Kirjoittanut Lari Vesander | kesäkuu 15, 2009

Mikä meni pieleen?

Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkue taisteli hienosti Englannin valioliigatähtiä vastaan, mutta koska joukkue pääsi pelaamaan tunnin miesylivoimalla, on pakko kysyä, mikä meni pieleen. Miksi voittoa tai edes tasapeliä ei tullut?

Taivaat aukesivat Pikkuhuuhkajille Englanti-ottelun 33. minuutilla, kun Michael Mancienne kiskoi Berat Sadikin nurin: Ulosajo, pilkku ja tasoitus. Tunti ylivoimapeliä ja ote omalla joukkueella. Pelistä oli otettavissa paljon enemmän kuin vain niukka ja kunniakas tappio – jopa se etukäteen varovasti toivottu suuryllätysvoitto oli täysin mahdollinen. Miksi niin ei kuitenkaan käynyt?

Ensimmäinen syy on siinä, että Englannin valmentaja Stuart Pearce reagoi puoliajalla Markku Kanervaa paremmin. Pearcen oli toki pakkokin toimia, koska hänen joukkueensa oli vajaalukuinen. Pearce teki rohkean vaihdon. Otti tähtipelaaja Theo Walcottin pois ja vaihtoi pelisysteemiä tiiviimmäksi. Markku Kanerva ei sen sijaan tehnyt mitään. Tämä oli vielä ymmärrettävää, sillä Suomen peli oli toiminut avausjaksolla hyvin. Tämä taas kertoo siitä, että joukkueen valmistautuminen otteluun ja kisoihin oli onnistunut hyvin. Suomalaiset olivat tehneet kotiläksynsä.

Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Kanervan olisi pitänyt pystyä reagoimaan nopeammin Englannin taktisiin muutoksiin. Nyt hän toimi vasta kun ottelua oli jäljellä reilut kymmenen minuuttia. Jussi Vasaran ja Juha Hakolan vaihdot piristivät Suomen peliä, mutta ne olisi pitänyt tehdä paljon aikaisemmin. Samoin Teemu Pukki olisi pitänyt saada näkymättömän Jarno Parikan tilalle jo tauolla.

Suomen toisen jakson esitys oli ihmeen aneeminen, kun ottaa huomioon, että joukkueella oli miesylivoima. Suomalaiset eivät jakson loppuhetkiä lukuun ottamatta onnistuneet luomaan paikkoja. Hyvä kysymys onkin, olivatko kotimaiset liigatähdet väsyneitä alkukauden järjettömän rutistuksen jäljiltä. Nyt jossittelu on turhaa, mutta tosiasia on silti se, etteivät suomalaiset saaneet toisella jaksolla uutta vaihdetta silmään ennen kuin vaihtopelaajien tultua kentälle. Englantilaiset olivat vajaamiehisinäkin paljon parempikuntoinen joukkue.

Kaikesta huolimatta Suomen on hyvä lähteä rakentamaan turnausta Englanti-pelin päälle. Pikkuhuuhkajat nimittäin osoittivat, etteivät he kuvia kumartele, ja Englanti-peli taas osoitti, ettei siihen ole syytäkään. Tällä porukalla on vielä eväät yllätykseen – vaikka Englanti-tappion jälkeen se todennäköisesti jääkin yksittäiseksi.

Ja yksi asia on varma: Kannustuksen puutteeseen suomalaisnuorukaiset eivät Ruotsissa kaadu. Englanti-ottelussa suomalaiskannattajat tekivät matsista sinipaidoille kotiottelun. Jos samanlainen meininki jatkuu myös tulevissa peleissä, niin on aivan mahdollista, että Pikkuhuuhkajat ovat Ruotsissa kuin kotonaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: