Kirjoittanut Lari Vesander | Touko 30, 2009

Tappioasema tappaa Interin pelin

Tappioasema on ollut Interille myrkkyä koko Job Dragtsman valmennuskauden ajan ja tällä kaudella siitä on muodostunut joukkueelle lähes ylitsepääsemätön peikko – ainakin tilastojen valossa.

Inter ei osaa pelata tappioasemassa. Jos vastustaja on tehnyt tällä kaudella ensimmäisen maalin, se on aina nyös onnistunut jättämään Interin nollille. Kärjistäen: avausmaalin tekeminen on taannut voiton Interiä vastaan. Ja tämä ei ole vain tämän kauden ilmiö. Job Dragtsman aikana Interin heikkous on ollut alusta asti tappioasemassa pelaaminen. Inter on ollut Job Dragtsman aikana tappioasemassa 24 liigaottelussa. Se on hävinnyt noista otteluista peräti 16. (Kaikkiaan Inter on joutunut tappioasemaan 26 kertaa ja yhdeksässä tapauksessa se on onnistunut nousemaan edes tasoihin.)

Vain neljä kertaa Inter on onnistunut nousemaan tappioasemasta voittoon. Näistä kerroista kolme osui kaudelle 2007, jolloin Inter voitti takaa-ajoasemasta MyPan, Jaron ja Hongan. Edellisen kerran Inter on noussut tappioasemasta voittoon kauden 2008 avausottelussa Rovaniemen Palloseuraa vastaan. Takaa-ajoasemista saavutetuissa voitoissa on se mielenkiintoinen piirre, että Honka-voittoa lukuun ottamatta ne ovat tulleet useamman maalin marginaalilla.

Tämä viittaisi siihen, että Inter on mielialajoukkue: Pysäyttämätön silloin, kun se hengen päälle (kuten viime kaudella nähtiin), mutta helposti murtuva silloin, kun henki ei ole vahvimmillaan – kuten tällä kaudella on huomattu. Tällä hetkellä Inter turhautuu hyvin helposti omaan tehottomuuteensa ja juuri kärsimättömyys tekee joukkueesta erityisen haavoittuvan. Turhautumisesta ei nimittäin kieli vain pelaajien huutaminen toisilleen tai Timo Furuholmin kiukuttelu vaihtoon tullessaan – kärsimättömyys heikentää Interiä myös pelillisesti.

Interiä vastaan on tehty kahdessa viimeisimmässä pelissä kolme maalia. Ne kaikki ovat tulleet vastaiskuista. Ensimmäisen niistä saa ottaa kontolleen toppari Claudio Verino, mutta kahdessa jälkimmäisessä kyse on ollut Interin järjestelmällisestä haavoittuvuudesta ja siitä, että mestarijoukkue on menettänyt malttinsa.

Inter janoaa maaleja. Se uskoo omaan tekemiseensä, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Jos joukkue ei ole tehnyt avausmaalia ensimmäisen tunnin aikana, se laittaa isompaa vaihdetta silmään. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että joukkue siirtyy ”kaikki tai ei mitään”-asenteeseen. Näin on käynyt VPS:ää, Hakaa ja TPS:ää vastaan. Paikallispelissä painostus toi Interille voiton, kahdessa viimeisimmässä ottelussa se on kuitenkin tuhonnut täysin joukkueen mahdollisuudet.

Niin Hakaa kuin etenkin VPS:ää vastaan Inter on pelannut hyökkäyksessä neljän pelaajan linjalla. Tässä pelitavassa on perustavanpuoleisia ongelmia, joista suurin on se, että se jättää keskikentälle vain kaksi miestä. Usein hyökkäyksissä vielä toinen näistäkin pelaajista vaihtaa paikkaa vastaantulevan hyökkääjän kanssa, jolloin koko keskikenttä jää käytännössä yhden miehen vastuulle. Tämän pelaajan vastuulla on kärjistäen noin tuhannen neliömetrin kokoinen tontti. Sellainen ei vain voi toimia. Jos vastustajat voittavat ykköspallon, he voivat ohittaa ensimmäisellä syötöllä viisi pelaajaa. Ja sen jälkeen heillä on keskikentällä käsittämättömän paljon tilaa ja aikaa. Lisäksi neljän hyökkääjän linja pakottaa Interin viljelemään pitkää palloa, joka ei sovi lainkaan joukkueen pelaajamateriaalille.

Inter on nyt tilanteessa, jossa se ei ole ollut sitten syksyn 2007. Se on tappioputkessa. Kaksi ottelua ei vielä kummoista putkea tosin tee, mutta hallitsevan mestarin kohdalla mittasuhteet ovat hieman toisenlaiset. Me puhumme nyt joukkueesta, joka hävisi viime kauden liigassa vain kaksi kertaa.

Interin onni kuitenkin on, että se pääsee pelaamaan seuraavan ottelunsa Honkaa vastaan. Tilastojen valossa tuurista ei ehkä voida puhua: Inter on hävinnyt kaksi edellistä otteluaan tekemättä maaliakaan, Honka taas on löytänyt vihdoin vireensä ja paukuttanut kahdessa ottelussa peräti kahdeksan maalia.

Kyse ei kuitenkaan ole niinkään vireestä kuin pelityyleistä. Interin slogan on ”Pelaa omaa peliä!”. Hakaa ja VPS:ää vastaan sen toteuttaminen oli kuitenkin vaikeaa, sillä joukkueet tulivat Kupittaalle puolustamaan. Valmentaja Olli Huttunen sanoikin osuvasti, ettei Haka tullut Kupittaalle viihdyttämään vaan voittamaan. Honka sen sijaan on Interin tavoin pelaava ja jopa viihdyttämiseen pyrkivä joukkue. Se sopii Interille.

Mutta siitäkin huolimatta veikkaisin, että ensimmäisen maalin tehnyt joukkue voittaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: