Kirjoittanut Lari Vesander | huhtikuu 27, 2010

Lehtovaara torjui kaiken

TPS-Honka 1-0

Honka hallitsi ja myllytti, mutta ei onnistunut ohittamaan tositoimiin palannutta TPS-vahti Jukka Lehtovaaraa. Huippuveskarin huikea paluu antoi lopulta kotijoukkueelle mahdollisuuden voittoon, ja sen mahdollisuuden TPS myös käytti.

”Laukaukset maalia kohti 12-4 meille. Laukaukset maalin ohi 7-2 meille. Kulmapotkut 7-2 meille. Se kertoo pelin luonteen. Meillä oli kontrolli, pallonhallinta ja maalipaikat. Yksi onneton sattumus ratkaisi pelin”, Hongan valmentaja Mika Lehkosuo totesi apena TPS-ottelun jälkeen.

Lehkosuon pettymyksen ymmärsi pelin perusteella hyvin. Honka hallitsi ottelua Kupittaalla lähes mielin määrin. Se onnistui luomaan paikkoja. Sai TPS:n näyttämään aseettomalta – jopa huonolta. Mutta lopulta kotijoukkue korjasi kuitenkin hedelmän. ”Tällaista on jalkapallo. Viimeksi Valkeakoskella kaikki oli meitä vastaan. Tänään meillä taas oli tuuria”, TPS-luotsi Marko Rajamäki arvioi.

Ottelun ratkaisu nähtiin varttitunti ennen varsinaisen peliajan umpeutumista. Vaihdosta tullut energiapakkaus Babatunde Wusu sai painostettua yhden miehen prässillään Hongan Hannu Haaralan paniikin partaalle. Honka-pakin hätäsyöttö maalivahti Tuomas Peltoselle nousi muhkuraiselta kentältä ja kimmokkeiden kautta sellaisiin korkeuksiin, ettei Peltosella ollut muuta vaihtoehtoa kuin kopata pallo käsiinsä. Tilanteesta seuranneen epäsuoran vapaapotkun toimitti verkon perille ensimmäistä liigaotteluaan turkulaisyleisön edessä pelannut Toni Kolehmainen. ”Päätin potkaista pallon sinne katonrajaan, missä oli vähiten lihaa edessä”, Kolehmainen perusteli toimivaa ratkaisuaan.

Kovin moni muu asia ei Tepsillä sitten toiminutkaan. Suurin ero joukkueiden välillä oli se, että vuosikaudet samalla rungolla pelanneen Hongan peli oli harjoituskauden jälkeen varsin nopeaa ja valmista. TPS:llä peli taas oli hidasta ja keskeneräistä. Varsinkin kotijoukkueen hyökkäyksiinlähdöt tuntuivat kestävän toisinaan tuntikausia. Tyypillinen ongelmatilanne alkoi siitä, että pallo pysähtyi ja linjojen välit venähtivät. Ja silloin Honka iski. Espoolaiset aloittivat prässäämisen jo 20-30 metrin päässä TPS:n maalista. Siitä johtuen kotijoukkue päätyi pyörittelemään pelivälinettä puolustuslinjan ja maalivahti Lehtovaaran välillä siihen saakka, että joku teki paniikkiratkaisun ja potkaisi pallon joko yli sivurajasta tai suoraan Hongan keskikenttämiehelle. Joskus nähtiin 50 metrin kukkupallo Jonatan Johanssonille, joka hävisi sitten ilmataistelun 100-0 Rami Hakanpäälle.

TPS tuntui unohtavan, että sillä oli Tintti kärjessä. Joukkue pelasi kuin sillä olisi ollut Babatunde Wusu targettina, mutta sen sijaan siellä olikin Jonatan Johansson, joka pystyy pelaamaan ehkä kaikkia muita hyökkääviä rooleja, mutta ei targettia. Johansson kaipasi pystypalloja ja juoksutilaa, sen sijaan hän sai pystypainia ja selkä maaliin päin käytyjä ilmataisteluja, jotka hän järjestään hävisi. Ei ihme, että paraislainen ärtyi ensimmäisellä jaksolla niin, että hankki itselleen lopulta varoituksen. (Toki täytyy muistaa, että Wusustakin tuli target-hyökkääjä vasta Tepsissä. Johansson on silti jo niin vanha koira, että hän ei enää opi uusia temppuja. Mutta niiden vanhojen pitäisi kuitenkin riittää Veikkausliigassa paremmin kuin hyvin.)

Ensimmäisen tunnin aikana TPS ei olisi saanut mitään aikaan ilman Honka-vahti Tuomas Peltosen seikkailuja. Yli-itsevarma Peltonen aiheutti joukkueelleen sydämentykytyksiä leikkimällä Tepsin prässääjien kanssa Rene Higuitaa ja Roger Millaa. Ensimmäisellä jaksolla se oli kostautua pahemman kerran, kun avaukseen nostettu Riku Riski riisti pallon Peltoselta. Kaksikko kävi sen jälkeen omaa kissa ja hiiri -leikkiään rankkarialueen reunalla, mutta lopulta Peltonen siivosi oman sotkunsa torjumalla Riskin syöttö- ja laukausyritykset yksi toisensa jälkeen.

Jos Peltonen piti pelin jännittävänä, niin toisessa päässä paluun tolppien väliin tehnyt Jukka Lehtovaara piti TPS:n pelissä. Ilman pelikokemusta matsiin lähteneen Lehtovaaran esitystä ei voi kehua liikaa. TPS-vahti ei tehnyt kiireisen iltapuhteensa aikana yhtään virhettä, vaan oli kaaoksen keskellä joukkueensa tuki ja turva. Siinä sivussa Lehtovaara myös venytti tarvittavat paraatipelastukset ennen maalia ja vielä sen jälkeenkin. Ilman Lehtovaaraa TPS olisi hävinnyt ottelun 1-3 eikä sillä olisi ollut siitä mitään valittamista. Sen tiesi luultavasti myös valmentaja Rajamäki, joka ylisti veskariaan tv-kameroille: ”Veikkausliigan parasta maalivahtia ei kannata pitää katsomossa, jos hän on terve.”

Maalivahtikysymyksen sijaan Rajamäellä riittää nyt miettimistä siinä, kenet hän heittää seuraavassa pelissä hyökkäykseen. TPS on tehnyt kahdessa ottelussa vasta yhden maalin, ja senkin teki keskikenttämies Kolehmainen. Vaihdosta tullut Babatunde Wusu oli oikeastaan ainut, joka sai maanantaina edes jotain aikaan. (Wusun tultua kentälle myös Jonatan Johansson piristyi hieman ja teki paitsiomaalin.) ”Valitsen hyökkäyspään pelaajat vastustajan mukaan ja sen mukaan, kuka on kuumana ja kuka kylmänä. Tänään oli Wusun vuoro tulla vaihdosta. Katsotaan miten mennään sunnuntaina Jyväskylässä”, Rajamäki totesi ja vahvisti vielä, ettei Johansson saanut ihan suunnitellunlaista palvelua: ”Meillä ei ollut tänään tarkoitus pelata Tintille korkeita palloja Hakanpäätä vastaan. Eihän siinä ollut mitään järkeä. Honka pelasi kuitenkin meiltä tilan pois emmekä päässeet syöttämään Tintille palloja lähempää.”

Entä sitten Honka? Tuntuu oudolta sanoa tappiollisen pelin jälkeen, mutta espoolaisten ei kannattaisi oikeastaan muuttaa mitään. Tai no, maaleja he voisivat tietysti tehdä, mutta se asia hoitunee itsestään, kun tolppien välissä ei ole Lehtovaaran tasoinen veskari ja kun Hermanni Vuorinen palaa pelikuntoon. Eikä valmentaja Lehkosuokaan kuulostanut siltä, että hän olisi pistämässä kaikkea uusiksi. ”Me pelasimme hyvin. Kenttä ei ollut missään huippukunnossa, joten olen ylpeä siitä tavasta jolla pelaamme. Se on jotain mieletöntä. Mutta ei riittänyt tänään. Ja se harmittaa todella paljon.”


Responses

  1. Mikäs siinä TPS:n maalissa nyt sitten onnekasta oli? Wusulta oikein ajoitettu paine puolustajalle huonokuntoisella kentällä, jolloin tämä joutuu tekemään huonon ratkaisun. Sen jälkeen Kolehmaiselta hieno suoritus vaikeassa paikassa ja pallo oli maalissa.

    Ei se minusta tuurilta vaikuta, vaan hyvältä tekemiseltä. Se on sitten eri asia, ettei TPS kovin montaa muuta hyvää hyökkäysratkaisua tehnytkään.

  2. Ainakin se tapa, jolla epäsuora vapaapotku tuli. Siinä oli vähän kimmoketta ja pikkuisen kenttämestarin erikoista, mutta nekään eivät tietenkään olisi riittäneet mihinkään ilman Wusun hurjaa prässäystä. Ja toki prässääminen on huonokuntoisella kentällä vielä tavallistakin fiksumpaa.

    Itse osumahan oli sitten varsin fiksusti viimeistelty. Kuudesta metristä ylämummoon. Siinä ei ollut enää tuurilla mitään tekemistä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: