Kirjoittanut Lari Vesander | toukokuu 5, 2009

Futistaiteilija ja maailmanmatkaaja

Touko Tumanto teki huhtikuussa paluun liigakentille 30 kuukauden tauon jälkeen. Noihin kuukausiin mahtui kolme vakavaa polvivammaa ja reppumatkailua Etelä-Amerikassa ja Aasiassa. Takaisin futiskentille Tumannon toi palava rakkaus jalkapalloon ja halu onnistua nurmikolla täydellisesti edes yhden kymmenyksen ajan.

Interin liigakauden avausottelu Maarianhaminassa oli hallitseville mestareille äärimmäisen tuskainen kokemus. Ulosajoja, toimitsijakieltoihin johtaneita tapahtumia ja vielä selkeä tappiokin. Silti yksi Interin pelaaja oli helpottunut ja onnellinen. Hän oli 73. minuutilla kentälle vaihdettu keskikenttäpelaaja Touko Tumanto. ”Masentavasta tuloksesta huolimatta pelin jälkeen oli hieno tunne. Jalat toimivat taas ja pysyin ehjänä vaikka tuli kontaktiakin. En osannut ottaa tappiota yhtä raskaasti kuin muut, koska olin niin innoissani paluustani”, Tumanto muistelee.

Ja Tumannon kohdalla voi hyvällä syyllä puhua paluusta isolla peellä. Ennen Maarianhaminan matsia hän piti tahtomattaan 30 kuukauden loukkaantumisloman pääsarjafutiksesta. ”Se on varmaan jo aika lähellä jotain ennätystä”, Tumanto naurahtaa.

Edellisen liigamatsin Tumanto pelasi lokakuussa 2006 Hakaa vastan. Siinä pelissä häneltä meni ristiside oikeasta polvesta. Kausi oli paketissa ja edessä oli kahdeksan kuukauden kuntoutus. ”Kahdeksan kuukautta on se aika, jonka jälkeen näiden loukkaantumisten jäljiltä pääsee pelaamaan”, Tumanto sanoo kokemuksen syvällä rintaäänellä ”Pääsin kuntoon kesäkuuksi. Pelasin pari matsia reserviottelussa ja kaikki näytti taas hyvältä. Sitten treeneissä meni toinen polvi tilanteessa, jossa ei ollut edes kontaktia. Kyllä se veti silloin olon tyhjäksi, kun tiesi, että edessä on taas sama ruljanssi ja kun tietää mitä se kuntoon pääseminen vaatii.”

”Kun tietää mikä parasta ja mitä haluaa tehdä, ja sitten sitä ei saakaan tehdä, kun kroppa ei pysy kunnossa. Ei sitä tilannetta ja tunnetta voi oikein sanoin kuvailla”, Tumanto jatkaa. Polvivammat ovat siitä ikäviä, ettei niitä tule vain kerran, vaan ne synnyttävät helposti vammakierteen. Tämän ovat Interissäkin huomanneet Tumannon lisäksi vaikkapa Timo Furuholm ja Jermu Gustafsson. ”Polvivammasta kuntoutuminen vaatii malttia. Kaikkein vaikeinta ja tärkeintä on saada jalat balanssiin, että niissä olisi yhtä paljon voimaa. Helposti loukkaantunutta jalkaa varoo ja tervettä kuormittaa liikaa – ja silloin käy niin kuin minulle kävi ja toinen jalka paukahtaa.”

”En ole koskaan edes miettinyt lopettamista. Futis on minulle niin selvä intohimo. En tule takaisin siksi, että minulla olisi jotain näytettävää vaan siksi, että tiedän mistä pidän ja mitä haluan tehdä. Futiksen pelaaminen on siisteintä mitä tiedän. Mutta nyt jos loukkaantuisin neljännen kerran, niin joutuisin ehkä jo miettimään lopettamista.”

Neljännen kerran? Itse olin kuullut vain kahdesta loukkaantumisesta, mutta Tumanto tarkensi, ettei homma jäänyt siihen. Kahdeksan kuukauden kirous iski uudestaan. ”Polvi meni vielä kolmannen kerran putkeen. Tulin taas takaisin kahdeksan kuukauden jälkeen – ja sitten pamahti taas oikea jalka. Ilmeni, että ensimmäinen leikkaus ei ollut mennyt putkeen. Sääriluun alle laitettu ruuvi oli irronnut ja eturistiote jouduttiin tekemään uudestaan. Edessä oli taas vähintään kahdeksan kuukauden pelitauko.”

Kolme eturistisideleikkausta ja pari tähystystä päälle. Heikompitahtoinen futaaja olisi uskonut vähemmälläkin ja pistänyt nappikset pysyvästi naulaan. Tumanto sen sijaan kävi kolmannen kerran kuntoutumisruljanssin läpi, ja palasi kentille – kenties parempana kuin koskaan. ”Olen ollut onnekas siinä mielessä, että aina kun olen kuntoutunut, niin ominaisuuteni eivät ole huonontuneet. Nopeus ja pallotatsi ovat säilyneet. Urheilullisella tyypillä lihaskuntokin pysyy paremmin kunnossa.”

Toiset kutsuvat sitä onneksi, toiset taas työnteoksi. Vammakierteet osuvat usein pelaajille, jotka eivät peruuttele vaan pelaavat aina 110 lasissa. Kolikon toinen puoli on se, että juuri näillä 110-pelaajilla on myös riittävästi paloa ja tahtoa selvitä vammakierteestä. Kuntouttaa itsensä yhä uudelleen vaikka tietää, että kuntouksen jälkeen saattaakin odottaa vain uusi loukkaantuminen. Oli kyse sitten Tumannosta tai Furuholmista, Ronaldosta tai Aki Riihilahdesta, niin heitä kaikkia yhdistää kaksi asiaa: vammakierre ja palava rakkaus jalkapalloon, joka kantaa läpi kuntoutuskausien yhä uudestaan.

Mutta ei palata vielä pelaamiseen. Tumanto oli loukkaantumisten takia pitkään pelaamatta. Mitä hän oikein teki sinä aikana? ”Matkustelin. Matkustelu on aina ollut minulla varasuunnitelmana. Se on toiseksi parasta mitä tiedän ja olin pistänyt sitä varten rahaa sivuun.”

Itse asiassa loukkaantumiset avasivat Tumannolle mahdollisuuden toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa. ”Olen aina haaveillut siitä, että voisin viettää vuoden reppumatkailijana. Kun en voinut pelata, pähkäilin että nyt on sopiva aika matkustaa. Käytin viime vuoden käytännöllisesti katsoen kokonaan matkusteluun. Olin Etelä-Amerikassa, Aasiassa ja Keski-Euroopassa. Se oli avartavaa, ja lisää reissuja tulee varmasti jatkossa.”

Yksi mahdollisuus reissujen jatkumiseen olisi pelaajaura ulkomailla. Tumanto ei tavoittele perinteisiä Euroopan rahakenttiä, vaan hieman eksoottisempia areenoita. ”Jossain Guatemalassa tai Kolumbiassa voisi olla siistiä pelata, jossain Väli-Amerikan eksoottisemmassa maassa. Loukkaantumisten myötä minulle on selvinnyt, etten tavoittele pelaajana mitään muuta kuin sitä, että pystyn toteuttamaan itseäni sellaisessa paikassa, jossa nautin olla. Sillä tavalla pystyn saamaan itsestäni kaiken irti ja antamaan kaikkeni. Tässä vaiheessa en edes lähtisi kovin helposti minnekään.”

Heti perään Tumanto totesi, että jos hän pääsee pelaamaan ehjän kauden ilman loukkaantumisia, niin eihän sitä tiedä mistä itsensä löytää. Fakta kuitenkin on, että hän on jo 27-vuotias pelaaja, jota voi melkein pitää kävelevänä sairauskertomuksena. Sellainen sulkee jalkapallomaailmassa ovia, mutta ei välttämättä mitään sellaista, jonne Tumanto olisi kaivannut. ”En ole mikään futisfani, minä vain pidän pelaamisesta. En tunne futisjengejä tai pelaajia, tykkään vain fiilistellä kentällä. Nautin pelaamisesta, silloin olen onnellisimmillani ja unohdan kaiken muun. Katson kyllä Mestareiden liigaa, mutta en seuraa mitään sarjaa – en edes muiden Veikkausliigan joukkueiden otteita. Tärkeintä on se, että saan itse pelata.”

Kun Tumanto oli viime syksynä kuntoutunut kolmannesta polvivammastaan, Puotikylän Valtissa jalkapalloilun aloittaneella pelaajalla oli kaksi seuravaihtoehtoa: JJK, jossa hän pelasi 10-vuotiaasta 20-vuotiaaksi ja Inter, jota hän oli edustanut vuodesta 2003. Vaihtoehtojen arvojärjestyksestä Tumannolla ei ollut mitään epäselvyyttä. ”Kävin keskusteluja JJK:n kanssa, mutta minulle oli jo silloin selvää, että jos saan sopimuksen Interiin, niin palaan tänne. Minusta nimittäin tuntui, että meillä jäi täällä asiat kesken. Minulla on vielä seuralle annettavaa ja lisäksi uskoin, että valmentaja Job Dragtsmalla olisi annettavaa minulle.”

Tästä huolimatta Tumanto vakuuttaa suhteen jyväskyläläisseuraan olevan kunnossa. ”JJK:n kakkosvalmentaja Matti Lahtinen on entinen juniorivalmentajani ja mahtava tyyppi. Siellä on paljon tuttuja pelaajia ja JJK on minulle tärkeä seura, mutta Inter tuntuu tällä hetkellä minulle kodilta. Olen ollut pitkään pois Jyväskylästä ja Turku tuntuu nykyään enemmän kotikaupungilta.”

Tumanto ei sanonut mitään valmentaja Ville Prihasta, mutta voisin kuvitella, etteivät futistaiteilija Tumannon ja taistelufutista peluuttavan Prihan pelilliset näkemykset välttämättä kohtaisi. En kuitenkaan kysynyt Tumannolta Prihasta, sen sijaan kysyin sulkeeko hän pois paluuta JJK:hon jossain vaiheessa. ”En tietenkään. On turha sulkea mitään ovia – ikinä.”

Tällä hetkellä Tumanto on kuitenkin interiläinen eikä vähiten seuran toiminnan ansiosta. ”Olen kasvanut Interin kanssa hyvin läheiseen suhteeseen. Inter on suhtautunut loukkaantumisiin todella ymmärtäväisesti – samoin kuin monet muut pitkäaikaisloukkaantuneet. Varmaan monessa muussa seurassa olisi sanottu vain näkemiin, mutta Interissä toimitaan toisin. Minun on vaikea kuvitella, että pelaisin nyt jossain muussa seurassa”, Tumanto sanoo.

Tumannolla on nyt asiat kohdallaan. Hän sanoo olevansa paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen ja vakuuttaa, ettei tunne kentällä pelkoa. ” Jos pelkäisin, niin en pelaisi. Heittäydyn peliin aina täysillä. En väistele tilanteita, enkä osaisikaan varoa. Joskus paukkuu ja sille ei voi mitään. Voi vain pitää itsensä mahdollisimman hyvässä kunnossa. Ja nyt olen fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan.”

Tumanto on taistelija mutta myös esteetikko, joka etsii täydellistä tilannetta, täydellistä syöttöä tai täydellistä harhautusta. Sekunnin kymmenyksen kestävää täydellisyyden hetkeä, joita hän kertoo kokeneensa uransa aikana jo muutaman. Välillä se toki johtaa riskeihin ja riskit voivat johtaa virheisiin. Tumannon mielestä suurin virhe on kuitenkin se, ettei ota koskaan mitään riskejä. ”Suomessa pelätään liikaa virheitä. Tyydytään liian helppoihin perusratkaisuihin. Ja perusratkaisuista kasvaa perusduunariuutta, joka riittää ehkä Veikkausliigaan, mutta ei vie ketään huipulle. Ja harmittavan usein se alkaa jo junnuiässä. Junnuissa ei pitäisi olla mitään isä-poika-valmentajia vaan parhaimmat valmentajat, jotka kannustaisivat lapsia omiin rohkeisiin ratkaisuihin. Heitä on jo jonkin verran. Siinä mielessä suomalainen jalkapallo kulkee oikeaan suuntaan.”

Tumannon futistaitelijataustaa vasten on ymmärrettävää, etteivät hänen loppu-uran tavoitteensakaan ole aivan tavanomaisia. ”Tavoitteenani on saada kaikki sydämeni sisältämä palo ulos. Kun lopetan, niin haluan olla harmittelematta sitä, etten pelannut enemmän ja paremmin. Tavoitteenani on pelata pelottomasti sellaista peliä millainen olen. Kun olen saanut sen ulos, voin lopettaa hyvillä mielin, on se pelaaminen vienyt minut sitten mihin tahansa.”


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: