Kirjoittanut Lari Vesander | Touko 14, 2010

Suomifutiksen kansallisaarre

Turun derby on Aurajoen rannalla suoranainen ylpeydenaihe. Eikä syyttä. TPS:n ja Interin kohtaamisten tunnelma ja yleisömäärät hakevat Suomessa vertaistaan. Juuri nämä ottelut tekevät Turusta Suomen jalkapallopääkaupungin.

Neljä nuorta miestä istuu rivissä pöydän takana. Heitä naurattaa ja tunnelma on vapautunut. TPS:n Babatunde Wusu vitsailee Interin Severi Paajasen kanssa. Myös Ari Nyman ja Riku Riski näyttävät nauttivan olostaan, vaikka olisivatkin ehkä mieluummin rannalla.

Juuri mikään rentoutuneessa ilmapiirissä ei viittaa siihen, että huomenna näillä pelaajilla on edessä ”Taistelu Turun herruudesta”. Paikallispeli, jota kukaan ei halua hävitä. Viitteitä ottelun merkityksestä saadaan vasta hetken päästä, kun puhutaan paikallispelin merkityksestä. ”Huomenna on kauden tähän mennessä suurin ottelu. Näiden pelien ajankohdat katsotaan aina ensimmäiseksi otteluohjelmasta”, TPS:n Riku Riski toteaa.

Paikallispeli on syystäkin ylpeydenaihe Turussa. Turun derby on jo vuosien ajan ollut Suomen ainut kaupungin sisäinen paikallispeli pääsarjatasolla. Se on Suomi-futiksen kiistaton klassikko, joka hakee tunnelmassaan ja yleisömäärissään vertaistaan.

”Turussa syntyneenä perusturkulaisena koen ylpeyttä siitä, että meillä on täällä kaksi liigajoukkuetta samassa kaupungissa. Se tuo tähän touhuun kaksintaisteluhenkeä ja nostaa kilpailun kautta kummankin tasoa”, Severi Paajanen sanoo. ”Vaikka sille kovimmalle kilpailijalle ei koskaan pelkkää hyvää halua, niin en minä kyllä toivo, että Tepsi koskaan divariinkaan putoaisi. Toivon, että täällä olisi jatkossakin kaksi joukkuetta.”

Paajasen sanoissa on samaan aikaan sekä ylpeyttä että nöyryyttä. Ja ehkä siitä Turun derbyn viehätyksessä on pelaajien kohdalla kyse. Turun derby on peli, jota kukaan ei halua hävitä. Samalla se on myös ottelu, jota kukaan ei halua menettää.

Paikallispeli on jotain yksittäisiä pelejä ja voittoja suurempaa. Se on jotain, joka elää pelaajia ja joukkueita pidempään. Se on perinne. Se on kulttuuria. Se on suomifutiksen yhteinen kansallisaarre. Jos Turun derby olisi rakennus, se julistettaisiin kansalliseksi suojelukohteeksi.

Turun derbyillä on oma historiansa, joka elää aivan eri ajassa kuin tavallinen sarjakausi. On valtakausia. On putkia. On vuodesta 1996 alkanut nyt 26 peliin venyvä jatkumo. Virta johon pelaajat astuvat kahdesti kaudessa ja johon he jättävät jälkensä. Yksittäiset pelit unohtuvat. Paikallispelit muistetaan.

Lehdistötilaisuus jatkuu. Pelaajat eivät sanoneet juuri mitään kuolematonta, mutta sellaisia ennakkolehdistötilaisuudet usein ovat. Merkittävämpää on se, että ennakkopressi järjestetään. Se kertoo omaa kieltään paikallispelin arvostuksesta.

Lehdistötilaisuus loppuu. Pelaajat nousevat rennon oloisina tuoleiltaan. Mutta todennäköisesti he eivät nuku ensi yönä yhtä sikeästi kuin yleensä. Kuten eivät turkulaiset jalkapallofanitkaan. Jouluaatto on ovella, ja sitä edeltävää yötä pidempi on vain lahjojenjakoa edeltävä päivä.

Ottelun alkuun on vielä 26 tuntia aikaa. Mutta sen odotuksen jälkeen kansallisaarre on taas parin tunnin ajan kaikkien ihasteltavana.

Ja loppuun odotusta helpottamaan muutama kuva pressistä:

Mainokset

Responses

  1. Pitkä päivä takana ja vielä pitkä yö edessä…

    Mahtaako pystyä aamukuutta pidemmälle nukkumaan?


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: