Kirjoittanut Lari Vesander | lokakuu 19, 2009

Kauden parhaimmat, pahimmat ja rumimmat

Liigakausi 2009 on pelattu, ja on aika muistella kauden hienoimpia hetkiä sekä parhaimpia ja noloimpia suorituksia.

Tässä syntyy kauden komein maali: Jussi Kujalan vapaapotku uppoaa yläriman kautta maalin kattoon.

Kauden komein maali: Jussi Kujalan upea vapaapotku Lahden verkkoon (http://www.youtube.com/watch?v=OSfD3UKItF0). Kunniamaininta Jani Lyyskin uljaalle soololle niin ikään lahtelaisia vastaan.

Kauden paras ulkomaalaisvahvistus: TPS:n parikymppinen Wayne Brown tuli, näki ja voitti – pronssia. Kannattajat ottivat yhdeksän maalia tehneen britin omakseen ja Pasi Rautiainen olisi varmaan ottanut Brownin vaikka ottopojakseen.

Kauden huonoin ulkomaalaisvahvistus: Given Singuluma teki sopimuksen Hakan ja parin muun seuran kanssa, eikä koskaan viitsinyt saapua Valkeakoskelle. Harmi sinänsä. Haka olisi kaivannut kunnon hyökkääjää ja Singuluma kunnon selkäsaunaa.

Kauden savolaisvelmu: Dickson Nwakaemen puhuessa vastuu siirtyi kuulijalle. Tämän lisäksi mies on aeto naattija ja harhautuksissaan kiero kuin korkkiruuvi. Melekone mualitykki.

Kauden pisin ottelu: KuPS voitti RoPSin 3-0, mutta ottelun lisäaikaa pelattiin kuukausikaupalla eri kabineteissa. Jälkipelit jatkuvat napapiirillä luultavasti koko tulevan talven.

Kauden paras lehdistötilaisuus: Pasi Rautiainen pisti tuulemaan Espoossa 0-0-tasapelin jälkeen (Maalittomat tasurit tuntuvat tuovan Pasin parhaat puolet esiin). Pressitilaisuudessa Rautiainen otti kantaa muun muassa seuraaviin asioihin:

Espoo: ”Espoossa on kiva käydä. Minäkään en ole virheetön. Vaimonkin näiltä kulmilta nappasin mukaan. Jokainen tekee elämässään virheitä.”
Christian Andreasen: ”Andreasenista pitää kysyä Marco Casagrandelta, voin antaa numeron. Mulle sanottiin, että se lähtee gimmafrendinsä kanssa etelään. Se varmaan pamputtaa muijaansa jossain Mallorcalla.”
Sarjatilanne ja jatko-ohjelma: ”En edes tiedä paljon on tehty tai päästetty maaleja tai paljon meillä on pisteitä. Puolet on vielä jäljellä ja sarja on vielä pitkä kaikille joukkueille. Meillä on nyt helvetin helpot kaksi seuraavaa peliä. Tarviiko niitä pelejä edes pelata. Menemme Valkeakoskelle ja sitten tulee helppo Klubi Turkuun.”
Jukka Lehtovaaran valmennus: ”Enhän minä osaa veskareita valmentaa. Talvella Rajamäen Rapa (TPS-valmentaja) veti Jukalle treenejä. Katsoin muutaman kerran sitä touhua – sori, tämä on hölmö juttu – kysyin Rapalta oliko nämä nyt hyvät treenit veskareille? Rapa sano, että vitun hyvät, tein kymmenen sivuverkkoon. Oliko noi hyvät treenit veskareille? Rapa tuulettelee siellä. Se veti täysillä. Ne oli hyvät treenit varmaan läski-Rapalle mutta eihän ne ollut veskareille hyvät treenit.”
Nuorten EM-kisat: ”Mä luulin, ettei Suomi saanut pinnan pinnaa mutta ne vissiin voitti koko EM:n kun saivat tänään palkintoja. Mulla oli kutina, ettei tullut voittoja. Niinhän se oli sähköteknikkojen hiihtoskaboissakin kuusivuotiaana kun oli kolme osallistujaa ja jäin aina kolmanneksi niin kyllä mäkin siitä aina jonkun lusikan sain.”

Kauden pahin hyytyminen: Valkeakosken Haka aloitti liigan loistavasti, mutta lento loppui lyhyeen ja perinteikäs seura päätyi lopulta valmentajanvaihdoksen jälkeen kuudenneksi.

Paras putki: Mitenkö HJK voitti mestaruuden? Pelaamalla viimeiset 16 liigaottelua tappiotta. Edellisen liigatappionsa HJK kärsi toukokuun viimeisenä päivänä Rovaniemellä RoPSille – joka ei voittanut kauden aikana ainuttakaan vierasottelua.

Kauden sylkykuppi: Antti Muurista haukkuivat omat ja vieraat, mutta niinpä vain mies johti HJK:n ensimmäiseen mestaruuteen kuuteen vuoteen.

Kauden pupellus: HJK:n euro-sössiminen liettualaista Vetraa vastaan. Mutta täytyy muistaa, että Latvia on jalkapallomaa.

Kauden tasurikone: IFK Mariehamn. Pekka Lyyskin suojatit olivat todella vaikeasti voitettavia ja peräti puolet joukkueen liigapeleistä päättyi tasan.

Kauden utopia: Veikkausliigan 3 000 katsojan keskiarvotavoite. Kentänhoitajat ”yllättänyt” takatalvi ja joukkueet kotoaan evakkoon ajaneet kenttäremontit pitivät huolen siitä, että tavoite oli täyttä utopiaa jo ennen kuin ainuttakaan peliä oli pelattu. Lopulta 14 joukkueesta vain kaksi ylsi katsojatavoitteeseensa: Turun Palloseura sekä riemastuttavasti sarjanousija JJK. Muista seuroista esimerkiksi HJK ja Honka jäivät tavoitteestaan keskimäärin tuhat katsojaa per peli, Tampere United ja hallitseva mestari Inter jäivät ottelukohtaisesta tavoitteestaan vielä enemmän.

Paras suhtautuminen loukkaantumiseen: ”Ai niin se taklaus. Sanotaan nyt niin, että rapatessa roiskuu ja aika usein rappaajana on ollut se HJK:n numero 7. Turha siis valittaa, välillä näinkin päin”, HJK:n Tuomas Haapala loukattuaan nilkkansa MyPan Maksim Votinovin tappotaklauksessa.

Kauden tähdistö: Jukka Lehtovaara (TPS); Jukka Raitala (HJK), Rami Hakanpää (Honka), Ari Nyman (Inter), Rafinha (TamU); Kasper Hämäläinen (TPS), Joel Perovuo (Honka); Dawda Bah (HJK), Wayne Brown (TPS), Sebastian Sorsa (HJK); Hermanni Vuorinen (Honka)
Vaihtopenkki: Gustav Långbacka (IFK Mariehamn), Diego Corpache (Haka), Mathias Lindström (TamU/HJK), Joni Aho (Inter), Dickson Nwakaeme (KuPS)
Valmentaja: Pekka Lyyski (IFK Mariehamn)


Responses

  1. Minusta Suomen mestarit kaudelta 2008 (Inter) oli asettanut katsoja keskiarvoksi ennen kauden alkua 3000. Veikkausliigan nettisivuilla on maininta että Interin keskiarvo oli tällä kaudella 2395 eli reilut 600. Mutta on toi silti todella surkea suoritus.

    • Veikkausliigan sivuilta tuo tavoite on peräisin, enkä ihmettelisi, jos liiga olisi niitä vähän fiksaillut, että tavoitekeskiarvoksi saatiin utopistinen 3 000.

      Mutta ei se silti Interin heikkoa katsojakeskiarvoa miksikään muuta. By the way: Jos paikallispeli jätetään huomiotta, niin Interin 12 muussa Interin pelissä oli keskimäärin 2091 katsojaa. Se on hallitsevalle mestarille hävettävän huono lukema.

  2. Liigassahan nuo tavoitteet on selvästi päätetty. Naureskelin jo keväällä itsekseni kun luvut julkaistiin. Laitoin nimittäin seurojen tavoiteluvut jonoon Exceliin ja sattumoisin liigan keskiarvoksi tuli prikulleen 3000. Melkoinen yhteensattuma.

    • Tuolta se tosiaan näytti jo huhtikuussa. https://puoliaika.wordpress.com/2009/04/17/mahdottomia-tavoitteita/

      Tavoitteiden laittamisessa ei sinänsä ole mitään pahaa – pikemminkin päinvastoin. On hyvä, että seura tietää mitä se tavoittelee. Ongelmalliseksi tilanne kuitenkin menee silloin, jos tavoitteet lasketaan jo saavutetuksi ja homma budjetoidaan tavoitteiden mukaan.

      Loppupeleistä seurat eivät nimittäin kaadu tasureihin tai kahden maalin tappioin – eivät edes karsiutumiseen. Sen sijaan ne kaatuvat huonoon johtamiseen ja taivaiden tavoitteluihin. Oikotien valikoiminen tuppaa kostautumaan jalkapallossa rankalla tavalla.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: