Kirjoittanut Lari Vesander | heinäkuu 8, 2009

Puolimatkan krouvissa

Veikkausliiga on saavuttanut puolimatkan krouvinsa ja on aika kysyä, mikä on ollut tähän mennessä hyvää ja mikä huonoa. Ja huomata siinä samalla, että valtaosa joukkueista määrittää kautensa suunnan seuraavan kuukauden aikana.

Puolet matseista pelattuna. Puolet jäljellä. Mikä Veikkausliigan alkukaudessa on ollut hyvää ja mikä huonoa? Ensimmäisenä huonoista asioista tulee mieleen huono sarjaohjelma ja ottelusiirrot, joiden ansiosta joukkueilla on ensimmäisen kerran saman verran pelejä vasta syyskuussa ja joiden takia sarjassa on ensin 1,5 kuukauden otteluruuhka, sitten kuukauden tauko ja sitten taas uusi otteluruuhka. Tämä taas on vaikuttanut siihen, että pelin taso ei ole ollut sitä mitä sen pitäisi olla. Pelejä on pelattu huonoilla kentillä – ja niillä on hankala pelata hyvää jalkapalloa. Ja katsojat kyllä tunnistavat huonon jalkapallon sellaista nähdessään.

Kylmä fakta on se, että tähän mennessä liigassa ei ole pelattu kovinkaan montaa matsia, jotka olisivat olleet pääsylippunsa hinnan väärtejä. Näkemistäni paristakymmenestä pelistä vain pari on ollut sellaisia, joiden katomisesta olisin ollut valmis maksamaan jotain. Fakta on, että suomalaisella jalkapalloilulla on katsojaongelma ja sen suurin syy on se, että tuote ei ole kunnossa. Ja kun liiga vielä tämän päälle vaikeuttaa asemaansa älyttömällä otteluohjelmalla, niin ei ole ihmekään, että katsojaluvut kyntävät nykyisissä lukemissa.

Hyvää tähänastisessa kaudessa on ollut se, että se on tasainen. Tällä hetkellä valtaosa joukkueista taistelee mitaleista, ja JJK, KuPS ja RoPS tappelevat luultavasti viimeiseen saakka siitä, kuka säilyy suoraan. Mestaruuskamppailu on täysin auki. Haka on ollut alkukauden yllättäjä. Olli Huttunen on vihdoin saanut hankkia kunnon pelaajia ja se on tuonut tuloksia. IFK Mariehamn on yllättänyt myös ja kummankin joukkueen menestys on perustunut pitkälti samoihin asioihin: hyvään valmennukseen, onnistuneisiin hankintoihin ja tiiviiseen puolustamiseen. Lisäksi molempien joukkueiden maalivahdit ovat onnistuneet mainiosti. Janne Korhosen kohdalla tämä oli odotettua, Gustav Långbacka sen sijaan lukeutuu alkukauden suuriin yllättäjiin.

IFK on laskenut kuusi maalia ja Haka seitsemän. Seuraavaksi vähiten ovat laskeneet HJK (11) ja hieman yllättäen TPS (12). Loput joukkueet ovatkin sitten laskeneet vähintään yhtä paljon maaleja kuin IFK ja Haka yhteensä. Kaikesta huolimatta on kuitenkin vaikea kuvitella, että Haka ja IFK Mariehamn pysyisivät nykyisillä sijoillaan kauden loppuun saakka. Kumpikin joukkue kaipaisi kipeästi maalintekovoimaa. Haka sitä luultavasti hankkiikin, kunhan siirtoikkuna aukeaa, mutta löytääkö joukkue etsimäänsä ja vaikka löytäisikin, niin ehtiikö uusi pelaaja sopeutua joukkueeseen riittävän nopeasti?

Kuka sitten on tällä hetkellä mestarisuosikki? Vastaus on helppo ja kolmikirjaiminen: HJK. Klubi on saanut pelinsä kulkemaan paremmin ja joukkueella on (keskus)puolustusta lukuunottamatta mestaruuteen tarvittava materiaali jo koossa. TPS:llä on nyt henki päällä ja joukkue on mitalivauhdissa, mutta Wayne Brownin lähestyvä lähtö on joukkueelle kova isku. Jos omat kasvatit pystyvät täyttämään britin jättämän aukon, niin mustavalkoisten kaudesta voi tulla vielä menestys – mutta täysosumaonnistumista ajatellen seuraavat pelit Hakaa ja HJK:ta vastaan ovat avainasemassa. Jos näistä otteluista ei tule yhtään voittoa, Tepsi löytää itsensä yhtäkkiä ylemmästä keskikastista.

Entäs sitten viime kauden menestyjät Inter ja Honka? Hongan peli on parantunut kenttien kunnon parantuessa ja joukkueen päästyä takaisin oikealle kotikentälleen. Mutta antoivatko espoolaiset muille liikaa etumatkaa alkukaudella yrittäessään pelata monimutkaisempaa jalkapalloa kuin mitä kentät antoivat myöten? Voi olla, että heikot tulokset alkukauden otteluruuhkassa tuhoavat Hongan mestaruusmahdollisuudet mutta Interille on käymässä samoin nyt keskikesän pelisumassa. Joukkue hoiti hienosti alkukauden matsit ja pelasi toukokuussa Hakaa vastaan jo kauden parasta peliään. Mutta tuosta pelistä tulleesta tappiosta on tulossa kovaa vauhtia sinimustien kauden jonkinlainen kulminaatiopiste. Sen jälkeen joukkue on voittanut liigassa vain kerran ja jos nykyinen tahti jatkuu, hallitsevat mestarit putoavat lähiviikkoina paitsi mestaruus- mahdollisesti myös mitalitaistosta.

Elämme jännittäviä aikoja. Kuukauden päästä, elokuun 9. päivänä pelataan paikallispelikierros. Sen jälkeen on jäljellä enää kahdeksan kierrosta ja siinä vaiheessa valtaosa joukkueista tietää, taistelevatko ne mestaruudesta, mitalista, sarjapaikastaan vai pelkästä ylpeydestään. En jaksa uskoa, että liiga on enää kuukauden päästä näin tasainen. Joukkueet määrittävät kautensa suunnan nyt.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: