Kirjoittanut Lari Vesander | kesäkuu 12, 2009

Ääritalo ottaa päivän kerrallaan

Kun edellisen kerran haastattelin Mika Ääritaloa, olimme Tanskassa, ja Ääritalolla oli käsi paketissa. Pari kuukautta myöhemmin Ääritalo törmäsi IFK Mariehamnin maalivahdin kanssa ja hänen polvilumpionsa halkesi kahtia. Kun pitkä kuntoutus oli vihdoin takana ja alla pari hyvää ottelua Kakkosen farmiseurassa, Ääritalo loukkasi etureitensä harjoituksissa. Loukkaantumisten myötä ensi kuussa 24 vuotta täyttävä hyökkääjä on oppinut ottamaan päivän kerrallaan.


Kausi 2007 oli Mika Ääritalolle hyvää aikaa. Hän pelasi hyvin, sai ensimmäisen A-maajoukkuekutsunsa ja johdatti tehokkailla esityksillään TPS:n liigan kolmannelle sijalle. Monet odottivat, että vuonna 2008 olisi edessä ollut lopullinen läpimurto ja siirto ulkomaille. Sen sijaan tapahtuikin jotain aivan muuta. ”Ensin hajosi käsi ja sitten kun oli kymmenisen peliä pelannut, niin hajosi polvi. Ei siinä hirveästi ehtinyt ulkomaankuvioita miettiä”, Ääritalo toteaa.

Istumme kahvilassa ja Ääritalo lepuuttaa jalkaansa tuolilla. Polvivamma on taaksejäänyttä elämää, mutta nyt edessä on vielä reilun viikon verran huilia etureisivamman takia. ”Potkaisin treeneissä palloa ja etureidessä tuntui viiltävää kipua. Huonoon paikkaan tuo tuli. Juuri kun piti valmistautua joukkueen kanssa liigapeleihin, niin toisissa treeneissä menee reisi. Kyllä se harmittaa. Tällä hetkellä näyttäisi kuitenkin siltä, että selvisin melkein säikähdyksellä. Juhannuksen jälkeen pitäisi olla jo treenikunnossa.”

Silti Ääritalo myöntää, että pienikin viivästys tuntuu pitkän kuntoutuksen jälkeen pahalta. ”Kun oli kerran päässyt pois fysioitten kanssa treenamisesta ja päässyt vihdoin harjoittelemaan joukkueen kanssa, niin kyllähän se syö miestä.”

Kyse ei ole siitä, että fysiot olisivat tehneet huonoa työtä. Ääritalo kiittelee kuntoutusta vetäneen Mika Lehtimäen työtä ja lisää, ettei kuntosalilla rehkiminen tuntunut talvella niin pahalta – varsinkaan kun seurana oli pitkään kaksi muuta pitkäaikaispotilasta, Simo Valakari ja Kasper Hämäläinen. ”Kuntosalitreeniin oli tavallaan jo ehtinyt turtua, mutta kun jätkät alkoivat pelata tärkeitä pelejä, niin silloin todellisuus iski vähän kovemmin. Ja sitten kun oli kerran päässyt pois fysioitten kanssa treenamisesta ja päässyt vihdoin harjoittelemaan joukkueen kanssa, niin kyllähän se syö miestä palata takaisin fysioiden pariin”, TPS:n jokaisen kotiottelun katsomosta käsin seurannut Ääritalo myöntää.

Ääritalo myöntää, ettei TPS:n tehokkuus ole ollut kotiotteluissa sitä mitä sen pitäisi. Siksi hän ei säikähtänyt Pasi Rautiaisen raivokasta palopuhetta maalittoman IFK Mariehamn -matsin jälkeen. ”Jokaisella valmentajalla on omat keinot herätellä joukkuetta. Huonompi se olisi, jos niitä keinoja ei olisi.”

Sen jälkeen TPS löysi tehonsa ja otti ennen taukoa vielä pari voittoakin. ”Tauko tuli vähän huonoon paikkaan. Joukkueen peli kulki ja tuloksia alkoi tulla. Lahti-pelin maalit alkoivat näyttää jo siltä, miltä pitääkin. Nyt täytyy vain toivoa, että saamme jatkettua tauon jälkeen siitä mihin jäimme.”

Hyökkääjän peli- ja näyttöhalut ovat kovat, mutta tällä hetkellä mielessä siintävät vain kotimaan kentät. ”Loukkaantumisten myötä on oppinut ottamaan päivän kerrallaan. Tulevaisuuttaan ei voi oikein suunnitella, jos on kahdeksan kuukautta loukkaantuneena eikä tiedä missä kunnossa tulee takaisin.”

”Minulla ei tällä hetkellä ole mitään pidemmän tähtäimen tavoitteita. Tärkeintä olisi päästä siihen kuntoon, missä olin ennen loukkaantumisia. Sitä ennen muiden asioiden miettiminen on täysin turhaa”, Ääritalo toteaa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: