Kirjoittanut Lari Vesander | tammikuu 27, 2010

Pilkkupaketti osa 3: Parhaat spesialistit

Pilkkutilastoinnin sivutuotteena laadin listan parhaista pilkkuspesialisteista. Listalle pääsyyn vaadittiin vähintään neljä onnistunutta arvokisapilkkua sekä kokemusta rangaistuspotkukilpailuista MM- tai EM-tasolla.

1. Antonin Panenka
Ratkaisi arvokisahistorian ensimmäisessä rangaistuspotkukilpailussa voiton Tshekkoslovakialle pilkulla, jota muistellaan vieläkin. Löysä chippi keskelle maalia oli osoitus siitä, ettei Panenkalla ollut hermoja ollenkaan. Myöhemmin Francesco Totti ja Zinedine Zidane ovat jäljitelleet Panenkan osumaa. Panenka onnistui myös neljä vuotta myöhemmin pilkkuskabassa Italiaa vastaan. Lisäksi hän teki Espanjan MM-kisoissa 1982 tshekkien ainoat maalit rangaistuspilkulta.

2. Zinedine Zidane
Kuusi arvokisapilkkua, kuusi maalia. Zidane onnistui kolme kertaa rankkarikisassa, mutta hänen pelitilannepilkkunsa eivät olleet juurikaan paineettomampia. Vuoden 2000 EM-kisoissa hän laukoi Ranskan kultaisella maalilla finaaliin Portugalia vastaan. Neljä vuotta myöhemmin Zidanen lisäaikarankkari kaatoi Englannin. Ja sitten on vielä se viime MM-finaalin chippi Italiaa vastaan. Zidane hallitsi hermonsa pilkulla, mutta ei aina kentällä.

3. Alan Shearer
Englantilaisetko eivät muka osaa laukoa rankkareita? Puppupuhetta. Alan Shearer (ja Gary Lineker) ainakin osasi. Shearerin tavaramerkki oli korkealle ja kovaa – ja kontrolloidusti. Ylänurkkaan suuntautunut kuti oli maalivahdeille jokseenkin mahdoton torjuttava. Kuusi arvokisapilkkua, kuusi maalia.

4. Lothar Matthäus
Parhaat pilkkuspesialistit ovat usein myös vapaapotkujen erikoismiehiä. Tämä pätee myös Lothar Matthäukseen ja hänen maanmieheensä Andreas Brehmeen. Saksalaisen futiskoulun kasvateilla oli potkutekniikka kunnossa. Sen lopputuloksena perisaksalainen rankkari oli kova, matala ja ennen kaikkea tarkka. Matthäus osui arvokisoissa pilkulta viidesti, Brehme kolmesti.

5. Gabriel Batistuta
Lista olisi mukava aloittaa Hristo Stoichkovilla, mutta koska Hristo ei koskaan osallistunut arvokisoissa pilkkukisaan, otetaan hänen tilalleen aivan päinvastainen rankkarispesialisti. Gabriel Batistuta oli suoraviivainen hyökkääjä ja vielä suoraviivaisempi rankkareiden laukoja. Siinä missä Stoichkov luotti tarkkuuteen ja sijoituksiin, Batistuta luotti useimmiten raakaan voimaan. Eikä siinä mitään. Viisi rankkarimaalia MM-kisoissa kertoo omaa kieltään siitä, että Batigolin valinta oli tässäkin tapauksessa toimiva ja tehokas.

Ja kaksi kehnoa vielä kaupan päälle….

David Beckham
Beckhamin pilkkutunarin maine perustuu ennen kaikkea vuoden 2004 EM-kisoihin, joissa hän tuhri ensin alkulohkossa Ranskaa vastaan ja puolivälierien pilkkuskabassa Portugalia vastaan. Jälkimmäinen rankkari lensi jonnekin stadionin ylimmälle riville. Kaino toive sinulle, Becks: jatkossa vain kulma- ja vapaapotkuja.

Phillip Cocu
Cocu on tietääkseni ainut pelaaja, joka on epäonnistunut rankkarissa kaksissa arvokisoissa. Ensin Taffarel oli Cocua ovelampi vuoden 1998 MM-semifinaalissa ja kuusi vuotta myöhemmin tolppa tuli pallon tielle. Mutta muuten Cocu oli kyllä mainio pelaaja.

Ei se helppoa ole. Roberto Baggio teki uransa aikana 106 rankkarimaalia ja oli muutenkin mainio pilkkuspesialisti (mm. neljä onnistunutta pilkkua MM-kisoissa ja rankkareiden onnistumisprosentti koko uralla 87), mutta hän sattui vain töhrimään ratkaisevan rankkarin MM-finaalissa.


Responses

  1. Panenkan rankkari, se aito ja alkuperäinen: http://www.youtube.com/watch?v=EfxLJMqB2us


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: