on, että Aho siirtyy laitapakiksi ja Jermu Gustafsson tulee toppariksi.)

Mainokset

Responses

  1. Olet muuten aika nopea kirjoittelemaan näitä raportteja. (sen lisäksi että blogi on niin hyvä)

    • Kiitos. Urheilutoimituksessa on tullut melko hyvä kirjoitusrutiini. Siellä saattaa olla sellainen tilanne, että jutun pitää olla taitettavana viisi minuuttia ennen ottelun loppua. Siihen verrattuna tämä on täyttä luksusta.

      Tavoitteenani on, että tv-matseista raportti on luettavissa tunnin ja Turussa pelattavista liigamatseista viimeistään kolmen tunnin sisällä ottelun päättymisestä.

  2. Kaipa voisit Interin voitostakin sitten jo pikku hiljaa kirjoittaa. Oon odottanu jo eilisestä lähtien. Blogisi on erinomainen muuten.

    • Mielelläni kirjoittaisin, mutta en ollut ottelussa paikalla. Eilen oli kuumetta 39 astetta ja tänään ei mikään pysy sisässä.

      Mutta eiköhän tuo ruumiinlämpö ja aineenvaihdunta normalisoidu ensi viikoksi, joten Jaro-matsista on taas luvassa otteluraportti – ja vielä samana iltana, en minä näitä seuraavaan päivään jätä.

      Kiitos ja anteeksi.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: