Kirjoittanut Lari Vesander | kesäkuu 21, 2010

Kaksi korvaamatonta

Maajoukkuejalkapallosta on tullut aiempaa tasaisempaa, koska pienetkin maat osaavat nyt puolustaa. Silti yksikään joukkue ei pärjää ilman kunnon maalivahtia tai taituria, joka pystyy murtamaan vastustajan puolustusmuurin silloinkin, kun se ei joukkuepelillä onnistu.


Mainio Simon Kuper kirjoittaa kisakolumneja Financial Timesiin. Yhdessä niistä Kuper otti kantaa siihen, miksi pienet maat pärjäävät aiempaa paremmin. Toisessa Kuper kertoi, miksi paras maa ei voita. Jutuissa oli minusta niin paljon hyviä ajatuksia, että päätin hieman ryöstöviljellä niitä – siitä huolimatta, että Kuper liputti teksteissään Ranskan puolesta.

”Nämä kisat ratkeavat yksittäisiin virheisiin tai loistokkaisiin yksilösuorituksiin. Se johtuu siitä, että peinteinen tapa tehdä maaleja – puolustuksen ulospelaaminen joukkuepelillä – ei enää toimi. Täydellinen puolustaminen, joka oli ennen länsieurooppalaisten omaisuutta, on nyt levinnyt lähes jokaiseen maahan”, Kuper kirjoittaa.

Kuperin mukaan täydellisen puolustamisen perusteet ovat yksinkertaiset: Puolustaminen pitää aloittaa 30 metrin päässä maalista, jotta joukkue välttää virheet rangaistusalueella. (Erityisesti kannattaa tukkia kentän keskusta.) Rikkeitä täytyy välttää, koska erotuomarit ovat tiukkoja ja erikoistilanteet ovat vaarallisia. Harvat rikkeet kannattaa säästää vastustajan parhaaseen pelaajaan, koska he ovat niitä jotka ratkaisevat otteluita.

Pienemmillä mailla näitä tähtiä ei välttämättä ole, mutta sen sijaan heillä on duunareita, jotka pelaavat keskisuurissa eurooppalaisjoukkueissa. He eivät välttämättä pääse pelaamaan siellä säännöllisesti, mutta se ei haittaa. Pelaajat opetetaan kyllä eurooppalaisille pelitavoille, vaikka he pelaisivatkin ensisijaisesti reserveissä. Sitä paitsi säästeliäästi käytetyt pelaajat ovat paremmassa kunnossa arvokisoissa

”USA ja Etelä-Korea näyttäisivät keskinkertaisilta Mestareiden liigassa, joka on korvannut MM-kisat hyvän jalkapallon mittarina. Järjestelmällisyydestä on kuitenkin tullut kelvollinen korvike laadukkuudelle”, Kuper kirjoittaa. (Yksi esimerkki tästä on se, että maailman viihdyttävintä jalkapalloa ei pelaa enää Brasilia vaan Barcelona.)

Kuperin mukaan on kuitenkin yksi pelipaikka, jossa laatua ei voi korvata parantuneella fysiikalla tai taktiikoilla. ”Maalivahdin pitää edelleen pystyä pysäyttämään laukaukset. Joukkueet joilla on parhaat maalivahdit voivat mennä pitkälle.” Se ei ole hirveän hyvä uutinen Englannille.

Kuperin mielestä jalkapallossa on toinenkin korvaamaton pelaajatyyppi: sooloilija. Paras tapa murtaa organisoitu puolustus on pujotella pelaajien ohi. ”Lionel Messi ja Robinho pystyvät löytämään puolustusmuurista aukkoja silloinkin, kun joukkuepelaaminen ei siihen pysty.”

Juuri tästä syystä pieni maa tuskin tulee voittamaan maailmanmestaruutta. Niistä ei löydy sellaisia tähtiä, jotka pystyisivät ratkaisemaan tiukkoja pudotuspelivaiheen tiukkoja otteluita.

Näillä reunaehdoilla minä olisin valmis valitsemaan MM-kisoille neljä voittajaehdokasta: Argentiina, Brasilia, Hollanti ja Espanja. Niistä voittaa paras – tai onnekkain. Kuper nimittäin on sitä mieltä, että paras joukkue (hänen mielestään Espanja) ei todennäköisesti voita: ”Asiantuntijat sekoittavat MM-kisat liigaan ja olettavat, että paras joukkue voittaa. Liigoissa se voittaakin, koska ne kestävät yhdeksän kuukautta. Niin pitkällä ajanjaksolla satunnaiset tekijät, kuten yksittäinen tuomarivirhe tai tolppalaukaus eivät ole ratkaisevia. Liigassa laatu ratkaisee.”

”MM-kisat sen sijaan ratkaistaan neljässä ottelussa. Melkein kaikki isot joukkueet pääsevät toiselle kierrokselle. Sen jälkeen se, joka onnistuu voittamaan neljä peliä putkeen, on mestari”, Kuper kirjoittaa ja kertoo sitten, miksi paras joukkue ei todennäköisesti voita. ”Valtaosa pudotuspeleistä ratkaistaan yhden maalin erolla tai rankkareilla. Siksi yksittäinen satunnaistekijä kuten erotuomarivirhe tai tolppalaukaus voi ratkaista voittajan – ja usein ratkaiseekin.”

Toinen vaihtoehto on tietysti pelata ylivoimaisen hyvin ja tehdä vastustajaan niin selkeä maaliero, että yksittäiset sattumukset eivät vaikuta lopputulokseen. Maajoukkuefutiksessa se on vaan nykyään kovin hankalaa.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: