Kirjoittanut Lari Vesander | kesäkuu 18, 2009

Historiallinen maakuntajuhla

JJK-FC Lahti 2-1

Minä tulin Harjulle – Litti ei. Helppoa se ei ollut, mutta eipä helpolla tullut JJK:n liigahistorian ensimmäinen voittokaan. Ja junalla matkustamista en suosittele lähipäivinä kellekään.

Keskisuomalaisella urheilulla alkoi pyyhkiä hyvin heti, kun muutin pois maakunnasta. JJK nousi liigaan ja JYP:kin voitti ensimmäisen mestaruutensa. Mutta siihen ne juhlat sitten loppuivatkin. Kesäkuu tuli, eikä JJK ollut vieläkään ottanut avausvoittoaan. Ja kun äskettäin vielä ilmoitettiin, ettei jääkiekon CHL-liigaa pelattaisi ensi kaudella eikä JYP näin pääsisi hyötymään mestaruudestaan, tajusin että jotain täytyisi tehdä. Päätin palata Keski-Suomeen kääntämään maakunnan urheilun kurssin vielä kerran. (Tai sitten päätin vain lähteä kotiseudulle viikon lomalle, mutta se nyt ei olisi lähestulkoonkaan niin mahtipontista.)

Helppoa palaaminen ei silti ollut. Siitä piti huolen VR, jolla on luvalla sanoen meneillään luvattoman huono viikko. Maanantaina junat eivät kulkeneet lakon takia ollenkaan. Tiistaina meni paremmin, mutta vain iltaan asti. Sitten Toijalassa rysähti ja sen jälkeen raideliikenne onkin ollut kaaoksessa. Kupittaan juna-aseman virkailija tosin vakuutteli vielä keskiviikkoaamuna itäeurooppalaisen ministerin elkein, että mitään hätää ei ole, iltapäivän vuoroja myydään normaalisti ja Toijalan vika saadaan korjattua keskipäivään mennessä.

Muutama tunti myöhemmin minua kuljetettiin sitten VR:n laskuun taksilla Kupittaalta Turun rautatieasemalle, josta jatkaisin kolme tuntia kestävällä bussivuorolla Tampereelle ja sieltä kolmen vartin junassa odottamisen jälkeen Jyväskylään. Kaikkiaan normaalisti noin 3,5 tuntia junamatka Kupittaalta Jyväskylään vei keskiviikkona lähes kuusi tuntia. En voinut kuin ihmetellä, miten huonolla tolalla VR:n logistiikka voi olla, kun kerran yksi sähkövika saa sen vajoamaan keskiafrikkalaiselle ”junat lähtevät silloin kun lähtevät – jos lähtevät” -tasolle. Toinen havaintoni oli, että tehokkuuden nimissä äärimmilleen viety järjestelmä toimii vain ideaaliolosuhteissa ja ajautuu kaaokseen pienimmästäkin virheestä. (Olisi ehkä liioittelua väittää VR:ää tehokkaaksi, mutta toisaalta yhtiö on ollut tällä viikolla sitäkin kaoottisempi.)Mutta se henkilökohtaisesta vuodatuksesta. Sen kuitenkin vielä sanon, että lähipäivinä kannattaa välttää junia ihan oman mielenrauhan takia.

Pääsin lopulta Jyväskylään, eikä paikka ollut juuri miksikään muuttunut – ja miksi olisikaan. Harjulle päästyäni huomasin, miten mukavaa olikaan olla pitkästä aikaa edes lähes loppuunmyydyssä liigamatsissa – fakta nimittäin on, että Turun paikallispeliä ja TPS-VPS-ottelua lukuun ottamatta Kupittaan katsojamäärät ja sitä kautta tunnelmakin ovat olleet pienoisia pettymyksiä, vaikka paikalliset fanit ovat aina parhaansa äänijänteitään säästelemättä yrittäneetkin.

Jyväskylässä liigapeli on juhlapäivä ja maakunnallinen kokemus. Samanlaiseen meininkiin olen aiemmin törmännyt esimerkiksi Maarianhaminassa, mutta tapahtumat ovat erilaisia, koska keskisuomalaiset ja ahvenanmaalaiset ovat erilaisia. Keski-Suomessa ottelutapahtumassa on maalaisempi meno, eikä siinä ole mitään pahaa. Tapahtuma on maakuntansa näköinen. Samaan kuvaan sopi sekin, että puoliajalla kentälle marssitettiin jääkiekkotähti Jarkko Immonen, joka jätti harvinaisen lyhytsanaisesti jäähyväiset keskisuomalaisyleisölle ennen lähtöään Venäjän rahajäille.

Jalkapallotähti Jari Litmasta ei sen sijaan Jyväskylässä nähty. Moni katsoja pettyi silminnähden, kun Lahden valmentaja Ilkka Mäkelä kertoi, etteivät vanhan miehen paikat kestäneet tällä kertaa lisärasituksia. Sen tarkemmin Mäkelä ei Litmasen tilaa valottanut, mutta toisaalta maajoukkuekapteeni oli pelannut jo viikon sisään toistasataa minuuttia. Se on aika paljon 38-vuotiaalle, vakuutti Antero Mertaranta JJK:n toimitusjohtajalle Joni Vesalaiselle sitten mitä tahansa Litmasen tulosta Harjulle.

Mutta Litti-pettymys haihtui Harjulta harvinaisen nopeasti, kun Lahden Henri Toivomäki putsasi sivurajaheiton suoraan rangaistusalueen rajalla päivystäneelle Tommi Karille, joka kiitti hyvästä tarjoilusta ja sijoitti pallon varmasti etualanurkkaan. Siinä vaiheessa ottelua oli pelattu kuusi minuuttia ja pelin luonne muuttui kertaheitolla.

Etukäteen ajatellen Lahden olisi nimittäin pitänyt voittaa JJK helposti ilman Litmastakin. Joukkue oli ollut tv-ottelussa IFK Mariehamnia vastaan epäonnekas saadessaan murskavoiton sijaan vain 1-1-tasapelin ja samanlaisella peliesityksellä pisteet olisivat lähteneet Harjulta Lahteen. Nyt Lahdella oli kuitenkin hankala tilanne: JJK oli johdossa, kenttä oli epätasainen ja kotijoukkue sumpussa omalla puolustusalueellaan. Lahti sai kyllä aikaan painetta ja JJK meni ajoittain jopa paniikkiin, mutta Lahti ei laukonut. Vierasjoukkue piti avausjaksolla palloa varmastikin noin 70-prosenttisesti, mutta ei saanut aikaan ainuttakaan laukausta maalia kohti.

Toisella jaksolla peli avautui hieman. Lahti ei edelleenkään käyttänyt kaukolaukauspaikkojaan vaan pyrki itsepintaisesti pelaamaan pallon boksiin. Lopulta se toimikin. Ensin JJK-vahti Mihaly Szerovay torjui komeasti Drilon Shalan vedon, mutta hetkeä myöhemmin hänkään ei voinut mitään Mohammed Fofanan tarkalle tykitykselle. Ilmeet Harjulla vakavoituivat. Peliä oli vielä paljon jäljellä ja osa katsojista oli aivan varmoja siitä, että tappio tulee – eikä edes Litti ollut paikalla.

Lahden Ilkka Mäkelä janosi Jyväskylästä voittoa. Hän vaihtoi parikymmentä minuuttia ennen loppua epäonnisen Toivomäen hyökkääjä Jonne Kemppiseen ja haki voittoa kolmella kärjellä. Joukkue oli menettänyt jo kaksi pistettä IFK:lle eikä kahden pisteen hassaaminen Harjulla vaikuttanut kovinkaan houkuttelevalta.

Vaihto ei kuitenkaan tuonut toivottua tulosta. 85. minuutilla Konsta Hietanen pamautti pallon päin JJK:n prässiä. Kotijoukkue sai vastahyökkäyksen ja Lahden topparipari Heikki Haara – Janne Moilanen epäonnistui liki täydellisesti porrastuksessaan. JJK sai yhdellä poikkisyötöllä aikaan 2-1-tilanteen, jonka päätteeksi Tommi Kari syötti maalin eteen Mika Lahtiselle ja tämä jatkoi pallon kantapäällään verkkoon. ”Lahtinen tuli luukulle niin nopeasti, että ei siinä ehtinyt kissaa sanoa tai evää heilauttaa”, Lahti-vahti Juha Tuomi totesi pettyneenä pelin jälkeen. ”Selkärangasta tuollaiset vippaukset tulevat. Ei niitä ehdi suunnitella”, totesi puolestaan vaatimaton Lahtinen osumastaan.

Maalin jälkeen alkoi JJK:n selviytymistaistelu. Lahti vyörytti kotijoukkueen maalille hyökkäyksen toisensa jälkeen. Rafaelilla oli kaksi paikkaa, aivan samanlaiset, joista hän puski ja laukoi IFK:ta vastaan ylärimaan. Tällä kertaa hän kuitenkin laukoi yli ja puski ohi. Viimeisellä minuutilla Drilon Shala potkaisi vielä avopaikasta pallon taivaan tuuliin. Se oli pelin viimeinen paikka.

Loppuvihellyksen myötä Harjulla repesi riemu. JJK oli ottanut liigahistoriansa ensimmäisen voiton. Yleisö oli tyytyväinen taisteluvoittoon ja niin oli molemmissa maaleissa mukana ollut Tommi Karikin: ”Meidän peli oli tänään melkoista roiskimista, mutta kolme pistettä ovat todella tärkeitä. Olisikohan se gorilla nyt pudonnut selästä.”

Kari puhui roiskimisesta, Lahtinen puhui roiskimisesta ja valmentaja Ville Priha vasta roiskimisesta puhuikin. Jyväskylässä ei tosiaankaan tuudittauduttu avausvoittoon. ”Saatiin positiivinen alku ottelulle. Prässättiin ja saatiin painetta. Se johti rajaheittoon ja se taas maaliin. Sen jälkeen Lahti vei peliä tasoitukseen asti. Teimme paljon töitä ja puolustimme hyvin. Eensimmäisen syötön saaminen omille oli kuitenkin lähes ylivoimaista, pallo oli riiston jälkeen taas hyvin nopeasti Lahdella”, Priha totesi ja jatkoi sitten: ”Ei tässä kannata hirveästi paidan nappeja avata, jos ensimmäinen voitto tulee juhannuksen aatonaatonaattona. Mutta eihän tuo otteluiden häviäminenkään ole pidemmän päälle hauskaa.”

Jos JJK olisi voittanut pelin 1-0, olisi voitu puhua tuurivoitosta. 2-1-voitto oli sen sijaan taistelun tulos. Ja samalla se oli jonkinlainen palkinto seuran valmennusjohdolle osoittamasta luottamuksesta. Kolme liigaseuraa on jo vaihtanut, mutta JJK ei, vaikka joukkueella oli viimeisenä voittotili vielä avaamatta. Nyt se voitto tuli.

Lahden valmentaja Ilkka Mäkelä oli pelin jälkeen niin pettynyt kuin viisi pistettä muutaman päivän sisään menettänyt valmentaja voi olla. Mäkelä myönsi, että JJK alun aggressiivisuus yllätti hänet. ”Oltiin pehmeää poikaa avausmaalissa ja annettiin se osuma JJK:lle tarjottimella. Sen jälkeen kotijoukkueen oli helppo puolustaa vaikka näennäistä hallintaa meillä olikin.”

Silti Mäkelä ei ollut hirveän huolestunut nykytilanteesta: ”Pelimme tuotti tänään kuitenkin tilanteita. Alkukaudesta meitä kritisoitiin siitä, että peli ei kulkenut vaikka voittoja tuli.”

Lahdella on varmasti vielä monta voittoa edessään ja brassitykki Rafael on sellaisessa vireessä, että tekee vielä monta maali. Silti joukkueen mitalimahdollisuuksille IFK- ja JJK-ottelut olivat kova kolaus. Loppujen lopuksi Litmasta kaipasikin Harjulla kotiyleisön sijaan FC Lahti.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: