Kirjoittanut Lari Vesander | marraskuu 20, 2009

Henryltä odotettiin enemmän

Thierry Henry ratkaisi Ranskan ja Irlannin välisen jatkokarsintaottelun käsivirheellään, jonka hän tunnusti ottelun jälkeen ensin irlantilaisille ja medialle – mutta ei koskaan erotuomarille.


Ranska on juuri selviytynyt ensi kesänä pelattaviin MM-kisoihin, mutta menestyksessä on hapan sivumaku. Syynä tähän on ratkaisumaaliin johtanut Henryn käsivirhe. Pallo oli jo menossa ulos kentältä, kun Henry nappasi sen kädellä mukaansa. Henry pudotti pallon suoraan jalkoihinsa ja syötti sitten William Gallas’lle, joka puski maalin edestä voitto-osuman.

Irlantilaiset ovat ymmärrettävästi raivoissaan. Se että Henry meni ottelun jälkeen näyttävästi lohduttamaan puolustaja Richard Dunnea oli laiha lohtu. Ottelun jälkeen Henry sanoo medialle sen minkä luultavasti sanoi jo Dunnelle: ”Se oli käsipallo, mutta minä en ole erotuomari.” Sanat tuskin lämmittävät ketään. Kuumentavat korkeintaan.

Henry olisi nimittäin voinut käsitellä tilannetta toisinkin. ”Se oli täydellinen tilaisuus epäitsekkyydelle, rehellisyydellä ja urheilijamaisuudelle — Henryllä oli noin viisi sekuntia aikaa liittyä jalkapallohistorian kuolemattomiin”, Guardianin Richard Williams kirjoitti kolumnissaan.

Millaiseen joukkoon Henry sitten olisi liittynyt? Williams nosti esiin Robbie Fowlerin tapauksen vuodelta 1997 ja Paolo Di Canion teon kolme vuotta myöhemmin. Fowler yritti saada erotuomaria pyörtämään rankkarituomiotaan, koska Fowlerin mielestä Arsenal-vahti David Seaman ei ollut rikkonut häntä. Kun erotuomari pysyi kannassaan, Fowler kävi omajalkaisesti rähmimässä pilkun. Di Canio puolestaan pysäytti pelin koppaamalla pallon maalipaikassa käsiinsä, koska hän näki vastustajan maalivahdin makaavan loukkaantuneena maassa.

Noihin tekoihin ei vaadittu roolimalleja. ”Fowler oli sivistymätön katujen kasvatti. Di Canio taas töni kerran erotuomarin kumoon saatuaan punaisen kortin ja jakeli fasistisia tervehdyksiä Lazion kannattajille”, Williams muistutti. ”Fowlerin ja Di Canion epäitsekkäät teot muuttivat meidän käsitystämme heistä. Ne kertoivat, että näiden miesten sisällä on hyvyyttä.”

Silti Williams ei suostu vertaamaan Henryn tekoa Diego Maradonan ”jumalan käsi”-maaliin vuoden 1986 MM-kisoissa, sillä pelin ja pelaajien taustat olivat aivan toisenlaiset. ”Maradonan teko perustui katulapsen vaistoon, jota ruokki (vuoden 1966 MM-kisoissa tapahtuneen) Antonio Rattínin ulosajon ja Falklandin sodan kostaminen. Henry sen sijaan on sivistynyt mies ja Ranskan Kunnialegioonan ritari. Hänen olisi pitänyt pystyä parempaan – vastustajiensa, itsensä ja lajin kunniaksi.”

Toisin sanoen iso osa Ranska-Irlanti-ottelusta syntyneestä skandaalista johtuu siitä, että Henryltä odotettiin enemmän. Iki-ärsyttävältä Marco Materazzilta tai rottamaiselta Craig Bellamyltä ei olisi voinut tilanteessa odottaakaan mitään muuta, mutta reiluksi ja tyylikkääksi pelaajaksi profiloituneelta Henryltä kyllä. Katsojat pettyivät, koska he saattoivat kerrankin toivoa pelaajalta hyvyyttä, eikä tämä suostunut sitä esittämään.

Toisaalta se ei ollut tarkemmin ajateltuna hirveän yllättävää. Vaikka Henry korostaa, ettei hän ole erotuomari, niin se ei ole estänyt häntä valittamasta erotuomareille häntä vastaan tehdyistä tuomioista. (Tässä yksi näistä sadoista tapauksista: http://www.youtube.com/watch?v=e3g-ghCz8dk)

Miksi pelaajista tulee erotuomareita vain silloin, kun epäreilu tuomio tehdään heitä vastaan? 90 prosenttia pelaajista valittaa kyllä erotuomarille epämieluisasta tuomiosta, mutta heistä ehkä yksi sadasta on valmis tunnustamaan oman virheensä silloin, kun he hyötyvät tuomarin tekemästä päätöksestä. Irlantilaisetkaan eivät valittaneet, kun he saivat lahjarankkarin karsintamatsissa Georgiaa vastaan. (http://www.youtube.com/watch?v=Jf9fx4ipF4Q)

Tästä tarinasta on turha etsiä opetusta. Käsivirhe jäi näkemättä ruotsalaistuomari Martin Hanssonilta. Se maksoi Irlannille MM-kisapaikan ja luultavasti myös Hanssonin Etelä-Afrikan reissu jää sen takia tekemättä. Ranska ja Henry sen sijaan pääsevät kisoihin.

Jalkapallo tarvitsisi rehellisempiä pelaajia, mutta koska heitä ei ole saatavilla, se saanee joko lisää erotuomareita joko maalien taakse tai videoiden ääreen. Algeriassa maalivahtina Nobel-kirjailija Albert Camus ei tainnut todellakaan tarkoittaa ammattijalkapalloilua sanoessaan kuuluisan lauseensa: ”Kaiken minkä tiedän moraalista olen oppinut jalkapallokentältä.”


Responses

  1. Video Ranskan ”käsipallomaalista” löytyy täältä: http://www.youtube.com/watch?v=XxtMb5oKcd0
    Richard Williamsin juttu taas täältä: http://www.guardian.co.uk/football/blog/2009/nov/19/thierry-henry-handball-france-ireland

    Myös Henryn vanhojen pelitovereiden Lee Dixonin ja (varsinkin) Emmanuel Petit’n ajatukset ovat tutustumisen arvoisia: http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/internationals/8368142.stm


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: