Kirjoittanut Lari Vesander | Touko 24, 2009

Keep it simple!

Interin avauskokoonpanosta vaihtui viisi pelaajaa ja Hakan avauksesta peräti seitsemän. Joukkueiden piti kärsiä vaihtuvuutensa takia alkukauden otteluruuhkasta, mutta sen sijaan ne ovatkin sarjataulukon kärjessä. Miten tähän on tultu?

Haastattelin ennen liigakauden alkua Interin valmentajaa Job Dragtsmaa. Inter oli juuri julkistanut täsmähankintansa Claudio Verinon, Alberto Ramirezin ja Ari Nymanin. Interin ensimmäiseen otteluun oli kaksi viikkoa aikaa.

”Menetimme joukkueen sydämen, ja nyt meidän täytyy rakentaa se uudestaan. Meidän täytyy tehdä aivan hitosti töitä”, Dragtsma totesi ja myönsi alkukauden otteluruuhkan (10 liigapeliä kuudessa viikossa) tuovan oman haasteensa Interin urakkaan. ”Minun täytyy pitää huoli siitä, ettei meille käy kuin Tamulle viime kaudella. Heidän mestaruusmahdollisuutensa olivat menneet kymmenen pelin jälkeen”, Dragtsma jatkoi.

Ja siitä hän on totta tosiaan pitänyt huolen. Yksi ylimääräinen oppitunti siihen tosin tarvittiin. Avausottelussa Inter sai selkäsaunan IFK Mariehamnilta, joka oli muuttunut viime kaudesta vielä turkulaisiakin enemmän. MIFK oli kuitenkin sisäistänyt nopeammin sen reseptin, jolla alkukaudella pärjätään: pelin pitää olla yksinkertaista ja puolustuksen kunnossa.

Tämän oppitunnin Inter sisäisti Maarianhaminan jälkeen äärimmäisen hyvin. Dragtsma otti Ari Nyman keskikentän pohjalta toiseksi toppariksi ja yhtäkkiä Interin puolustus alkoi taas pitää. Yksinkertaistettu peli toi joukkueelle voitot jopa muhkuraisilta Susivoudin ja Väinölänniemen kentiltä. Siinä sivussa Inter piti myös verkkonsa puhtaana yli 500 minuutin ajan ja nousi sarjan kärkeen.

Nyt hallitsevat mestarit ovat alkaneet rakentaa myös hyökkäyspeliään kuntoon. Se näkyi eilen Hakaa vastaan. Interin ensimmäisen jakson esitys oli parasta jalkapalloa, mitä tämän kauden liigassa on nähty. Se oli keskikesän futista toukokuussa. Mutta silti Inter hävisi, koska se oli saanut vastaansa Valkeakosken Hakan, joka oli sisäistänyt alkukauden lainalaisuudet parhaiten koko liigasta.

On ironista ja ehkä hieman yllättävääkin, että liigan tiukimmat puolustukset löytyvät juuri niistä joukkueista, joissa vaihtuvuus on ollut suurinta: Hakasta (0,63 päästettyä maalia per peli), Interistä (0,63) ja IFK Mariehamnista (0,57), Tähän löytyy kuitenkin looginen selitys: näiden joukkueiden on ollut vaihtuvuuden takia pakko yksinkertaistaa pelaamistaan ja lähteä liikkeelle puolustuksen kautta. Toinen syy on hyvässä valmennuksessa. Osaava valmentaja, jolla on sanavaltaa pelaajahankinnoissa, vaikuttaa enemmän kuin pelaajien vaihtuvuus. Täsmähankinnat eivät vaaranna joukkuetta.

Hakan esitys Interiä vastaan oli malliesimerkki siitä, miten otteluita voitetaan alkukaudella: tiiviisti puolustamalla ja vastustajan virheistä rankaisemalla. Alkukauden otteluissa nähdään harvemmin maalijuhlia, koska joukkueiden hyökkäyspeli ei vain ole sillä tasolla, että ne pystyisivät tehtailemaan osumia liukuhihnalta. Maalit enemmänkin vain ”tapahtuvat”, useimmiten joko erikoistilanteista tai sitten puolustajien virheistä.

(Näin jälkikäteen on helppo huomata, että Hakan vaihtuvuuden sijaan huomio olisi kannattanut kiinnittää siihen, että aiemmin äärimmäisen rajallisilla resursseilla operoineella Olli Huttusella oli vihdoin mahdollisuus vahvistaa joukkuettaan. Tämä kausi tai viimeistään seuraava näyttänee, miten hyvä Huttusen Haka voikaan olla. Yksi palanen joukkueesta kuitenkin puuttuu: kunnon hyökkääjä. Valkeakoskelaisilla on ollut verkot vesillä vaikka missä merissä, mutta sopivaa vonkaletta ei niihin ole vielä tarttunut. Sambialaisesta Given Singulumasta sellaista odotettiin, mutta maalipyssyn sijasta kolmen seuran kanssa sopimukset tehnyt sankari onkin paljastumassa suurimmaksi kusinupiksi, joka ei ole koskaan Veikkausliigassa pelannut.)

Tällä viikolla toppari on tarjoillut kolme kertaa hyökkääjälle avopaikan hutipotkullaan tai epäonnistuneella haltuunotollaan: Ensin pitkän pystysyötön hutiloi hyökkääjälle KuPSin Miikka Ilo ja eilen saman tempun toistivat Hongan Roope Heilala ja Interin Claudio Verino. Suurin syy noihin osumiin oli tietysti puolustajan huolimattomuus, mutta samalla ne ovat esimerkki siitä, että varsinkin alkukaudella maalit syntyvät enemmänkin nopeasti vastustajan virheistä kuin hitaan ja hartaan rakentelun tuloksena. Varsinkaan keväällä maaleja ei ansaita – ne tehdään.

Hyvä puoli tämän kaiken keskellä kuitenkin on se, että joukkueiden pelaaminen on parantumaan päin. Inter osoitti sen jo eilen ja viimeistään EM-kisatauon jälkeen moni muu joukkue seuraa perässä. Kentät paranevat, joukkueet hitsautuvat yhteen, syötöt menevät paremmin omille ja yhtäkkiä hyökkääjätkin vaikuttavat juonikkaammilta. Silloin ei kevätkauden tiukka puolustaminen enää ehkä riitäkään voittoon.

Siksi en olisi nostamassa Hakaa vielä Interin ohitse suurimmaksi mestarisuosikiksi. Mutta jos koskilaiset löytävät hyökkääjänsä, niin mitä tahansa voi tapahtua. Eikä mestaruuskamppailu ole missään nimessä vain näiden kahden joukkueen kisa. Mukavasti kärkikahinoissa pysynyt Lahti saattaa paljastua yllättävänkin sitkeäksi sissiksi. Honka ja HJK parantavat varmasti myös peliään, mutta kummankin on nyt tunnustettava, että heillä on käsissään yksi valttikortti vähemmän. Pienellä vaihtuvuudella operoineiden pääkaupunkiseudun suosikkien olisi pitänyt pärjätä alkukaudella paljon Interiä ja Hakaa paremmin. Näin ei kuitenkaan käynyt. Pääkaupunkiseudun joukkueiden puutteet yksinkertaistamisessa ovat monimutkaistaneet mukavasti mestaruustaistelua, josta on lupa odottaa huikeaa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: