Kirjoittanut Lari Vesander | syyskuu 3, 2009

EM-unelma päättyi kyyneliin

Suomi-Englanti 2-3

Englanti päätti Suomen taipaleen naisten EM-kisoissa. Brittien 2-3-voitto ei tullut helposti, mutta sitä edesauttoivat Suomen virheitä seuranneet helpot maalit.

Englannin turnaus jatkuu, Suomen ei.

Kaikki alkoi niin hyvin. Suomi otti avausottelussaan voiton Tanskasta ja varmisti Hollannin kaatamisella jo lohkovoiton. Sen jälkeen kurssi kääntyi. Lohkon päätösottelussa Ukraina kaatoi rotaation heikentämät Huuhkajattaret 0-1, ja torstaina suomalainen EM-unelma päättyi kyyneliin, kun Englanti oli Kupittaalla vahvempi maalein 2-3.

Suomi kaatui ottelussa omiin helppoihin virheisiinsä, joita edesauttoi kapteeni Sanna Valkosen poissa olo. Valkonen loukkasi Hollanti-ottelussa nilkkansa, eikä ole sen jälkeen pystynyt edes harjoittelemaan. Niinpä Englanti-ottelukin jäi väliin. Valkosen paikan toisena topparina otti Petra Vaelma ja Vaelman paikan taas otti Tuija Hyyrynen.

Rehellisyyden nimissä Vaelman urakka topparina olisi voinut sujua paremminkin. Vartin kohdalla maalivahti Tinja-Riikka Korpelan heikko purkupallo meni suoraan englantilaisille. Sen jälkeen tilanne eteni kuin dominojonon kaatuminen. Suomi ei saanut painetta yhdellekään pallolliselle vastustajalle, ja kun muutenkin myöhässä ollut Vaelma törmäsi vielä brittipelaajan blokkiin, sai Eniola Aluko  juosta läpiajoon ja sijoittaa pallon Korpelan längistä verkon perukoille.

”Odotimme, että Englanti olisi ollut väsynyt kolmesta kovasta alkulohko-ottelusta, mutta eivät he olleet. Englantilaiset prässivät todella hyvin ja veivät meiltä tilan. Emmekä mekään olleet parhaimmillamme”, turnauksen tähtiin lukeutuva Laura Österberg-Kalmari tunnusti ottelun jälkeen.

Suomen suurimpia ongelmia puolustuksellisen johtajan puuttumisen lisäksi oli hyökkäysten lyhyys. Huuhkajattaret hävisivät järjestään hyökkäyspään kakkospallot – oikeastaan joukkue ei näyttänyt olevan niistä edes kiinnostunut. Jokaisen keskityksen jälkeen pallo päätyi rangaistusalueen reunalle, jossa ei ollut kuin englantilaisia.

Toisen jakson alussa Vaelma epäonnistui pallon suojaamisessa ja aiheutti vapaapotkun rangaistusalueen laidalta. Vapaapotkusta syntyneen ensimmäisen tilanteen maalivahti Korpela vielä selvitti, mutta paluupalloon ehtineen Fara Williamsin vetoa ei enää. Englanti oli jo 0-2-johdossa.

Suomi ei kuitenkaan luovuttanut. Englannin kapteeni Faye White oli loukkaantunut ensimmäisellä jaksolla ja joukkue menetti hänen mukanaan paljon pääpelivoimaa. Suomi sen sijaan sai lisää pääpelivoimaa, kun Michael Käld vaihtoi 0-2-maalin jälkeen kentälle Annica Sjölundin. Tämä osoittautui onnistuneeksi ratkaisuksi, sillä 65. minuutilla Sjölund puski Suomen kavennuksen Maija Saaren antamasta kulmasta.

Kupittaan runsaat 7 000 katsojaa (ottelua mainostettiin loppuunmyydyksi, mutta näin ei tälläkään kertaa ollut) puhkesi valtaisaan huutomyrskyyn, joka kuitenkin loppui minuuttia myöhemmin kuin seinään. Suomen joukkue ei ollut kavennuksen jälkeen lainkaan hereillä, ja Aluko pääsi keskikentällä vauhtiin. Petra Vaelma kaatui Alukon pyörityksessä takamukselleen eikä muistakaan ollut näyttävän purjehduksen pysäyttäjiksi. Aluko pääsi nokikkain Korpelan kanssa ja niittasi pallon maaliin.

”Tuollaisista maaleista näkee unia ja kun sellaisen saa tehdä uransa tähän asti tärkeimmässä ottelussa, on olo aivan uskomaton”, Aluko fiilisteli pelin jälkeen.

Peli näytti ratkenneen, mutta kukaan ei muistanut kertoa sitä suomalaisille. 79. minuutilla Suomi iski jälleen kulmasta, kun Annica Sjölund jatkoi pallon päällään Linda Sällströmille, joka puski pallon etuyläkulmaan. Suomi oli taas maalin päässä jatkoajasta ja peliä oli vielä vartin verran jäljellä.

Kupittaa huusi, kannusti, taputti ja rummutti, ja Huuhkajattaret yrittivät. Laura Kalmari pääsi kahdesti kokeilemaan Rachel Brownin näppien pitävyyttä. Ja silloin kun Brown ei enää ollut suomalaisten yritysten tiellä, Sue Smith esti kolmannen kulmaosuman syntymisen pysäyttämällä pallon lähes maaliviivalle.

”Suomi pelasi vahvuuksillaan ja oli vaarallinen erityisesti erikoistilanteissa. Tämä oli kova ottelu, varsinainen taistelu. Peli oli fyysisesti erittäin raskas, mutta mielestäni ansaitsimme voittomme”, Englannin valmentaja Hope Powell totesi.

Michael Käld oli puolestaan ottelun jälkeen murtunut mies. Joukkueen 2,5 vuoden työllä pohjustettu matka päättyi ennen tavoitteeksi asetettuja semifinaaleja ja pettymys oli suuri. ”Olen pettynyt tulokseen, mutta olen ylpeä joukkueesta. Pelaajat tekivät tänään kovasti töitä ja halusivat voittaa. Taistelimme katkeraan loppuun asti”, Käld totesi.

Tappion syyksi Käld nosti Englannin saamat helpot maalit. ”Englannin maalit olivat helppoja. Se mitä ensimmäisen maalin jälkeen tapahtui… Sellaista ei vain saa tapahtua. Teimme hirveästi duunia ja saimme ansaitun kavennuksen ja sitten tulee täysi ja kollektiivinen blackout, ja vastustaja saa vapaan Oxford Streetin suoraan maalillemme.”

Jos oli Käld pettynyt, niin sitä olivat myös pelaajat. Monen poskella kimmelsi pelin loputtua kyynel – ja syystäkin. Kotikisat olivat usealle pelaajalle uran kohokohta ja osalle jopa maajoukkueuran päätepiste.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: