Kirjoittanut Lari Vesander | kesäkuu 27, 2009

Voiko TPS saada sittenkin kaiken?

TPS-MyPa 3-1

Kupittaalla oli lauantai-illan huumaa, kun Turun Palloseura ja Myllykosken Pallo järjestivät yhden kauden komeimmista jalkapallonäytöksistä. Joukkueet pistivät parastaan, tuomaristo oli hyvä, yleisö loi loistavan tunnelman eikä ilmassakaan ollut valittamista. Kaikin puolin viihdyttävän 90-minuuttisen jälkeen TPS kaatoi kauden parhaalla pelillään MyPan ja nousi sarjataulukossa jo toiseksi. TPS on nyt voittanut neljä ottelua putkeen ja tehnyt niissä peräti 13 maalia.

”Kaikkea ei ilmeisesti voi elämässä saada”, Pasi Rautiainen totesi nihkeän RoPS-voiton jälkeen. Lauantaisen MyPa-matsin jälkeen ei kuitenkaan voinut olla miettimättä, että entäpäs jos voikin? TPS suorastaan tyrmäsi MyPan avausjaksolla, jolloin peli oli sellaista, ettei vastaavaa ole nähty mustavalkoisten toimesta sitten Mixu Paatelaisen aikakauden – jos silloinkaan.

TPS otti pelin haltuunsa oikean laidan kaksikon Sami Rähmönen – Mikko Manninen sekä koko kentän kapellimestarina häärineen Wayne Brownin johdolla. Kolmikko oli järjestelemässä ottelun avausmaalia kahdeksannella minuutilla. Lopulta Rähmönen lähetti maalille tarkan keskityksen, jonka Babatunde Wusu puski verkon perille. Maali sotki hyvin latautuneen ja alkuhetkiä hallinneen MyPan pelin täysin.

Pasi Rautiainen oli saanut keskikentän kuntoon jättämällä liigan nuoriin tähtiin kuuluvan Riku Riskin penkille. Ratkaisu ei saanut turkulaisyleisön varauksetonta tukea, mutta se toimi. Ankkuriksi tullut Simo Valakari tasapainotti peliä hyvin ja vapautti aiemmin keskikentän pohjalla urakoineen Brownin jälleen pelinrakennustehtäviin, joissa englantilainen onkin parhaimmillaan. Lisäksi TPS:n pelaamista helpottivat Jukka Lehtovaaran, Jaakko Nybergin ja Kasper Hämäläisen palaaminen avauskokoonpanoon.

Brown oli avausjaksolla loistava ja saneli syötöillään pelin tahtia. Puolen tunnin pelin jälkeen hän tarjoili keskityksellään kulman jälkitilanteessa Jarno Heinikankaalle hyvän tekopaikan, mutta topparin pusku pysähtyi ylärimaan. Eikä se ollut yksittäinen paikka vaan yksi TPS-painostuksen tuottamista monista maalintekomahdollisuuksista. Jo hetkeä aikaisemmin kotijoukkueella oli ollut vastaiskusta parikin tilaisuutta tuplata johtonsa vastaiskun päätteeksi, mutta MyPa-puolustus sai varjeltua maalinsa taidolla ja tuurilla.

Ja jos Brown oli loistava, niin sitä oli myös Jukka Lehtovaara turkulaisten maalilla. Lehtovaara jatkoi tolppien välissä siitä, mihin hän nuorten EM-kisoissa jäi: hän hallitsi rangaistusaluetta ja tuli toisinaan pariinkymmeneen metriin katkomaan mypalaisten pystysyöttöjä. Tärkeimmän torjuntansa Lehtovaara teki 34. minuutilla, kun hän torjui upeasti Maxim Votinovin ohjauksen. Se oli MyPan vaarallisin paikka avausjaksolla ja syntyi Ilari Äijälän hyvästä noususta ja vielä paremmasta keskityksestä – eikä Votinovin ohjauksessakaan ollut vikaa. Se olisi uponnut huonommalle veskarille, mutta nyt Lehtovaaran torjunnasta tuli sen sijaan pelin kulminaatiopiste.

Pari minuuttia myöhemmin alati vaarallinen Brown nimittäin hankki TPS:lle vapaapotkun lähes rangaistusalueen rajalta. Vaparitilanteessa jälleen avaukseen nostettu Kasper Hämäläinen hämäsi ja lopulta Brown itse toimitti pallon alanurkkaan tarkalla laukauksella. Tässä vaiheessa näytti siltä, ettei TPS:n kotivoittoa voisi viedä kuin apokalyptinen ukkosmyrsky.

Avausjakson perusteella pelin olisi voinut pistää jo tauolla pakettiin, mutta kukaan ei ilmeisesti kertonut tätä MyPalle. Jo alunperinkin hyvin latautuneena peliin lähtenyt kouvolalaisryhmä otti tauon jälkeen pelitapahtumat haltuunsa ja sai tunnin kohdalla aikaiseksi kavennuksen. Osuman arkkitehti oli Tuomo Könönen, mutta projektin vei loppuun erikoisiin osumiin erikoistunut Tosaint Ricketts, joka ohjasi pallon maaliin joko reidellään, lantiollaan tai muulla mystisellä paikalla. Kaikki kuitenkin lasketaan. ”Emme reagoineet ensimmäisellä jaksolla riittävän nopeasti puolustuksessa. Oletimme liikaa ja kävelimme liikaa – ja sitten kun pelaajat juoksivat, he juoksivat kohti omaa maalia, eikä näitä pelejä sillä tavalla voiteta. Tauolla ei puhuttu, tauolla huudettiin ja joukkue vastasi hyvin huutoon”, MyPa-luotsi Janne Lindberg kertoi.

Takaiskun myötä TPS:kin heräsi taukohorroksestaan ja lisäsi höyryä. Tämän myötä pelin tempo nousikin Kupittaalla oikein hyväksi. RoPS-pelin höntsäilyistä oltiin kaukana, kun molemmat joukkueet pistivät parastaan. Erotuomari Tony Asumaa antoi pelin soljua, mutta joutui siinä sivussa laputtamaan neljä rappauksiin syyllistynyttä mypalaista, sillä kotijoukkueen pelinopeus oli parhaimmillaan vieraille liikaa. Varoitettujen kirjoihin päätyivät ottelun aikana Könönen, Uimaniemi, Aho ja Webster (kolme viimeistä 10 minuutin sisään) sekä TPS:tä Simo Valakari, Riku Riski ja Iiro Aalto, joka torppasi tylysti täyteen vauhtiin päässeen Rickettsin kumoon.

TPS alkujakson hidastelu ja vetäytyminen oli siitäkin merkillistä, että vaikka joukkueen puolustuspää onkin kieltämättä kapea, niin keskikentälle ja hyökkäykseen turkulaisilla riittää vaihtoehtoja vaikka kuinka. Esimerkiksi alkukauden maalipyssy Christian Andreasen ei päässyt lauantaina lainkaan kentälle. Sen sijaan vaihdosta tulleilla Riku Riskillä ja Mika Ääritalolla oli kummallakin mahdollisuus ratkaista ottelu lopullisesti, mutta molemmat epäonnistuivat. Niinpä lopullinen niitti tulikin vasta lisäajalla, kun Kasper Hämäläisen käynnistämä vastaisku päättyi epäonnisen Toni Huttusen jalan kautta omaan verkkoon.

”Kun Tepsi teki avausmaalin, jäimme jyrän alle. Siihen avausjaksoon tämä peli oikeastaan ratkesi. Toisella jaksolla pääsimme paremmin mukaan ja nousimme lähellekin, mutta sitten meiltä loppui paukut. Juoksimme itseltämme jalat alta”, MyPan Tuomas Aho analysoi.

TPS:ltä ei sen sijaan liike loppunut kesken – siitä piti huolen joukkueen hyvä kunto ja laaja materiaali. Tepsillä on käytössään viides tai peräti kuudes vaihde, jolla se voi kiihdyttää toisen jakson jälkimmäisellä puoliskolla väsyneen vastustajan ohitse. Ja näin joukkue toisella jaksolla lopulta toimikin – ainakin periaatteessa.

”Tämä oli ehdottomasti paras pelimme tällä kaudella”, Iiro Aalto hehkutti ottelun jälkeen ja oli kieltämättä täysin oikeassa. Pasi Rautiainen on onnistunut kisatauolla käskyttämään TPS.n mitalivauhtiin niin tuloksellisesti kuin pelillisestikin. Joukkue on pisteissä mitattuna edellä kahden vuoden takaista pronssikauttaan ja sen peli kulkee parhaimmillaan mainiosti. Nyt tärkein kysymys kuitenkin kuuluu, pystyykö joukkue pitämään tahtinsa jatkossakin. Mitalitavoite on nyt joukkueen omissa käsissä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: