Kirjoittanut Lari Vesander | kesäkuu 9, 2010

Globalisaatiopaketti osa 3: Globaalin futiksen lyhyt maailmanhistoria

Eteenpäin on menty. Vielä vuoden 1990 kisoissa Brittein saarilla oli enemmän edustajia (3) kuin Aasialla (2). Nyt MM-kisat ovat jo oikeasti globaali tapahtuma. Afrikkalaisen tai aasialaisen maan voittoon on silti vielä pitkä matka – vai onko?


Milloin ensimmäinen maa Euroopan ja Etelä-Amerikan ulkopuolelta voittaa maailmanmestaruuden? Tätä on kyselty kovasti. Oikea vastaus tuntuu olevan: myöhemmin kuin luuletkaan.

Tosin kovin pitkään latinalaisen Amerikan ja Euroopan ulkopuolisilla mailla ei ole ollut edes kunnon mahdollisutta MM-kioissa menestymiseen. Yhdysvallat kyllä ylsi neljän joukkoon 1930, ja Pohjois-Korea pääsi puolivälieriin 1966, mutta käytännössä vasta MM-kisojen laajeneminen 1980-luvulla teki niistä globaalin tapahtuman. Aiemmin Aasiasta ja Afrikasta oli päässyt mukaan vain yksi edustaja. Vuonna 1982 niitä oli jo neljä (2+2).

Globalisaatio oli lähtenyt liikkeelle, mutta afrikkalaisten ja aasialaisten uuden ajan menestystä saatiin kuitenkin odottaa vielä kahdeksan vuoteen. Sitten Kamerun raivasi tiensä puolivälieriin ja hankki Afrikalle kolmannen paikan vuoden 1994 turnaukseen, joka pidettiin ensimmäistä Etelä-Amerikan ja Euroopan ulkopuolella.

Kun MM-kisat laajenivat 32 joukkueen turnaukseksi vuonna 1998, Afrikan maiden määrä nousi viiteen ja Aasian maiden neljään. Neljä vuotta myöhemmin MM-kisat järjestettiin ensimmäistä kertaa Aasiassa. Senegal ja USA selvisivät kahdeksan joukkoon. Isäntämaa Etelä-Korea puolestaan eteni välieriin saakka.

Kun Aasialla ja Afrikalla on aiempaa enemmän maapaikkoja ja vanhojen valtojen kotimaanosaetu on murrettu, ensimmäisen Euroopan ja Etelä-Amerikan ulkopuolelta tulevan maailmanmestarin todennäköisyys kasvaa koko ajan – vaikka ei se vieläkään järisyttävän suuri ole. Asiaa kuitenkin auttaa se, että melkein mikä tahansa maa voi palkata osaavan ETY-valmentajan, joka tietää miten menestyksekästä jalkapalloa pelataan.

Tai no, ei ihan mikä tahansa. Maineikkaan valmentajan palkkaamiseen tarvitaan rahaa. Ja sitä on Afrikassa edelleen aika vähän. Siksi ensimmäinen vanhojen valtamantereiden ulkopuolelta tuleva maailmanmestari on luultavammin aasialainen tai pohjoisamerikkalainen kuin afrikkalainen.

Asiaan vaikuttaa sekin, että moni Afrikan maa joutuu edelleen pelaamaan vajaalla pakalla kisajoukkueita valittaessa. Heikko terveydenhuolto ja köyhissä maissa myös vajavainen ravinto jarruttavat tulevien pelaajien fyysistä kehitystä lapsena. Ja nuorena harvalle on kunnon pelipaikkoja, koska infrastruktuuri on heikoissa kantimissa.

Mutta ehkä näin kisojen alla on turha kirjoittaa ikävistä asioista. Annetaan pelien tulla ja annetaan pelien viedä. Kentällä kaikki on mahdollista, vaikka se ei paperilla todennäköistä olisikaan.

Ja jos futiksen globalisaatio etenee seuraavan 10 vuoden ajan yhtä vikkelästi kuin on tehnyt edellisen vuosikymmenen aikana, vastaus kysymykseen milloin saattaakin olla: nopeammin kuin luuletkaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: