Kirjoittanut Lari Vesander | kesäkuu 11, 2009

Venäläiset valtasivat Olympiastadionin

Ensimmäinen asia, jonka huomasin saavuttuani Helsingin rautatieasemalla oli venäläisten jalkapallofanien massiivinen määrä. Joka kadunkulmassa tuli vastaan pelipaitoihin sonnustautuneita venäläisfaneja. Mannerheimintien olivat vallanneet Venäjän lipuilla varustetut Hummerit ja muut ökyautot. Ja myöhemmin venäläiset valtasivat myös Olympiastadionin – niin kentällä kuin katsomossakin.

Helsinki näytti siltä kuin siellä pelattaisiin Venäjän kotiottelu. Toki Suomenkin lippuja ja pelipaitoja oli katukuvassa huomattavasti tavallista enemmän, mutta mittasuhteet olivat silti poskellaan. Hyvä puoli tässä kaikessa oli se, että Helsinki näytti ihan oikeasti jalkapallokaupungilta. Huono puoli oli taas se, että Helsingistä oli tullut jalkapallokaupunki sekä hyvässä että pahassa. Venäläiskannattajat olivat täynnä uhoa ja osa viinaakin, eivätkä kaikki suomalaisetkaan olleet liikkeellä aivan vesiselvinä.

Siltikään ei käy kiistäminen, etteikö meno Helsingissä olisi ollut suurelta osin kuin arvokisoissa. En muista koskaan nähneeni Olympiastadionin aluetta niin tupaten täynnä kuin mitä se oli ottelun alla. Ihmisiä oli paljon enemmän kuin vain stadionilla olleet 37 000. Poliiseja oli joka puolella ja välillä vastaan tuli miehiä, jotka yrittivät vielä epätoivoisesti ostaa pääsylippuja peliin.

Tungoksessa oli tuskastuttavan kuuma, mutta lehtereille päästyä olo helpotti hieman ja viimeistään silloin jokainen tajusi, miten kaunis ilta oikein olikaan. Ilta-aurinko helli katsojia sadekuuroja povanneita säätiedotuksia uhmaten ja lämpötila oli mitä mainioin.

Toinen asia, jonka katsomoon päästyään huomasi, oli se että venäläiskannattajia tosiaan oli kaikkialla. Kansallislaulujen aikaan he kajauttivat ilmoille kovaäänisimmän yhteislaulun, jonka olen Stadikalla kuullut. Ottelun alkaessa oli vaikea sanoa oliko katsomossa enemmän Suomen vai Venäjän lippuja – ja tämä ei tosiaankaan johtunut siitä, että Suomen lippuja olisi ollut vähän.

Varsinaisessa ottelussa Suomella ei sitten ollut juurikaan mahdollisuuksia. Venäjä oli Suomelle kuin nuori Muhammad Ali vastustajilleen: liian hyvä ja aivan liian nopea. Erityisesti sitä oli Aleksader Kerzhakov – Guus Hiddinkin loistava yllätysveto avaukseen. Vikkelä venäläisväkkärä oli myrkkyä Suomen hitaalle mutta kankealle puolustukselle. Ja kun keskikentän kapellimestaria Andrei Arshaviniakaan ei saatu kuriin, niin oli vain ajan kysymys, milloin kotijoukkue joutuisi tappiolle.

Se tapahtui vajaan puolen tunnin kohdalla. Arshavinin pystysyöttö vapautti Kerzhakovin läpijuoksuun. Hyökkääjä pääsi nokikkain Jussi Jääskeläisen kanssa, eikä erehtynyt. Suomen arvokisaunelma oli muuttumassa kovaa vauhtia painajaiseksi, eikä apeaa tunnelmaa helpottanut yhtään venäläiskannattajien riehakkuus. Vierasjoukkueen kannattaja- tai paremminkin huligaanikatsomosta heitettiin maalin jälkeen juoksuradalle ensimmäiset soihdut ja ilotulitteet. (Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun olin kiitollinen Stadikan juoksuradoista. Kunnon jalkapallostadionilla soihdut olisivat lentäneet kentälle.)

Viimeisetkin toiveet Suomen voitosta menivät toisen jakson alussa, kun Kerzhakov teki toisen maalinsa. Tällä kertaa Jussi Jääskeläisen torjunnan jälkeen. Viimeistään tässä vaiheessa oli selvää, ettei Suomen jalkapallohistorian kaksi parasta pelaajaa, Jari Litmanen ja Sami Hyypiä, koskaan pelaisi arvokisoissa.

Peli oli käytännössä ohi 53 minuutissa. Venäjä oli vallannut Olympiastadionin nurmen ja toisella jaksolla se valtasi myös Stadikan katsomot. Ja enimmäkseen venäläiset tekivät sen ihan tyylikkäästi ja hyvän maun rajoissa. Harvoin näkee, että pelkät vierasjoukkueen kannattajat pystyvät pitämään yllä koko stadionin kiertävää aaltoa. Nyt sekin nähtiin.

Mutta siinä missä valtaosa venäläiskatsojista olivat täysin kunnollisia, huligaanikatsomon umpi-idiottit olivatkin sitten ihan oma lukunsa. Kun soihtujen ja ilotulitteiden viskely jatkui (ja kun niillä tähdättiin toistuvasti järjestysmiehiä), stadionilla kuulutettiin ensin englanniksi ja lopulta venäjäksi, että ottelu saatetaan keskeyttää jos vastaava meno jatkuu. Valitettavasti venäläishuligaanien kuullunymmärtäminen oli samalla tasolla porukan käytöstapojen kanssa ja meno jatkui entisellään.

Toisen jakson lopulla, sen jälkeen kun Venäjä oli tehnyt kolmannen maalinsa ja iso osa suomalaisista jo poistunut paikalta, venäläishuligaanien päätyyn marssi 100 mellakkapoliisia. Näky oli surrealistinen: poliiseja marssi stadionille loppumattomalta näyttävässä jonossa kuin agentti Smithejä Matrix-leffassa. Huligaanit vastasivat turvajoukkoihin heittelemällä poliiseja valosoihduilla.

Kun ottelun loputtua olin poistumassa stadionilta, huomasin, että pieni poika oksensi edessäni. En tiedä saiko pojan pahoinvoivaksi Suomen peliesitys vai venäläisfanien käytös, mutta onneksi pojan isä oli osannut valmistautua laatoittamiseen muovipusseilla.

Mitä ottelun jälkeisiin tapahtumiin tulee, niin niistä olen kuullut vain huhuja. Jotkut väittävät Olympiastadionin valtaamisen jälkeen osa venäläis”kannattajista” olisi päättänyt vallata Helsinginkin ja epäonnistunet siinä surkeasti. Toiset lähteet taas kertovat, että yö sujui melko rauhallisesti.

En mennyt enää keskustaan vaan päätin turvallisimman reitin pois Helsingistä kulkevan suoraan Pasilasta. Sielläpäin ei esiintynyt enää ongelmia. Toki suomalaiset olivat hiljaisia ja pettyneitä (lukuun ottamatta paria idioottia, joka päättivät herättää yöjunan matkustajat epäsäännöllisin väliajoin epävireisellä ”Oi Suomi on niin ihana”-kailotuksellaan), mutta siinä kaikki. Vihaisuutta ei näkynyt missään.

Pientä surumielisyyttä oli silti ilmassa. Minäkin olin surullinen. En niinkään siksi, että Suomi hävisi – joukkue pelasi surkeasti eikä ansainnut mitään 0-3-tappiota parempaa sen paremmin Helsingissä kuin Moskovassakaan – vaan siksi, että mikäli Huuhkajat olisivat onnistunet tuon pelin voittamaan, Helsingissä olisi tapahtunut pelin jälkeen kauheita.

Ja se ei ole oikein. Jalkapallon ei pidä olla sellaista, minä suomalaiset sitä keskiviikkona ”pelasivat”. Mutta ei sen pidä olla sellaistakaan, jona venäläishuligaanit sen Helsingin kaduilla ja Olympiastadionilla esittelivät.

Mainokset

Responses

  1. Oli muuten melko paljon väsynyttä veli venäläistä Viron laivalla torstaina… Ainakin osalla oli yö venynyt melko pitkäksi 😉


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: