Kirjoittanut Lari Vesander | toukokuu 7, 2010

Vaasan veri ei vapissut

TPS-VPS 1-1

Vaasan Palloseura pelasi Kupittaalla vahvan vierasottelun ja olisi ansainnut mukaansa enemmänkin kuin vain yhden pisteen. Kotijoukkue TPS:n peli puolestaan hakee edelleen uomiaan.


Kauden ennakkokaavailuissa Vaasan Palloseura nimettiin kenties vahvimmaksi putoajakandidaatiksi. Turun Palloseuran hyökkäys puolestaan nimettiin vielä yksimielisemmin Veikkausliigan kovimmaksi. Perjantaina nuo kaavailut pitivät paikkansa ensimmäisen kymmenen minuutin ajan, sen jälkeen ne saattoi heittää ainakin tältä erää romukoppaa.

TPS:n alkuvyörytyksen jälkeen VPS nimittäin oli Kupittaalla parempi joukkue. VPS oli parempi, koska se oli joukkueista valmiimpi. Vaasalaiset tiesivät mitä heidän pitää kentällä tehdä. Turkulaiset sen sijaan tuntuivat etsivän itseään.

VPS ei ole nimekäs joukkue, mutta fiksusti kasattu se on. Uudet pelaajat istuvat kuin nakutettu joukkueen suoraviivaiseen ja nopeaan pelitapaan. Kupittaalla tuo pelitapa toimi kuin tauti. VPS laittoi palloa liikkeelle parilla kosketuksella ja eteni maalipaikkoihin huomattavasti kotijoukkuetta vaivattomammin.

VPS:n painotus palkittiin lopulta 38. minuutilla, kun joukkue osui kulman jälkitilanteessa. Pekka Kainu pukkasi pallon maalin eteen ja Antonio Inutile tuikkasi pelivälineen verkkoon tolppamiehenä seisseen Mikko Mannisen längistä. VPS oli vierasjohdossa ja se oli siinä ansaitusti. Tässä vaiheessa tilanne oli se, että vaarallisella ja nimivahvalla hyökkäyksellä varustettu TPS oli saanut Veikkausliigassa aikaan kolme maalia. Nimetön ja vaaraton VPS sen sijaan iski jo neljännen osumansa.

Puolustaessaan vaasalaiset tekivät TPS:n vaarattomaksi ohjaamalla turkulaisten hitaat hyökkäykset haluamaansa suuntaan ja pitämällä huolen siitä, että vastustajan hyökkääjät olivat pallon saadessaan selkä maaliin päin. Vaasalaisten urakkaa helpotti se, että TPS:n hyökkäyksiinlähdöt olivat edelleen aivan liian hitaita. Mallia kotijoukkue olisi voinut ottaa vaikka vierailta. VPS kun loi pallonriistoita useammankin nopean ja vaarallisen vastaiskun. Juuri sellaisen, johon joukkueen hyökkäys on suunniteltu.

Vaasalaisten pelitavassa on se huono puoli, että se on aika kuluttava. Se vaatii pelaajilta paljon liikettä ja työntekoa. Siksi avausottelun siirtäminen oli Vepsulle kova paikka. ”Se vaikutti peliin ja tuloksiin ensimmäisillä kierroksilla. Mutta ei vaikuta enää. Pistepussissa se toki vaikuttaa loppuun saakka”, VPS-luotsi Tommi Pikkarainen totesi ottelun jälkeen ja jatkoi: ”Nyt saimme levätä kaksi päivää enemmän kuin pariin aiempaan otteluun. Se näkyi. Olimme aggressiivisia ja loimme maalipaikkoja. Paremmalla viimeistelyllä olisimme voineet tehdä useammankin osuman.”

Loppujen lopuksi seuraavan maalin teki kuitenkin TPS, joka tarvitsi tasoitusosumaansa vähän apua sekä vaasalaisilta että erotuomari Antti Munukalta, joka oli aiemmin toisella jaksolla hylännyt TPS:n puskumaalin maalivahdin häiritseminen takia. Kymmenen minuuttia ennen Munukka teki toisen kovan päätöksen. Babatunde Wusu pääsi karkumatkalle Jens Nygårdin virheen jälkeen. VPS:n Jyrki Saranpää häiritsi parhaansa mukaan Wusua, joka pääsi kuitenkin laukomaan. Wusun kuti meni ohi, mutta heti sen jälkeen soi Munukan pilli. Tuloksena oli rankkari TPS:lle ja ulosajo Saranpäälle. ”Ratkaisu tuntuu tosi raskaalta, mutta tilanne pitää katsoa vielä nauhalta ennen kuin alkaa ketään täydellisesti teilaamaan”, VPS-luotsi Pikkarainen totesi pelin jälkeen.

Viime vuonna Fifa-erotuomariksi nostettu Antti Munukka on selvästikin saanut toimintaansa kansainvälistä otetta – hyvässä ja pahassa. Hyvää oli Munukan energinen liike ja jämäkät, selkeät näytöt. Munukka oli lähellä tilanteita, eikä pelännyt tehdä koviakaan ratkaisuja. Munukalla on kuitenkin edelleen paha tapa hyvitellä aiempia tuomioitaan (tästä taipumuksesta hänen pitäisi päästä eroon, mikäli hyväksi kansainväliseksi erotuomariksi mielii). Lisäksi Munukka haluaa kansainväliseen tapaan  johtaa peliä näyttävästi, ja välillä se tarkoitti sellaisia tuomioita, jotka nostivat erotuomaria esiin. Rankkarituomio oli sellainen. Valtaosa erotuomareista olisi jättänyt pilkun viheltämättä jo sen takia, että Wusu pääsi kuitenkin tilanteessa laukomaan.

Niin tai näin, pallo oli nyt pisteellä ja Jonatan Johansson valmiina laukomaan. Johanssonin pilkku olikin ammattimiehen työtä. Tarkka sijoitus upposi aivan tolpan juureen, eikä VPS:n hyvin pelannut korealaisvahti Jung-Hyuk Kwon liikahtanut edes jalansijoiltaan. TPS:lle tilanne oli mainio. Se oli saanut tasoituksen ja vielä vastustajalta pelaajan pois. Tepsillä oli nyt ylivoima ja myötätuuli selkänsä takana, mutta siitä huolimatta se ei saanut kunnon takaa-ajoa aikaiseksi. Parhaat paikat loi vajaamiehinen ja vastatuuleen hyökännyt VPS, jonka Arttu Seppälällä oli kaksikin tilaisuutta ratkaista ottelu vaasalaisille. Ensimmäinen yritys kilpistyi tolppaan, toinen Jukka Lehtovaaran naamaan.

Tämä oli varmasti pettymys myös TPS:n valmentajalle Marko Rajamäelle, joka oli vaihtanut toisella jaksolla koko ajan lisää hyökkäysvoimaa kentälle. Rajamäen kommenteista pastoikin pelin jälkeen pettymys. ”Kentänsuuntaiseen tuuleen on vaikea pelata. Avausjaksolla meillä oli vastatuuli, ja VPS tuntui pääsevän tuulen avulla meidän kenttäpuoliskollemme. He vain löivät pallon sinne tuuleen ja odottivat”, Rajamäki totesi. Kollega Pikkaraisen vastaus oli ehkä syystäkin sarkastinen. ”Suomessa tuulee joskus. Olen aika nuori valmentaja enkä ole kovin monta liigapeliä valmentanut, mutta ennenkin on tuullut. Joskus käy niin.”

Voimakas tuuli varmasti auttoi vaasalaisia pääsemään peliin mukaan TPS:n alkuvyörytyksen jälkeen. Mutta siitähuolimatta Rajamäen on täysin turha miettiä kävikö VPS:n hyökkäys tuulivoimalla, sillä TPS:n hyökkäyspelissä ei tuntunut olevan minkäänlaista energianlähdettä. Ehkä turkulaishyökkäys toimii sitten aurinkoenergialla, eikä onnistunut sateisessa ja viimaisessa illassa vaihtamaan tuuli- tai edes vesivoimaan.

Toisaalta ei uskoisi, että TPS edes tarvitsisi vaihtoehtoisia energianlähteitä, sillä joukkueen hyökkäyksen pitäisi ainakin paperilla olla suoraan atomiajassa. Suurin ongelma ei silti ole TPS:n hyökkäyksissä, vaan siinä, etteivät he saa kunnon tarjoilua. Esimerkiksi Jonatan Johansson väläytteli alussa ja lopussa, mutta joutui toisaalta hakemaan palloja ensimmäisellä jaksolla jopa omalta kenttäpuoliskolta. ”Syöttöpelimme ei ollut sitä mitä sen pitäisi olla. Syötöistä puuttuu vielä laatua. Meidän pitää pystyä tarjoamaan Tintille, Wusulle ja Ärtsille parempia palloja”, valmentaja Rajamäki myönsi.

Tepsin kunniaksi on kuitenkin sanottava, että joukkue on edelleen tappioitta eikä suostu häviämään helpolla. Pistetilin karttuminen huonolla pelillä on hyvä asia. Sen tiesi myös kapteeni Jarno Heinikangas: ”Kauden alun pelit ovat aina tällaisia tappelupelejä. Siinä mielessä VPS oli ilkeä vastustaja eikä antanut mitään ilmaiseksi. Mutta mekin osoitimme, että emme halua missään nimessä hävitä näitä pelejä ja haimme sen pisteen itsellemme.”


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: