Kirjoittanut Lari Vesander | heinäkuu 9, 2010

4-2-3-1

Ennen jalkapallojoukkueen vakioryhmitys oli 4-4-2. Nyt se on 4-2-3-1.


1980-90-luvun taite. Arrigo Sacchin Milan pelaa uskomattoman hienoa futista.

Sacchin johtoajatus on pitää pakka tiukkana. Todella tiukkana. Italialaisvalmentajan mielestä puolustus- ja hyökkäyslinja saavat olla korkeintaan 25 metrin päässä toisistaan.

Pari vuotta myöhemmin sääntöuudistus tuhoaa Sacchin äärimmilleen kehittämän pelityylin. Paitsiotulkinta muuttuu. Puolustuslinjan on pakko pelata alempana.

Kenttä venyy. Keskikentän pituus puolustus- ja hyökkäyslinjan välissä lähes kaksinkertaistuu.

Enää ei riitä yksi keskikenttälinja. Keskikenttäpelaajat aletaan jakaa aiempaakin yleisemmin puolustaviin ja hyökkäviin.

Tätä kehitystä on jatkunut nyt vajaat 20 vuotta. Sinä aikana jalkapallojoukkueen vakioryhmitys on vaihtunut 4-4-2:sta 4-2-3-1:een.

Se on muuttanut jalkapalloa. Jo lähes kuolleeksi julistetut laitahyökkääjät ja kymppipaikan pelintekjät ovat palanneet. Tässä mielessä 4-2-3-1 on lähempänä 4-3-3:a kuin 4-4-2:ta.

Tämä pitää paikkansa erityisesti finaalijoukkueiden osalta. Hollannin Kuyt ja Robben ovat laitahyökkääjiä. Espanjan Iniesta ja Pedro taas pelasivat Saksaa niin ylhäällä, että Espanjan järjestelmä oli oikeastaan 4-2-1-3.

4-2-3-1:ssä on silti huonotkin puolensa. Laitapakeista on tullut entistäkin puolustavampia, eikä edes yksinäiseen hyökkääjään siirtyminen ole vähentänyt puolustajien määrää


Responses

  1. ”4-2-3-1:ssä on silti huonotkin puolensa. Laitapakeista on tullut entistäkin puolustavampia, eikä edes yksinäiseen hyökkääjään siirtyminen ole vähentänyt puolustajien määrää.”

    Eikös näin ole jo käynyt (ja vielä kaikista maailman maista) Italiassa, jossa muutamakin joukkue taitaa pelata kolmen pelaajan puolustuksella?

    Jossain Veikkaajan artikkelissa jonkun italialaisen joukkueen valmentaja (erittäin vakuuttava lause! ) totesi, että jos vastustajalla on vain yksi hyökkääjä, niin miksi puolustaa sitä vastaan kahdella pelaajalla.

    Toki kyse taitaa olla vain parista joukkueesta, joten ainakaan vielä se ei ole mikään isompi trendi. Itse en myöskään pahemmin seuraa Serie A:ta, joten miten se käytännössä toimii, siitä ei mulla ole mitään hajua..

  2. Itse olen eri mieltä tuon italialaisvalmentajan kanssa: puolustuslinjaan tarvitaan yksi ”ylimääräinen pelaaja”.

    Ongelma puhtaassa kolmen pelaajan puolustuksessa on juuri siinä, että se toimii lähinnä vastustajan pelatessa kahdella kärjellä. Siitä on hyvin helppo tulla nopeilla syötöillä ja laidanvaihdoilla läpi, kun pelataan kolmella hyökkääjällä.

    Yhtä hyökkääjää vastaan puolustuksessa taas on turha pelaaja, mikä jättää alivoiman muualle.

    Tavallaan kolmen pelaajan puolustus on jo käytössä laajemminkin. Esimerkiksi Barcalla tai Brasilialla molemmat laitapakit nousevat usein ylös, jolloin puolustava keskikenttäpelaaja laskee alemmas muodostaen kolmen linjan aiempien toppareiden kanssa.

    PS. jotenkin vasta nyt löysin tämän blogin, mahtavaa luettavaa!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: