Kirjoittanut Lari Vesander | lokakuu 26, 2010

Kauden 2010 parhaimmat ja pahimmat

Liigakausi 2010 on pelattu. On aika muistella kauden hienoimpia ja erikoisimpia hetkiä.


Vuoden maali: Jari Litmasen saksipotku Oulun verkkoon
39-vuotias Litti näytti jo alkukaudella nuoremmilleen syöksypuskun mallia Kupittaalla. AC Oulua vastaan rävähti sitten oikein kunnolla. Tyylipuhtaita saksipotkumaaleja näkee nykyään valitettavan harvoin, ja jos tämä oli Litmasen viimeinen sarjakausi, niin muistettokaan se silloin hänen kohdallaan mieluummin tästä maalista kuin Lahden putoamisesta.

Vuoden viihdyttävin valmentaja: Esa Pekonen, KuPS
Intohimoa ei ole koskaan Suomi-futiksessa liikaa. Tällä kaudella futispalon ruumiillistuma oli KuPS-luotsi Esa Pekonen, joka muun muassa filmasi, pyysi anteeksi ja järjesti TPS-ottelun jälkeen vielä suuremman show’n. ”Siinä sivussa” Pekonen valmensi kuopiolaiset hopealle. KuPS oli kauden jymypaukku ja Pekonen vuoden valmentaja.

Vuoden paras lehdistötilaisuus: Pekonen vs. Rajamäki
TPS-KuPS-ottelun jälkipelit kasvoivat Kupittaalla eeppisiin mittasuhteisiin. Riku Riski filmasi, Esa Pekonen itki Riskille hamekangasta ja Rajamäki sanoi: ”Peksa, ollaan pelattu yhdessä ja mä arvostan sua, mutta mun jätkiä ei haukuta, sellainen ei vaan käy” ja marssi ulos. Joku voi hekumoida, millainen spektaakkeli tästä olisikaan tullut, jos Pasi Rautiainen olisi ollut vielä TPS:n valmentajana. Minusta tämä on kuitenkin klassikko jo tällaisena.

Vuoden pelaaja: Alexei Eremenko junior, Jaro
Olin katsomassa Iltalehden toimittajana Honka-Jaro-matsia. Losa oli kentän kuningas. Hän syötti Jaron pelaajat läpiajoon puolenkymmentä kertaa ja teki pallolla melkein mitä tahtoi. Pelin jälkeen en kuitenkaan saanut Eremenkoa laitettua leijonapelaajien joukkoon, koska arvosteluraadissa kanssani ollut heppu oli sanellut leijonat itsekseen. En nähnyt tyyppiä koskaan, en ollut kuullut hänestä koskaan, mutta seuranesittelyn mukaan hän oli Honka-legenda. Leijonat oli jo laitettu Veikkausliigan tilastoihin, joten minun tehtäväkseni jäi kirjoittaa kolme sadan merkin perustelua sille, miksi Hongasta muka löytyi kolme Losaa parempaa pelaajaa. Tehtäköön tässä nyt selväksi: ei löytynyt. Eikä löytynyt mistään muualtakaan tällä kaudella.

Vuoden tulokas: Roope Riski, TPS
Atte Hoivala teki hienon läpimurron KuPSin puolustuksessa. Juhani Ojala teki vielä hienomman läpimurron HJK:n puolustuksen johtajaksi. Mutta hienoimman ja tehokkaimman läpimurron teki Roope Riski TPS:n hyökkäyksessä.

Kauden erikoisuus nro 1: Potkuttomuus
Tiukka taloustilanne teki tehtävänsä. Yksikään valmentaja ei saanut kauden aikana potkuja.

Kauden erikoisuus nro 2: Tasaisuus
Koskaan aiemmin Veikkausliigasta ei ole pudottu eikä jouduttu karsimaan yhtä korkealla pistekeskiarvolla. Tämä ennätys tosin taitaa mennä uusiksi ensi kaudella, kun lähtö tulee kolmelle joukkueelle.

Vuoden yleisö: JJK:n katsojat
Joukkue voittaa kotonaan koko liigakaudella vain yhden ottelun ja silti sillä on liigan kolmanneksi korkein katsojakeskiarvo. Eikä siinä vielä kaikki. Kun nämä katsojat kolaavat vielä kentän kauden viimeisessä ottelussa, uurastus palkitaan jälleen yhdellä kotitappiolla.

Vuoden romahdus: Honka
Tämä on nähty ennenkin. Kun pelit kovenevat, Honka menee sarjataulukossa alaspäin. Hongan ainut tavoite täksi kaudeksi oli mestaruus, koska tämä oli pitkään aikaan ainut kausi, jolloin Hongalla on mahdollisuus voittaa mestaruus. Niinpä mestaruusmahdollisuuksien hupeneminen aiheutti seurassa sivuluisun, joka oli massiivinen jopa seuran omalla mittapuulla.

Vuoden syntipukki nro 1: Stuart Baxter
Palloliitossa pyydettiin Baxteria siirtämään Suomen Fifa-rankingia kymmenillä sijoilla. Britti ymmärsi ohjeistuksen vähän väärin ja siirsi Suomea noin 50 sijaa alaspäin. Hohhoijaa… Hemmolla on hyvät jutut silloin, kun verensokerit ovat kohdallaan, mutta näytöt ovat kovin laihoja. Kaikki vihaavat Baxteria. Miksei tätä heppua päästetty kesällä Celticiin?

Vuoden syntipukki nro 2: Sedu Koskinen
Sedun ja Hakan liitossa kävi niin kuin pelättiinkin. On mukavaa, että joku haluaa sijoittaa rahaa suomalaiseen jalkapalloiluun. Toisaalta olisi mukavaa, jos tällä henkilöllä olisi myös nöyryyttä kysyä neuvoa muilta ja kunnioittaa paikallisia perinteitä.

Kauden kokoonpano: Lehtovaara (TPS); Holopainen (KuPS), Ojala (HJK), Rafinha (HJK); Medo (HJK), Kolehmainen (TPS); Lehtonen (Inter) Eremenko (Jaro), Ilo (KuPS); Ro Riski (TPS), Mäkelä (HJK)
Vaihtopelaajat: Telesh (Jaro), Hoivala (KuPS), Ri Riski (TPS), Litmanen (FC Lahti), Dudu (KuPS)

PS. Linkit Litmasen saksipotkuun ja TPS-KuPS-ottelun vaiheisiin löytyvät kommenteista.


Responses

  1. TPS-KuPS

    Litmasen sakset

  2. Johtuisikohan kuitenkin kauden erikoisuus numero 1 kauden erikoisuudesta numero 2? Kuinka moni valmentaja olisi oikeasti ollut syytä potkia pois? Mäkelän FC Lahti putosi tasapelien takia (Jaro pelasi yhtä monta tasapeliä) ja Martosen JJK sukelsi vasta syksyä kohti.

    Talous varmaan vaikuttaa, mutta en todellakaan tällä kertaa perustelisi potkutonta kautta talousasioilla.

  3. Jaro siis hävisi yhtä monta peliä kuin Lahti, piti sanomani. Sorry.

  4. Pientä syy-seuraus-yhteyttä noiden välillä varmasti on, mutta luultavasti ainakin Lahti olisi vaihtanut valmentajaa, jos sillä olisi varaa ollut.

    Toinenkin yhteys noiden erikoisuuksien välillä on: ensi kaudesta tuskin tulee potkutonta. Itse asiassa uskon, että silloin potkitaan tämänkin kauden edestä.

    Toivottavasti olen väärässä.

  5. Lahti ehkä, onko muita? Jos liigassa olisi tullut yhdet fudut, niin saman voisi kirjoittaa ”erikoisuutena” vähän eri sanankääntein.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: