Kirjoittanut Lari Vesander | Touko 27, 2009

RoPSin piilotettu potentiaali

Valeri Bondarenkon vapauttaminen valmentajatehtävistään on Rovaniemen Palloseuralle mahtava mahdollisuus, jonka se kuitenkin todennäköisesti jättää hyödyntämättä. Tällä kaudella kentällä olleista RoPS-pelaajista 69 prosenttia on ollut korkeintaan 25-vuotiaita. Heistä voisi kasvaa Rovaniemelle joukkue, joka takaisi joukkueelle menestystä niin kilpailullisesti kuin taloudellisestikin. Se kuitenkin vaatisi sen, että joukkueen peräsimeen kiinnitettäisiin pitkällä sopimuksella osaava valmentaja, jonka työrauha taattaisiin – ja niin ei Rovaniemellä käy.

Tutkailin hieman Rovaniemen Palloseuran tilastoja. Alkuun niistä selvisi se, mitä monet ovat aavistelleetkin: RoPS on ollut tällä kaudella 30-prosenttisesti suomalainen. Toisin sanoen RoPS:n suomasta peliajasta vain 30 prosenttia on mennyt kotimaisille pelaajille. Sen sijaan sambialaiset ovat saaneet peliajasta 52 prosenttia ja muunmuulaiset 18.

Tähän väliin voisin päivitellä, miten tärkeää suomalaisten pelaajien saama peliaika on ja miten nälkäpalkalla pelaavien afrikkalaisten raahaaminen Suomeen ei edistä kotimaista jalkapalloa. Ne puheet on kuitenkin kuultu tuhanteen kertaan. Ja sitä paitsi RoPS voisi edistää jalkapalloa paljonkin.

Tilastot nimittäin paljastavat RoPSista toisenlaisiakin faktoja. Yksi näistä on, että  RoPSissa pelanneista 16 pelaajasta 11 on korkeintaan 25-vuotiaita. Se on 69 prosenttia – ja se on todella paljon.

Tätä tilastoja katsellessa voi ehkä ymmärtää, mitä Jouko Kiistalalla on kenties ollut mielessään joukkuetta kasatessaan: Jos RoPS saisi pidettyä nuoren runkonsa kasassa edes muutaman vuoden ajan, tuloksia alkaisi tulla lähes väistämättä. Siinä sivussa jotkut pelaajista kehittyisivät niin hyviksi, että heidän myymisestään kertyisi joukkueelle rahaa. (Jonka voisikin sitten pistää vaikka oman junioritoiminnan kehittämiseen.)

Rovaniemeläisillä on käsissään todella potentiaalinen nippu, joka oikein valmennettuna ja käsiteltynä voisi taata seuralle tuloksia niin pelillisesti kuin taloudellisestikin. Ongelma on vain siinä, että näin voi tapahtua vain kunnollisessa, pitkäjänteisessä valmennuksessa. Valeri Bondarenko ei ollut oikea mies valmentamaan näitä nuoria kykyjä. Hänen ”vapauttamisensa” oli askel oikeaan suuntaan. Mutta ilman oikeita jatkotoimenpiteitä se voi olla yhtä hyödytön kuin RoPSin aiemmatkin valmentajanvaihdokset.

Kysymys on siitä mitä seura tarvitsee kehittyäkseen. Nyt RoPS tarvitsisi hyvän, pelaajien kehittämiseen pystyvän valmentajan – ja se tarvitsisi sen vielä pitkällä sopimuksella ja täydellisyyttä hipovalla työrauhalla. Ja sen aikaan saaminen nykyisessä Rovaniemen Palloseurassa on valitettavasti sula mahdottomuus.

RoPSin suurin tragedia ei ole se, että yli puolet peliajasta menee sambialaisille. Suurin tragedia on se, että nykymenolla tuo peliaika valuu valtaosin hukkaan,  Afrikan tähdet jäävät hiomattomiksi timanteiksi ja RoPS jatkossakin liigan putoamistaisteluun. Oikeissa käsissä RoPS pystyisi paljon parempaan.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: