Kirjoittanut Lari Vesander | huhtikuu 27, 2009

Hermanni Hirmuinen kaatoi Vepsun

VPS-Honka 2-5

Hongan ennustettiin riehuvan alkukaudella liigassa kuin hirmumyrsky, mutta tähän saakka myrskyvaroitukset ovat olleet liioiteltuja. Pelillistä salamointia on nähty vain pieninä ukkoskuuroina. Niin Vaasassakin, missä Veikkausliigan tämän hetken pelottavin pelaaja Hermanni Vuorinen piti maaleillaan huolen siitä, että pisteet matkasivat Espooseen.

VPS-Honka-ottelun ensimmäisen vartin aikana ei olisi millään voinut uskoa, että kotijoukkueen hyökkäys oli viime kaudella liigan toiseksi huonoin ja että Hongan puolustus oli liigan kolmanneksi pitävin. Vaasalaiset tuntuivat pääsevän ottelun alussa vieraiden maalille miten ja mistä vain halusivat. Honkalaiset jopa auttoivat tässä: loukkaantuneen Ville Koskimaan tilalla pelannut Roope Heilala tarjoili pallonmenetyksellään vaasalaisille ensimmäisen maalipaikan. Tuomas Peltosen paraatipelastus piti kuitenkin huolen siitä, ettei Jyri Hietaharjun sijoitus löytänyt tietään maaliin. Jatkotilanteessa espoolaisilla oli sitten onneakin, kun Rami Hakanpää oli ohjata pallon omaan verkkoon.

Viisi minuuttia myöhemmin Petteri Forsell löysi keskityksellään pilkun kohdalla täysin vapaana odottaneen Antonio Inutilen, jonka pusku leijaili kuitenkin maalin ylitse. Ja vartin kohdalla Forsell tykitti vielä itse ässäkierteisen kaukovedon, jonka Peltonen sai torjutuksi vain vaivoin.

Ja sitten, kun sitä vähiten osasi odottaa, Honka iski. Nicholas Otaru antoi keskialueelta loistavan läpisyötön, Hermanni Vuorinen irtosi oikea-aikaisesti läpiajoon ja niittasi pallon vasurillaan etualanurkkaan. Se oli ensimmäinen väläytys siitä, miksi Honkaa on pidetty kauden suurimpana ennakkosuosikkina.

Takaiskun jälkeen vaasalaisilta kesti kymmenisen minuuttia päästä peliin mukaan, mutta silloin se tulikin rysäyksellä. Kotijoukkueen hahmo, vasta 18-vuotias Forsell, antoi kulman, jonka Jens Nygård puski tarkasti takanurkkaan. Se oli pelitilanteisiin nähden vähintäänkin ansaittu tasoitus ja samalla surullisen suoraa jatkoa Hongan alkukauden heikolle erikoistilannepuolustamiselle.

Tämän jälkeen näytti pitkään siltä, että tauolle mennään sopuisasti tasalukemissa. Sitten Honka väläytti jälleen: Otaru sai pallon, otti niinsanotusti tyhjät pois ja pamautti komean kierteisen kaukovedon Henrik Moisanderin tavoittamattomiin. Honka oli maalannut molemmilla maalia kohti suuntautuneilla laukauksillaan ja ottikin taukojohdon juuri tehokkuutensa, ei niinkään kokonaisesityksensä, ansiosta.

Eikä tehokkuus kadonnut tauolla minnekään. Toisen jakson alkuun Hongan Z-salamapartio Otaru-Vuorinen iski jälleen. Otaru järjesti pallon boksiin, jossa se ajautui lopulta Vuorisen jalkoihin ja niiden kautta vaasalaisten maaliin. Kolme kutia, kolme maalia. Olkapäävaivaista Henri Sillanpäätä tuurannutta Henrik Moisanderia alkoi käydä sääliksi.

VPS ei kuitenkaan mennyt paniikkiin. Joukkue ei alkanut roiskia päämäärättömästi pitkää palloa (vaikka sekin olisi saattanut Honkaa vastaan toimia), vaan jaksoi rakentaa peliä maltillisesti. Jakson puolivälissä se kantoi vihdoin hedelmää. Pekka Kainu päätti pitkän syöttelyn pistopalloon, johon ehti ensimmäisenä Jyrki Saranpää. Hän lakaisi pallon liukulaukauksella Hongan maaliin, ja VPS oli taas pelissä mukana.

Vepsun lyhytsyöttöpeli kulki honkalaisia paremmin ja hetken aikaa vaikutti siltä, että kotijoukkue saattaisi vielä tasoittaa pelin. Sitten tuli kuitenkin se, mitä vaasalaisyleisö eniten pelkäsi: Hongan neljäs laukaus maalia kohti – ja asialla oli jälleen Vuorinen. Tällä entinen – ja tätä tahtia tulevakin – maalikuningas jatkoi maaliin Henri Aallon epäonnistuneen laukauksen kulman jälkitilanteessa. Peli oli taputeltu, mutta kuin viimeiseksi varmuudeksi Vuorinen herkutteli vielä yhden osuman hattutemppunsa päälle. Ja tämä osuma oli kliinistä tavaraa: ”Hermanni Hirmuinen” kahvitti ensin kaksi puolustajaa ja pamautti sitten pallon etutolppaa nuollen VPS:n maaliin. Näin vaiherikas ottelu päättyi Honka-hyökkääjän kauden kuudenteen liigamaaliin.

Vuorinen oli maanantaina kävelevä esimerkki siitä, että jalkapallo on edelleenkin peli, jossa maaleja ei ansaita vaan ne tehdään. Jos Vuorinen olisi pelannut Vepsussa, se olisi voittanut ottelun. Vaasalaisilla ei tappiosta huolimatta ollut kuitenkaan syytä hävetä esitystään. Viime kauden tylsäpallo on selvästikin kuollut ja kuopattu, tänä vuonna perinteikkäässä futiskaupungissa pelataan jalkapalloa.

Ja mitä Honkaan taas tulee, niin sen pelivarmuus on jostain syystä edelleen kadoksissa. Joukkueessa on kuitenkin tuhottomasti tulivoimaa – yhdeksän maalia kolmessa pelissä on tästä väkevä osoitus. Toisaalta espoolaiset myös tarvitsevat tehojaan, sillä joukkue on menettänyt johtoaseman jokaisessa ottelussaan.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: