Kirjoittanut Lari Vesander | heinäkuu 2, 2010

Hulluja nuo uruguaylaiset

Jari Tervon Koljatin ja Asterixin lukeminen sekä Tommy Tabermannin kuoleminen sävyttävät tätä otteluraporttia, joka kertoo extreme-lajeista, porteista sekä kisojen hulluimmasta ottelusta sympaattisen Ghanan ja pienen mutta sitäkin sisukkaamman Uruguayn välillä.


Jorge Fucilen putoaminen näytti siltä kuin hän olisi hypännyt korkeutta, ja joku olisi vienyt patjan alta pois. Fucile tuli niskoilleen alas. Se oli hurjannäköistä, ja vei uruguaylaispakilta hetkeksi tajun.

Korkeushyppy ilman patjaa on niin extremelaji, että sitä eivät yrittäisi edes Duudsonit. Ja se on aika paljon, sillä se porukkaa huvittelee heittelemällä tikkaa toistensa mahoihin.

Onneksi Fucile toipui kuitenkin tilanteesta jaloilleen. Uruguay ei sen sijaan toipunut. Avausjakson päätteeksi Ghanan tuittuileva keskikenttätähti Sulley Muntari kiskaisi pallon reilusta 30 metristä kohti Uruguayn maalia. Kuti oli hyvä, mutta maaliin se meni siksi, että Uruguayn veskari Muslera oli tilanteessa myöhässä kuin VR:n juna ruuhka-aikana.

Puoliajan uutinen oli se, että Tommy Tabermann oli poistunut vehreämmille runo- ja pelikentille. Tabermann on kuollut, kauan eläköön Tabermannin runot! ”Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haastetta kylliksi yhdelle elämälle.”

Diego Forlan puolestaan muisti Tabermannin hengessä, että ”ei ole olemassa muureja, on vain siltoja” ja tälläsi vaparinsa takaylänurkkaan. Avausjakson lopussa suljettu ovi näytti uruguaylaisista taas portilta.

Kaiken runouden keskellä ottelu oli silti edelleen äärikokemus. Uruguay oli joutunut harrastamaan avausjaksolla toistakin extreme-lajia. Se oli joutunut vaihtamaan molemmat vakitopparinsa. Godin oli loukkaantunut jo ennen peliä. Lugano loukkaantui pelin aikana.

Toppariparin vaihtaminen on jo niin extremeä, ettei sitä tekisi edes Raymond Domenech. Ja hän on sentään vielä hullumpi kuin Duudsonit, jotka tosiaan tyytyvät ihan vaan rikkomaan kaljapalloja toistensa päänuppeihin.

Jalkapallo on parhaimmillaan silloin, kun joukkueet haluavat voittaa. Huonoimmillaan se on silloin, kun joukkueet yrittävät välttää tappion. Parikymmentä minuuttia ennen varsinaisen peliajan umpeutumista Uruguay ja Ghana muistivat tappion välttämisen käyvän pudotuspeleissä voitosta. Yleensä sellaisesta oivalluksesta seuraa jatkoaika. Niin nytkin.

Ennen jatkoajan alkua Uruguayn mainiosti nimetty valmentaja Washington Tabarez pauhasi hullun lailla. Hänen oli pakko. Uruguayssa on 3,4 miljoonaa asukasta. Parista maailmanmestaruudestaan ja olympiavoitostaan huolimatta se on kuin gallialainen kylä keskellä globaalia futiskarttaa.

Uruguaylaisten on tehtävä hullun lailla hommia voittaakseen isommat vastustajansa. Ja niin he ovat näissä kisoissa tehneetkin. Uruguay oli kaatanut noin 15 kertaa väkirikkaammat Etelä-Korean ja Etelä-Afrikan sekä 107-miljoonaisen Meksikon, jossa Uruguay voisi olla kelpo maakuntakeskus tai yksi pääkaupunki Mexico Cityn suurimmista kaupunginosista.

Uruguayn aiempiin vastustajiin verrattuna 22,4 miljoonan asukkaan Ghana oli kevytsarjalainen. Se oli vain kuusi kertaa Uruguayta suurempi. Mutta toisaalta Ghanalla oli moninkertainen kannatus Uruguayn aiempiin vastustajiin verrattuna. Siitä oli tullut koko Afrikan joukkue.

Toisin sanottuna kotiyleisö vastasi uruguaylaisten hulluilluun kannustamalla hullun lailla Ghanaa, koska se on afrikkalainen. Uruguayta kotiyleisö ei olisi luultavasti kannustanut vaikka se olisikin ollut afrikkalainen, Uruguay nimittäin nuiji alkulohkossa isäntämaa Etelä-Afrikan. Sellaista vieraanvaraisuuden loukkausta ei jalkapallopiireissä hevillä unohdeta. Oli loukkaaja sitten miten hullu tahansa.

Ja hulluhan Uruguay oli. Niin hullu, että sen vaihtopelaajan Sebastian Abreunkin lempinimi oli ”El Loco”. Jatkoajalla Loco-Abreu ei kuitenkaan saanut maalia aikaan. Eikä saanut kukaan muukaan. Ghana sai kyllä jatkoajan viimeisestä tilanteesta rankkarin, kun Uruguayn maalipyssy Luis Suarez löysi maaliviivalla seistessään sisäisen maalivahtinsa ja torjui Ghanan avopaikan. Ghanan maalipyssy Asamoah Gyan tykitti pilkun kuitenkin ylärimaan.

Sen jälkeen erotuomari vihelsi jatkoajan päättyneeksi. Sitten vedettiin lisää pilkkuja. Uruguayn Asterix, Diego Forlan laittoi omansa varmasti verkkoon. Gyan kuittasi epäonnistumisensa, mutta se ei riittänyt. Muslera torjui Mensahin ja  heikot vedot, ja ”El Loco” Abreu sai lyödä viimeisen naulan afrikkalaisten arkkuun. Kylmä chippi upposi keskelle maalia.

Se oli raaka ratkaisu. Ghana oli pilkun päässä historiallisesta välieräpaikasta. Siitä olisi tullut ensimmäinen afrikkalainen maa neljän parhaan joukossa. Sen olisi sympaattiselle joukkueelle suonut.

Mutta kyllä sen soi Uruguayllekin, joka palasi mitalipeleihin 60 vuoden tauon jälkeen. Se ei ole lainkaan hullumpi suoritus 3,4 miljoonan asukkaan maalta. Piskuiselta jalkapallokylältä, jonka taikajuoma tunnetaan nimellä garra charrua.


Responses

  1. Huonompi voitti… sääli


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: