Kirjoittanut Lari Vesander | marraskuu 29, 2010

Urheilubisneksen Siwat

Suomalaisessa joukkueurheilussa on supermarket-taso, lähikauppataso ja kioskitaso. Ensimmäisessä painii jääkiekko, toisessa jalkapallo ja kolmannessa koripallo ja pesäpallo.


Kirjailija Alex Flynn huomasi 1990-luvulla, että Englannin Valioliigan seuralla on suurin piirtein sama liikevaihto kuin keskiverto supermarketilla. Ei supermarkettiketjulla, vaan ihan tavallisella yksittäisellä marketilla.

Financial Timesin toimittaja Simon Kuper tarkisti asian vuonna 2008 kirjassaan ”Why England Lose”. Vertaus osoittautui edelleen osuvaksi. Valioliigaseurojen keskimääräinen liikevaihto oli 75 miljoonaa puntaa. Tesco-ketjun markettien keskimääräinen liikevaihto oli 50 miljoonaa puntaa.

”Tescolla on 600 myymälää, joten niistä 20 suurimmalla on varmasti liigaseuraa suurempi liikevaihto. Ja toisin kuin useimmat seurat, Tesco tekee myös voittoa”, Kuper kirjoitti.

Kuukausi sitten aloin miettiä, pätisikö sama rinnastus myös suomalaiseen jalkapalloiluun. Pätihän se. Eikä vain jalkapalloiluun vaan koko joukkueurheiluun.

Suomalaisessa joukkueurheilussa on supermarket-taso, lähikauppataso ja kioskitaso. Ensimmäisessä painii jääkiekko, toisessa jalkapallo ja kolmannessa koripallo ja pesäpallo.

Suurimpien jääkiekon SM-liigajoukkueiden Kärppien ja JYPin liikevaihto on samaa luokkaa kuin keskiverto S-marketin myynti.

Jalkapallossa talouskuviot ovat vielä pienemmät. Veikkausliigassa seuran keskimääräinen budjetti on pienempi kuin tavallisen kivijalka-Siwan myynti.

Korisliigan ja Superpesiksen joukkueiden budjetit ovat puolestaan samaa luokkaa kuin tavallisen R-kioskin liikevaihto.

Prisman ja Citymarketin kaltaisten automarkettien vuosittaiseen myyntiin ei suomalaisten seurajoukkueiden budjeteissa päästä koskaan. Prisma-myymälän keskiverto vuosimyynti on noin 35 miljoonaa euroa. Sillä pyörittäisi Veikkausliigan kaikkia 14 joukkuetta kahden vuoden ajan.

Joukkueurheilu on pieni bisnes, mutta se on myös surkea bisnes. Toissa tilikaudella Veikkausliigan joukkue tekivät yhteensä yli 5 miljoonan euron tappiot. Jos tavalliset yritykset tekisivät samanlaisia tuloksia, ne menisivät nopeasti nurin.

Urheilujoukkueet eivät kuitenkaan ole tavallisia yrityksiä. Joku voisi väittää, etteivät ne ole yrityksiä ollenkaan. Varsinkin suomalaisten jalkapalloseurojen toiminta on muistuttanut välillä enemmän hyväntekeväisyysjärjestöä kuin osakeyhtiötä. Asiaa ei muuta se, että osa seuroista on oppinut nimittämään rahakeräyksiään avoimiksi osakeanneiksi.

Se on ookoo niin pitkään kuin ihmiset ymmärtävät, etteivät he ole saamassa rahojaan takaisin. Useimmat tajuavat sen. He eivät halua tehdä voittoa, vaan nähdä kotipaikkakuntansa seuran voittavan — tai ainakin pysyvän elossa.

Seurojen merkitys ihmisille on aivan toisenlainen kuin supermarkettien tai kioskien. Kukaan ei ole tietääkseni ottanut rintaansa R-kioski-tatuointia tai halunnut tuhkiansa siroteltavan Siwan käytäville.

Mutta jos urheiluseurat eivät ole kunnon yrityksiä, niin mitä ne sitten ovat? Simon Kuperilla on vastaus tähänkin: ”Jalkapalloseurojen ei pitäisi huijata itseään. Niiden pitäisi tunnustaa olevansa enemmän museoita kuin pörssiyhtiötä ja pyrkiä palvelemaan yhteisöä ja pysyä samalla vakavaraisina. Se kuulostaa vaatimattomalta tavoitteelta, mutta harva seura yltää edes siihen.”

Loppuun vähän tilastovertailua kauppojen ja kioskien liikevaihdoista sekä suomalaisjoukkueiden budjeteista:

Keskiverto S-marketin liikevaihto 7,8
Oulu Kärppien budjetti 7,6
SM-liigajoukkueen keskibudjetti 5,75
Keskiverto K-marketin liikevaihto 3,4
HJK:n liikevaihto 1,8
Veikkausliiga-seurojen keskibudjetti 1,3
Keskiverto Siwan liikevaihto 1,15
Keskiverto R-kioskin liikevaihto 0,4
Lappeenrannan NMKY:n budjetti 0,38


Responses

  1. Hyvää vertailua, josta huomaa eri mittasuhteet niin urheilumaihin kuin lajien välilläkin. Mutta eikö olisi mielekkäämpää vertailla samaa asiaa, eli vaikka liikevaihtoa? Toki kokoluokat erottuvat tälläkin vertailulla. Lisäksi jos jostain haluaa nillittää, niin JYP ei kuulu SM-liigan suurimpiin, sillä esim. Jokereiden liikevaihto oli 9,2 miljoonaa euroa.

  2. Monilla seuroilla budjetti ja liikevaihto ovat käsittääkseni samoja asioita, koska ne eivät tee voittoa. Tätä mieltä oli ainakin taloustoimittaja, jonka kanssa asiasta keskustelin.

    Mutta jos Jokerit pyörittää seuraa 6,9 miljoonan euron budjetilla (kuinkahan monen valmentajan palkka siihenkin sisältyy), tähtää nollatulokseen ja sen liikevaihto on 9,2 miljoonaa, niin jokin yhtälössä ei täsmää.

    Se on itse asiassa se, että kyse on edustusjoukkueen budjetista. Edustusjoukkueen budjetti ja liikevaihto ovat käytännössä sama asia. Seuran liikevaihto taas on eri asia, ja sen selville saaminen vaatii toisinaan vähän enemmän vaivaa. Kaikkien SM-liigan ja Veikkausliigan seurojen kohdalla se vaatii jo aika paljon vaivaa.

    Joten olin laiska ja käytin edustusjoukkueiden budjetteja. Monessa tapauksessa ne jotakuinkin sama asia kuin liikevaihto, mutta pieniä poikkeuksiakin on.

  3. ”Monilla seuroilla budjetti ja liikevaihto ovat käsittääkseni samoja asioita, koska ne eivät tee voittoa.”

    Budjetti on se mitä arvioidaan menevän ja tulevan ennen kauden alkua, liikevaihto se mitä oikeasti tulee rahaa sisään. Veikkausliigassa ainakin ne ovat sikäli eri asia, että melkein jokainen joukkue tekee tappiota, mutta ei budjetoi sitä ennen kauden alkua.

    Mutta tosiaan mittasuhteet on kunnossa. Ja Jokereilla on tossa muutakin liiketoimintaa, joten huono esimerkki.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: