Kirjoittanut Lari Vesander | heinäkuu 11, 2009

Tehottomuus taas Interin peikkona

Inter-IFK Mariehamn 1-1

Kupittaalla satoi ja salamoi Interin ja IFK Mariehamnin kohdatessa ja sähköä oli kyllä kentälläkin. Kaksijakoisessa ottelussa vierasjoukkue hallitsi avausjaksoa ja kotijoukkue suorastaan dominoi toista puoliaikaa. Tasapeli kasvatti IFK:n tappiottomien otteluiden putken jo kymmeneen ja Interin voitottomien liigamatsien sarjan jo neljään.

Jos vastustajalta on hylätty yksi maali paitsiona ja lisäksi se on osunut kummallakin jaksolla ylärimaan, niin voiko joukkue olla pettynyt tasapeliin? Voi. Inter hallitsi toista jaksoa IFK Mariehamnia vastaan niin suvereenisti ja joukkueella oli niin paljon paikkoja (muun muassa kahdeksan laukausta maalia kohti), että sen olisi pitänyt nousta maalin takamatkasta huolimatta voittoon.

Tästä huolimatta on tunnustettava, että IFK Mariehamn pelasi varsinkin ensimmäisellä jaksolla hyvin ja osoitti, ettei joukkueen nyt jo kymmenen ottelun mittainen tappiottomien otteluiden putki ole sattumaa. IFK hallitsi ottelun alkua ja sai pallon ensimmäistä kertaa Interin maaliin jo 10. minuutilla. Tamas Gruborovicsin osuma hylättiin kuitenkin paitsiona.

Varttituntia myöhemmin vieraat tulivat kuitenkin uudelleen. Patrick Bantamoi torjui ensin Ante Simunacin lähivolleyn kulmaksi. Kulman jälkitilanteesta seurasi vapaapotku rangaistusalueen laidalta. Simunac lähetti luukulle hyvän sisäkierteisen pallon, jonka Gruborovics ohjasi Bantamoin ohitse verkkoon.

”Tiesimme, että IFK on kova erikoistilanteissa ja että niissä pitää olla tarkkana, mutta niin he vain saivat siitä maalin. Onneksi pääsimme vielä peliin mukaan, mutta emme saaneet paikoista sisään. Aika monessa pelissä on ollut sama kaava: hallitsemme pelejä ja luomme paikokja, mutta emme tee riittävästi maaleja”, Interin kapteeni Henri Lehtonen arvioi.

Interin mukaantulo peliin tapahtui kuitenkin kunnolla vasta toisella jaksolla, sillä viitisen minuuttia maalin jälkeen Amos Ekhalie pamautti pallon vielä Interin ylärimaankin.

IFK joutui tauolla vaihtamaan sensaatiomaisen alkukauden pelanneen ykkösvahtinsa Gustav Långbackan (valmentaja Pekka Lyyskin mukaan Långbackalta revähti jotain olkapään tienoilta) Willis Ochiengiin. Kenialainen aloitti erittäin epävarmasti ja rähmi ensimmäisessä ulostulossaan pallon Timo Furuholmille. Vain Kenneth Gustafssonin väliintulo maaliviivalla pelasti IFK:n takaiskulta. Ochiengin kunniaksi on kuitenkin sanottava, että hän pelasti hyvin vastaantulollaan Severi Paajasen avopaikan. Tai osuutta oli tietysti Paajasellakin, joka päästyään nokikkain Ochiengin kanssa potkaisi pallon päin IFK-vahdin jalkoja.

IFK:n puolustus ei ollut enää oma rautainen itsensä ja Inter yritti ottaa tästä täyden hyödyn irti. Yhdessä vaiheessa Ochieng oli 30 metrissä siivoamassa pitkää pystypalloa, johon puolustajat eivät ehtineet – ja hetkeä myöhemmin hän sitten katselikin, kuinka Claudio Verino puski Alberto Ramirezin vapaapotkukeskityksen vain niukasti maalin yli.

”Pelimme hajosi toisella jaksolla ja valuimme liian alas. Verinon pitkät avaukset alkoivat tavoittaa Furuholmin, vaikka vartioimme häntä kahdella kookkaalla topparilla. Lisäksi Inter voitti valtaosan kakkospalloista”, IFK-valmentaja Pekka Lyyski arvioi pelin muuttumista.

Tunnin pelin jälkeen tapahtui sitten se, mikä oli vaikuttanut väistämättömältä jo vartin ajan: Inter tasoitti. Timo Furuholm pääsi läpiajoon, kiersi Ochiengin ja sijoitti pallon varmasti maaliin. Avustavalla erotuomarilla Ville Koskiniemellä oli ollut tilanteessa lippu ylhäällä paitsion merkiksi, mutta erotuomari Vesa Pohjonen hyväksyi silti maalin. Ottelun jälkeen hän kävi kertomassa medialle miksi: ”Interin maalissa avustava erotuomari liputti paitsion, mutta minä laskin lipun alas, koska pallo tuli Furuholmille MIFK:n pelaajalta, eikä tilanne voinut siksi olla paitsio.”

Samalla tavalla tilanteen näki maalintekijä Furuholm: ”Kennedy (Nwanganga) ja (Kenneth) Gustavsson juoksivat kilpaa ja en tiedä mikä Gustavssonille tuli, mutta se pisti pallon suoraan minulle ja pääsin läpi. Huomasin, että Ochieng on vastassa, joten kiersin sen ja pistin pallon tyhjiin. Aika iso munaus niitten topparilta.”

Maalin jälkeen Kupittaalle iski raju ukkosmyrsky, mutta se ei vesittänyt Interin voittohaaveita – sen tekivät sinimustat itse. Joukkueella oli puolenkymmentä paikkaa tehdä voittomaali, Furuholmkin pääsi uudelleen nokikkain Ochiengin kanssa, mutta lopulta lähimmäksi voitto-osumaa pääsi IFK. Patrick Bantamoi sai kuitenkin tuurilla ja taidolla Marcus Olofssonin vetoon sen verran sormiaan väliin, että kuti osui yläriman alareunaan ja kimposi siitä takaisin kentälle.

”Saimme ensimmäisellä jaksolla Interin sinne minne halusimmekin. Hallitsimme ottelua, pidimme avausjaksolla avausjaksolla ja johdimme tauolla ansaitusti. Toisella jaksolla menetimme otteemme täysin. Kokonaisuutena esityksemme oli silti ihan ok. Interillä oli paljon paikkoja, mutta lopussa me saimme pallon melkein Interin maaliin”, Pekka Lyyski arvioi.

Interin Job Dragtsma oli pitkälti samoilla linjoilla: ”Ensimmäinen jakso ei ollut meiltä kovinkaan hyvää peliä. IFK hallitsi silloin peliä, koska annoimme heille liikaa tilaa. Mutta toista jaksoa hallitsimme totaalisesti. Olen pettynyt siihen, ettemme pystyneet taaskaan tekemään enempää maaleja niistä paikoista, joita meillä oli.”


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: