Kirjoittanut Lari Vesander | kesäkuu 14, 2010

Stereotypiat heittävät häränpyllyä

Saksako tylsä ja konemainen? Täyttä puppua. Saksa on ollut jo puolen vuosikymmenen ajan futismaailman viihdyttävimpiä joukkueita. Ja moni muukin jalkapallostereotypia alkaa olla museokamaa.


Miettikääpä miltä tuntuisi, jos maailman Suomi-kuva olisi peräisin 40 vuoden takaa. Ulkomailla Suomea pidettäisiin edelleen Neuvostoliittoon päin kontallaan olevana Kekkoslovakiana, jossa juuri kukaan ei osaa kieliä. Lankapuhelimia olisi siellä täällä. Televisioita vielä harvemmassa. Nokia valmistaa ihan kivoja kumisaappaita.

Suomi ja koko maailma on muuttunut paljon 40 vuodessa. Jalkapallomaailma on muuttunut samassa ajassa vähintään yhtä paljon. Silti 30-50 vuotta sitten syntyneet jalkapallostereotypiat elävät edelleen. Iso osa näistä stereotypioista on kuitenkin ollut museokamaa jo pitkään.

Brasilian uskotaan edelleen pelaavan sambafutista, jota se pelasi viimeksi varttivuosisata sitten. Stereotypia ei ole murtunut, vaikka brassit ovat voittaneet kaksi maailmanmestaruutta paljon pragmaattisemmalla futiksella. Näissä kisoissa asiantuntijat ovat sanoneet Brasilian olevan pelitavaltaan kisojen eurooppalaisin joukkue.

Afrikkalaisia pidetään edelleen kurittomina, vaikka jo vuonna 1982 Kamerun putosi alkulohkosta, koska se oli tehnyt vähemmän maaleja kuin samoissa pisteissä samalla maalierolla ollut Italia. Stereotypia ei murtunut edes vuonna 2002, jolloin Afrikan mestaruusturnauksessa tehtiin epävirallinen maailmanennätys arvokisojen maalikeskiarvon mataluudessa. Tuolloin kurittomat afrikkalaisjoukkueet saivat 32 ottelussa aikaan 50 maalia eli vaivaiset 1,56 häkkiä per matsi. Näissä kisoissa Afrikan maat ovat neljässä ensimmäisessä pelisssään laskeneet yhteensä vain kolme maalia.

Kaikkein räikeimmin stereotypiat tuntuvat olevan väärässä Saksan kohdalla. Saksasta puhutaan edelleen konemaisena ja tylsänä joukkueena, mutta todellisuudessa Saksa on jo puolen vuosikymmenen ajan (Jürgen Klinsmannin valmennuskaudelta lähtien) kuulunut Euroopan kolmen viihdyttävimmän maajoukkueen joukkoon yhdessä Espanjan ja Hollannin kanssa.

Saksan eilinen 4-0-voitto Australiasta osoitti, että vaikka Saksa on muuttanut pelitapaansa, se pärjää edelleen. Se johtuu siitä, että Saksa on seurannut aikaansa. Saksa on ollut mitaleilla kaksissa edellisissä MM-ksoissa ja se pelasi EM-finaalissa kaksi vuotta sitten. Silti maassa ei ole jääty tuleen makaamaan, vaan on pyritty kehittymään ja ajamaan nuoria pelaajia sisään maajoukkueeseen.

Näin globalisaation aikana on huomion arvoista, että Saksa on MM-kisojen monikulttuurisin joukkue.Esimerkiksi eilisen ottelun kärkipari Klose-Podolski oli syntynyt Puolassa. Klosen korvannut Cacau on syntyisin brasilialainen ja Podolskin tilalle tullut Marko Marin on kotoisin entisestä Jugoslaviasta. Avauskokoonpanon pelaajista pelintekijä Mesut Özil olisi voinut valita myös Turkin maajoukkueen ja keskikenttäpelaaja Sami Khedira taas Tunisian. Vaihdosta tullut Mario Gomez olisi voinut valita Espanjan maajoukkuepaidan.

Lisäksi penkille jäi pelaajia, jotka olisivat voineet edustaa Ghanaa, Nigeriaa tai Puolaa. Nämä pelaajat ovat valinneet Saksan. He haluavat olla saksalaisia ja pelata Saksan maajoukkueessa. Ja se tapa, jolla he pelaavat, saa minut katsomaan suurella ilolla ja mielenkiinnolla maajoukkuetta, jota vihasin 15 vuoden ajan.


Responses

  1. ”Tuolloin kurittomat afrikkalaisjoukkueet saivat 32 ottelussa aikaan 50 maalia eli vaivaiset 1,56 häkkiä per matsi.”

    En ole nyt kovin vakuuttunut, että tehdyt maalit ovat paras kurittomuuden mittari. Antaisikohan paremman kuvan esimerkiksi afrikkalaisjoukkueiden otteluiden yleinen maalikeskiarvo?

    • Laitoin Afrikan mestaruuskisat esimerkiksi, koska niissä afrikkalaiset pelaavat toisiaan vastaan. Luulisi, että siinä tilanteessa kurittomuus kertaantuisi ja maaliverkot heiluisivat hurjasti.

      Toinen vaihtoehto on toki verrata vaikka afrikkalaisjoukkueiden MM-kisaotteluiden maalikeskiarvoa yleiseen maalikeskiarvoon. Mitään pitkän ajan tilastoa minulla ei ole käytettävissäni, mutta näissä kisoissa afrikkalaisjoukkueiden viidessä ottelussa on tehty kuusi maalia eli 1,2 maalia per peli. (MM-kisojen keskiarvo on tähän mennessä 1,64 maalia per peli.)

      Lisämittari voisivat olla myös keltaiset kortit. Niitä afrikkalaisjoukkueet ovat saaneet viidessä ottelussa yhteensä kymmenen. Se on kaksi per ottelu. Afrikkalaisjoukkueiden vastustajat ovat ottaneet noissa peleissä lappuja tasan yhtä paljon. Tässäkään valossa afrikkalaiset eivät ole sen kurittomampia kuin muutkaan. Maalien suhteen tilanne näyttäisi olevan jopa päinvastoin.

  2. arsch. katsoin että viittasit ’82-kisoihin – my bad.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: