Kirjoittanut Lari Vesander | kesäkuu 20, 2009

Espanja on jalkapallodynastia

Jo tässä vaiheessa voidaan todeta, että ensi kesän MM-kisoissa on vain yksi ennakkosuosikki: Espanja. Tänä iltana Selección rikkoo maajoukkueiden voittoputkiennätyksen ja ensi kesänä se on vihdoin valmis maailmanvalloitukseen. Espanja on tällä hetkellä enemmän kuin maailman paras maajoukkue – se on voitosta voittoon kulkeva jalkapallodynastia.
 
 Kirjoitin viime kesän EM-finaalin jälkeen silloiseen Pallopäät-blogiini seuraavaa: ”Ennen kisoja sanottiin, että Espanjalla on parhaat pelaajat mutta se ei tarkoita, että sillä olisi myös parasta joukkuetta. Puhuttiin arvokisojen ainaisesta alisuorittajasta ja ikuisesta epäonnistujasta. Se kirous on nyt murtunut. Parhaista pelaajista syntyi paras joukkue, joka pelasi vielä parasta peliäkin. Kaikki ennusmerkit viittaavat siihen, että kahden vuoden päästä Espanja on valmis maailmanvalloitukseen.” 

Jos Espanja voittaa ensi kesänä maailmanmestaruuden, se nousee kiistattomasti jalkapallodynastiaksi. Joukkue on siihen juuri oikean ikäinen. Kuningaspelin kiihtyvä tempo ja fyysiset vaatimukset pitävät huolen siitä, että arvokisoista on tulossa noin 23–32-vuotiaiden temmellyskenttä . Viime EM-kisoissa kentällä ei käynyt ainuttakaan alle 20-vuotiasta pelaajaa, mutta kisojen nuorimmat tähdet (kuten Cesc Fabregas ja Sergio Ramos) löytyivät Espanjan riveistä.(http://blogit.ts.fi/pallopaat/2008/06/27/arvokisapelaajan-uraputki-lyhenee/)

Ensi kesänä koko Espanjan joukkue on paria poikkeusta lukuun ottamatta parhaassa arvokisaiässä. Toisin sanoen: ikärakenteensa puolesta Espanjan pitäisi olla parhaimmillaan vuoden kuluttua. Joukkueen vanhin pelaaja on 33-vuotias Marcos Senna. Hänen lisäkseen ensi kesän kisat jäänevät viimeisiksi 32-vuotiaille Carles Puyolille ja Joan Capdevilalle.Mutta muilta osin Espanjan nykyisellä runkolla pelaa vielä yhdet EM-kisatkin – ja iso osa nykyporukasta olisi ikänsä puolesta kelvollista tavaraa vielä Brasilian MM-kisoissa 2014.

Ensinnäkin Espanjalla on muihin nähden materiaalietu: Barcelonan Xavi ja Andres Iniesta ovat maailman paras keskikenttäkaksikko, jota säestää vielä erinomaisesti Arsenalin Cesc Fabregas. Fernando Torres ja David Villa muodostavat tällä hetkellä futismaailman pelätyimmän kärkikaksikon ja maalin suulla Iker Casillas voi oikeutetusti taistella planeetan parhaan kassarin tittelistä.

Materiaalin lisäksi Espanjalla on muihin nähden yhtenäisyysetu – joukkueen runko on pelannut yhdessä pitkään ja voitokkaasti (Espanjan edellinen tappio on syksyltä 2006 – yli 30 maaottelun takaa). Ja tämä ei ole mikään pikkujuttu. Jalkapallojättiläisistä Brasilia osaa kyllä hyökätä, mutta joukkueen puolustus ei selvästikään pidä. Kuukauden harjoittelutauko ennen ensi kesän MM-kisoja tehnee brasseille jälleen gutaa, mutta siltikin sambamaalaiset ovat tällä kertaa haastajia. Argentiinan mahdollisuudet MM-menestykseen menivät taas sillä hetkellä, kun Diego Maradona nimitettiin joukkueen valmentajaksi.

Euroopassa hallitsevalla Italialla on kyllä materiaalia, mutta toisaalta joukkueessa on menossa jonkinlainen sukupolvenvaihdos ja se on käymistilassa. Egypti-tappio oli tästä hyvä osoitus. Venäjä ja Hollanti ovat hyviä ja yllätysvalmiita joukkueita, mutta en ole vielä aivan valmis uskomaan niihin mestarikandidaatteina. Englannin peli on kulkenut Fabio Capellon alaisuudessa hyvin ja seuraavan vuoden aikana Brittein saarilla nostatetaan taas ennen näkemätön MM-kuume, mutta se ei poista sitä faktaa, että Englanti on aina Englanti. Toisaalta sitten Saksakin on aina Saksa.

Lisäksi Venäjällä, Hollannilla, Saksalla ja Englannilla on Espanjaan ja Italiaan nähden yksi selkeä etu. Ne eivät pelaa Confederations Cupissa, joten niiden pelaajat voivat pitää ansaitun ja kovasti kaivatun kesäloman – ja englantilaiset lomailivat vielä viime kesänkin. Espanjalaiset ja italialaiset sen sijaan painavat ensi suvena kesäduunia jo kolmantena vuotena peräkkäin.

Siinä mielessä espanjalaisten pahin vastustaja on sama kuin yhtä selkeänä ennakkosuosikkina pidetyllä Brasilialla kolme vuotta sitten: kansainvälinen kilpailukalenteri. Tähtipelaajien liikarasitus on yksi 2000-luvun yllätyksellisyyden suurimmista tekijöistä. Kun huiput ovat väsyneitä ja pelaavat keskinkertaisestikin, niin keskinkertaiset mutta hyväkuntoiset joukkueet voivat kaataa ne huippupelillä.

Lopulta kysymys ei kuulukaan ”pystyykö Espanja voittamaan ensi kesän MM-kisat” vaan ”jaksaako se voittaa ne”. Siksi Espanjan futishistorian ensimmäinen MM-kulta ei ole kirkossa kuulutettu.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: