Kirjoittanut Lari Vesander | heinäkuu 8, 2009

Maalinteon sietämätön vaikeus

Inter-RoPS 2-0

Tehdään heti alkuun selväksi, että pidän cup-peleistä eikä Suomen cup tee poikkeusta. Olen nähnyt hienoja cup-matseja ja esimerkiksi JJK:n ja HJK:n kohtaaminen Harjulla 5 000 ihmisen edessä pari vuotta sitten oli hieno tapahtuma. Tosiasia kuitenkin on, että liigajoukkueiden cup-kohtaamiset otteluruuhkan keskellä tuppaavat olemaan melkoista pakkopullaa. Samaa makua oli Interin ja RoPSin kohtaamisessa. Inter voitti pelin lopulta 2-0, mutta paikkoihinsa nähden sen olisi pitänyt tehdä noin kolminkertainen määrä maaleja.

Kun seurasin viime kesänä otteluruuhkassa tarponeiden TPS:n ja Hakan cup-kohtaamista Kupittaalla, yleisöstä kuului kollektiivinen helpotuksen huokaus, kun Jarno Mattila teki VIERASJOUKKUEELLE 0-1-voittomaalin lisäajalla. Niin iloisia kaikki olivat siitä, ettei pelissä tarvinnut mennä jatkoajalle.

Samaa helpotusta oli aistittavissa Kupittaalla keskiviikkonakin, kun Ats Purje päästi kotiyleisön ja joukkueensa piinasta tekemällä 2-0-maalin 87. minuutilla. Maali itsessään oli komea. Ottelun paras pelaaja Alberto Ramirez lähetti tarkan kaaripallon Guillano Grotille, joka otti pallon rinnalla haltuunsa ja syötti sen sitten Purjeelle, joka laittoi pelivälineen viileästi takanurkkaan.

Tuota kuviota katsellessaan saattoi melkein unohtaa, että Inter oli tuhlannut juuri tusinan verran huippupaikkoja ja osoittanut lopullisesti kärsivänsä kroonisesta tehottomuudesta. Terävyys viimeisissä syötöissä ja varsinkin laukauksissa puuttui täysin ja usein joukkueen pelaajat vain jäätyivät maalipaikkaan päästyään. Pahin lumiukko oli Aristides Pertot, joka osasi kyllä rakentaa paikkoja kelvollisesti mutta ei todellakaan pystynyt viimeistelemään. Ikävällä tavalla Pertot oli keskiviikkona Interin pelin ruumiillistuma: taitoa ja pelaavuutta on kyllä, mutta terävyyttä ei.

Mutta palataan nyt alkuun. Interin olisi pitänyt johtaa peliä tauolla vähintään 3-0. Sen sijaan se johti sitä 1-0. Ainoasta maalista oli kiittäminen Alberto Ramirezia, joka täräytti Interin johtoon vastustamattomalla 20 metrin vastapallokanuunalla. Inter oli tuhlannut paikkoja jo ennen avausmaalia ja sen jälkeen se tuhlasi niitä vähän – anteeksi, paljon – lisää. En lähde listaamaan missattuja huippupaikkoja, vaan luotan siihen, että Job Dragtsman todistajalausunto riittää vakuuttamaan teidät.

”Pelin olisi pitänyt päättyä 5-0 tai 6-0. Laskin että meillä oli 18 kunnon maalipaikkaa – ei puolittaista paikkaa, vaan 100 prosentin maalipaikkaa. Teimme kaksi maalia 18 paikasta ja se on aivan liian vähän. Toki voitto oli tänään tärkeintä, sillä cup on lyhyin tie Eurooppaan”, Dragtsma sanoi.

Jos jotakuta ihmetyttää, miksi murjon tässä sanallisesti voittanutta joukkuetta, se johtuu siitä, että Inter saa lähiviikkoina vastaansa joukkueita, jotka ovat paljon vaarallisempia kuin siipirikkoinen RoPS. Tänään vieraista Juha-Pekka Inkeröinen ja Christopher Musonda olivat yritteliäitä ja pirteitä, mutta jäivät liian yksin ilman keskikentän (ja erityisesti pelikieltoinen Chanda Mwaban) tukea. Lisäajalla Mika-Matti Maisonvaaran pamautti komean vaparin ristikkoon, mutta siinä rovaniemeläisten hyökkäysanti oikeastaan olikin. Paluuta tekevä Nchimunya Mweetwa oli jokseenkin hyödytyn ja näkymätön. Mweetma ei ottanut montaakaan juoksuaskelta ja tuli vaihtoon 55. minuutilla. Maalivahti Kari-Pekka Syväjärvi sen sijaan pelasi hyvän pelin ja teki kaksi komeaa jalkatorjuntaa sekä tukun muita pelastuksia.

”Meillä oli paljon poissaoloja ja annoimme peliaikaa niille, jotka eivät ole sitä juuri saaneet. Inter hallitse peliä ja ansaitsi voittona. Saimme pidettyä lukemat siedettävinä ja vältyimme uusilta loukkaantumisilta. Se oli nyt tärkeintä, sillä meillä on lauantaina tärkeä peli Jaroa vastaan”, RoPSin valmentaja Mika Lumijärvi sanoi.

Toisin sanoen liigan heikoimpiin joukkueisiin lukeutuva RoPS ei tullut Kupittaalle aivan täysillä valoilla. Ottelu olisi ollut Interille loistava mahdollisuus maalintekoharjoituksiin, mutta sen sijaan se tuntui vain syventävän joukkueen tehottomuusongelmaa – sellaisesta on nyt puhuttava, sillä vaikka Inter on tehnyt kolmessa viime pelissään viisi maalia, joukkue ei ole tällä kaudella onnistunut tekemään yhdessäkään ottelussa enempää kuin kaksi maalia.

Toki Interin peli toimii tavallaan. Joukkue hallitsee palloa, saa syötöt omille ja pääsee pallon kanssa vastustajan kenttäpuoliskolle. Mutta siihen se sitten turhan usein loppuukin. Usein vaikuttaa siltä, että päästyään 30 metrin päähän vastustajan maalista Interiä kiinnostaa enemmän abstraktin tilataideteoksen luominen kuin maalin tekeminen. Viimeistään jonkin sortin jäätyminen tapahtuu rangaistusalueella. Interistä puuttuu terävyyttä ja tappamisen meininkiä – ja ellei joukkue löydä niitä nopeasti jostain, se menettää ensin mahdollisuutensa menestyä Euroopassa, sitten mahdollisuutensa uusia mestaruus ja lopulta vielä mahdollisuutensa mitaliinkin.

Tavallaan tämän myönsi Dragtsmakin RoPS-pelin jälkeen: ”Voisimme toki olla nopeampia keskialueen pelissämme, mutta loimme kuitenkin paljon paikkoja. Ongelmamme ei ole pelaamisemme, se on maalinteko. Meiltä puuttuu tappamisen meininkiä ja se tekee asiat meille vaikeiksi.”

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: