Kirjoittanut Lari Vesander | joulukuu 9, 2009

Puoliaika Jyväskylässä osa 2: Kuherruskuukausi kaamoksen keskellä

JJK:n kausi päättyi säilymisjuhliin yli 3 500 katsojan edessä. Nyt juhlat ovat ohi ja työt alkaneet. Talvikauden työmaalla pelaajat painavat duunia rännän ja pakkasen keskellä uuden valmentajan Kari Martosen johdolla. Kylminä talvikuukausina valetaan JJK:n ensi kauden pelaamisen perusta.


Taivaalta tuiskuttelee lunta. Lämpötila on pari astetta pakkasen puolella ja talvinen viima vain lisää ilman purevuutta. Aurinkoa ei ole näkynyt päiväkausiin. Kello on vasta kaksi iltapäivällä, mutta on jo hämärää, niin kuin aina joulukuussa.

Kaiken kaamoksen keskellä jököttää Vehkalammen tekonurmikenttä. Yhtäkkiä hämärän keskeltä kaartaa kenttäalueen parkkipaikalle autoja. JJK:n pelaajat saapuvat paikalle kimppakyydeillä – treenivermeet päällä. Vehkalammelle on vihdoin valmistunut uusi, täysimittainen tekonurmikenttä, mutta pukukoppeja sieltä ei löydy vieläkään. Kamppeet vaihdetaan edelleen reilun kilometrin päässä sijaitsevalla Harjun stadionilla. Valot Vehkalammella sentään on, mutta ne eivät ole vielä päällä.

Pelaajat könyävät autosta kentälle.  Tämä on suomalaisen liigafutiksen karuinta arkea. Päivästä riippuen luvassa on vettä, räntää tai luntaa. Lämpötiloja nollan molemmin puolin. Se vähäinenkin loistokkuus, joka kotimaisessa jalkapalloilussa joskus on, on riisuttu tästä maisemasta täydellisesti. Ja tätä riemua riittää kuukausitolkulla. ”Viiden kuukauden treenikausi tuntuu ihan helvetin pahalta. Mieluummin sitä pelaisi vaikka kahdeksan kuukautta ja treenaisi kolme. Mutta ei näille olosuhteille taida mahtaa mitään. Ei näillä nykyisillä fasiliteeteilla pidempää sarjaa pelata”, puolustaja Tuomas Latikka manaa.

Asiat voisivat silti olla huonomminkin. Jotkut valmentajat vetävät talvikuukausina treenejä ilman palloja. Juoksua, punttisalia, lisää juoksua… Sellainen kasvattaa kuulemma luonnetta ja pallonälkää – tai potutusta, jos pelaajilta kysytään. JJK:laisten onneksi Kari Martonen ei kuulu näihin valmentajiin. Martonen uskoo pallonhallintaan. Pallot ovat mukana jo alkuverryttelyssä, kun pelaajat punnertavat pallo jalkojensa alla. ”Pallonhallinta on niin olennainen osa tätä lajia. Pallon kontrollointi ratkaisee pelissä monta tilannetta. Siksi pallo on syytä pitää harjoituksissakin mukana”, Martonen perustelee.

Kun treenejä on kestänyt parikymmentä minuuttia Vehkalammelle syttyy vihdoin valot. Sen jälkeen on edes hieman helpompi tajuta seuraavansa liigajoukkueen treenejä. Mutta mitään jalkapallojuhlaa täällä ei silti vietetä. Juhlat on juhlittu, nyt on työn vuoro. Uudet vahvistuksetkin tulevat vasta tammikuussa. Mutta se ei haittaa, talvikausi on pitkä ja Martonen ehtii nyt tutustua JJK:n vanhoihin pelaajiin.

Ensimmäisten lämmittelyjen jälkeen Martonen peluuttaa pelaajilla 4 vastaan 1 -pienpelejä. Jako kuulostaa helpolta, mutta kun pallo pitää syöttää pelaajalta toiselle yhdellä kosketuksella, homma vaikeutuu huomattavasti. ”Pallo liikkeelle. Reagointia”, Martonen ohjeistaa. ”Pitäkää etäisyydet lyhyinä.” Kunto rakennetaan hiellä ja taito toistoilla. ”Asiat eivät tartu pelaajiin ehkä ensimmäisellä kerralla, mutta kun niitä toistaa satoja kertoja, niin ehkä se jollekin kolahtaa.”

Valmentaja haluaa saada pelaajien jalat liikkeelle ja pulssin ylös, mutta harjoituksessa voi nähdä myös symboliikkaa. Yksi JJK:n lempinimistä on Päijänteen Barcelona. Päättyneellä kaudella nimi kumpusi kuitenkin lähes yksinomaan joukkueen pelipaidan väreistä. Pelillisesti keskisuomalaiset olivat Katalonian futisylpeydestä kilometritolkulla jäljessä. Martosen tulo seuran ruoriin on kuitenkin pelillinen askel Barcelonan suuntaan.

”Haaveena olisi kehittää pelaamista niin, että voisimme itse kontrolloida ja rytmittää peliä niin kuin haluamme, eikä tarvitsisi mennä vastustajan nuottien mukaan ja juosta muiden perässä. Sitäkään pankkia ei voi räjäyttää kertalaakista. Pelaamaan pitää opetella askel kerrallaan”, Martonen toteaa ja lisää, ettei hänkään pelkkää pallonhallintaa kaipaa. ”Tässä pelissä olennaista on, miten nopeasti reagoi suunnanmuutoksiin. Jos riistosta on mahdollisuus lähteä nopeasti vastaiskuun, niin haluan joukkueen pystyvän siihen.”

Loput harjoituksista on pelaamista. Pelaajilla on hyvä syke ja virtaa riittää loppuun saakka. Talvikauden pituutta manannut Tuomas Latikkakin myöntää, että harjoituksissa on nyt kivaa. ”Motivaatio on varmasti kaikilla kohdillaan. Aina sitä jaksaa paremmin, kun tulee uusia treenejä ja uusia virikkeitä. Sehän on ihan selvä.” Miten Martonen poikkeaa Latikan mielestä Prihasta? ”Martsi on paljon keskustelevampi ja haluaa perustella, miksi mikäkin asia tehdään. Sellainen on pelaajalle helpompaa. On helpompi motivoitua harjoituksesta, kun tietää mikä sen tarkoitus on.”

Jos Latikan arvio oli ylistävä, niin viime kauden kapteeni Christian Sund menee vieläkin pidemmälle. ”Kyllä huomaa, että valmentaja on vaihtunut. Kaikilla on ihan uusi into päällä. En halua väittää, että Ville oli huono, mutta minusta tuntuu, että nyt tälle nuorelle joukkueelle on löytynyt se oikea valmentaja”, Sund sanoo harjoitusten jälkeen. ”Yleensä tähän aikaan ei ole hirveän kivaa treenata, mutta nyt tänne tulee mielellään. Tähän hommaan on löytynyt hyvä meininki.”

Myös Martonen on tyytyväinen harjoitusten ilmapiiriin. Hän ei silti halua vielä lähteä vetämään liian nopeita johtopäätöksiä. ”Tässä on vielä kuherruskuukausi meneillään, ja pelaajat haluavat näyttää uudelle valmentajalle.” Valmentajalle ”kuherruskuukausi” tarkoittaa puolestaan pelaajiin tutustumista ja tarkkailua. Sen miettimistä onko rinki riittävän leveä ja laadukas tulevaa kautta ajatellen. Testipelaajia tulee ja usein meneekin.

Martonenkin etsii vielä vahvistuksia joukkueeseensa. ”Tällä hetkellä meidän pitäisi löytää vielä vasenjalkainen pelaaja, joka pystyisi pelaamaan joko vasempana pakkina tai laitalinkkinä. Ja keskikentän keskusta on sellainen paikka, johon kaipaisin pallollista osaamista ja pelirohkeutta. Sellaisia pelaajia, jotka pystyvät kontrolloimaan ja rytmittämään peliä ei ole Suomessa liikaa.”

Kun Martonen lisää hakevansa keskikentän keskustaan ennen kaikkea nuorta ja nälkäistä pelaajaa joka kasvaisi parin vuoden aikana rooliinsa, tulee ensimmäisenä mieleen JJK:hon viime aikoina yhdistetty Valeri Minkenen. ”Minkesen Vallusta voi kasvaa sellainen pelaaja. Ominaisuudet ovat olemassa. Vallu on nuori, mutta hänellä on jo liigapelejä takana, joten hän tietää, mitä liigapelaajalta vaaditaan”, Martonen myöntää.

Harjoitukset ovat ohitse. Vehkalammen kentältä poistuu tyytyväisiä pelaajia. Talvikausi ei juuri nyt vaikuta niin toivottoman pitkältä kuin yleensä. Martonenkin pyrkii näkemään pitkän treenikauden parhaat puolet. ”Minusta talvikausi ei ole raskas, se on enemmänkin haastava. Jalkapallo vaatii rakennustyötä. Uutena valmentajana on hyvä juttu, että on aikaa valmistautua uuteen sarjakauteen. Rakennustyö ei kuitenkaan lopu liigakauden alkuun, vaan se jatkuu vuosikausia. Tässä edetään askel kerrallaan”, Martonen muistuttaa ja toteaa sitten: ”Mutta onhan se hyvä, että tammikuun lopulla alkaa Liigacupin pelit, joissa lasketaan pisteitä ja joissa on panosta. Pelit ovat aina niitä mittareita, joista nähdään olemmeko menneet eteenpäin ja pystymmekö tekemään kentällä niitä asioita, joita olemme harjoitelleet.”

Niiden Liigacupin otteluiden alkamiseenkin on vielä toiset puolitoista kuukautta aikaa. Mutta se aika taitaa mennä JJK:ssa mukavammin kuin monessa muussa seurassa.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: