Kirjoittanut Lari Vesander | tammikuu 31, 2011

Teollisuuskaupunkien kuningaslaji

Viimeisen 40 vuoden ajan valtaosa jalkapallon menestystarinoista on kirjoitettu teollisuuskaupungeissa. Niissä jalkapallolla on ollut aina tavallista suurempi merkitys.

Kirjassaan ”Why England Lose” Simon Kuper ja Stefan Szymanski tekevät erinomaisen läpileikkauksen eurooppalaisesta jalkapalloilusta. Läpileikkauksessa esiin nousee erityisesti yhteys teollistumisen ja jalkapallomenestyksen välillä. ”Teollisuustaustaiset maakuntakaupungit ovat voittaneet vuosina 1963-2010 kaikkiaan 28 cupia 48 tarjolla olleesta. Glasgow’n, Nottinghamin, Birminghamin, Porton, Eindhovenin, Dortmundin ja Rotterdamin pienehköt teollisuuskaupungit voittivat niistä yhdeksän”, Kuper huomauttaa.

Länsimaissa jalkapallovaltikka on perinteisesti ollut pääkaupunkien sijaan maakuntien kaupungeissa. ”Englannissa viiden maakuntakaupungin joukkueet ovat voittaneet Euroopan cupin, mutta lontoolaiset eivät kertaakaan. Olympique Marseille voitti cupin vuonna 1993, mutta Paris St. Germain ei ole voittanut koskaan. Porto on juhlinut voittoa kahdesti sen jälkeen, kun Portugalista tuli demokratia, mutta lissabonilaisjoukkueiden edellinen voitto on vuodelta 1962. Milanon ja Torinon seurat ovat juhlineet voittoa, Rooman joukkueet eivät koskaan. Pokaali on mennyt Müncheniin ja Hampuriin, mutta ei koskaan Berliiniin tai Bonniin”, Kuper listaa.

Kuperin mukaan yksi syy voi olla se, että pääkaupungeista ei juurikaan tule pelaajia. Hän arvelee sen johtuvan siitä, että pääkaupungeissa ei ole juurikaan pelitilaa. ”Esimerkiksi Lontoon Islingtonissa on miljoona asukasta, mutta vain yksi kunnollinen pelinurmi: Arsenalin kotikenttä.” Puistoalueilla taas on vaikeaa pelata, kun jokainen kunnon laukaus katoaa ruuhkaliikenteen keskelle. Pääkaupunkeja ei ole rakennettu jalkapalloilua varten, eikä sen asukkailla ole välttämättä juurikaan aikaa pallon potkimiselle.

Mistä päästäänkin vielä tilakysymyksiä keskeisempään syyhyn: psykologiaan. Suuressa pääkaupungissa yksikään jalkapallojoukkue ei voi olla hirveän tärkeä. ”Pääkaupungeilla on vähemmän todistettavaa kuin maakuntakaupungeilla. Heillä on parempiakin ylpeydenaiheita kuin jalkapallojoukkueet. Lontoolaiset eivät usko, että Arsenalin tai Chelsean titteli nostaisi kaupungin statusta. Pariisissa urheilumenestyksestä välitetään vielä vähemmän”, Kuper kirjoittaa. Lontoo, Pariisi ja vaikkapa Moskova ovat niin suuria kaupunkeja, etteivät ne tarvitse Mestareiden liigan voittoa.

Valtaosa jalkapallon menestystarinoista on kirjoitettu teollisuuskaupungeissa, koska niissä joukkueella on todella ollut merkitystä. Kaava on ollut suurin piirtein tämä: Kaupunkiin on rakennettu teollisuutta. Se on luonut työpaikkoja, joiden perässä ihmiset ovat muuttaneet kaupunkiin. Uudessa kaupungissa ihmiset ovat tarvinneet jonkin joukon johon kuulua, ja ovat lopulta päätyneet jalkapallojoukkueeseen. ”Jalkapallojoukkueen kannattaminen on auttanut työläisiä löytämään paikkansa kaupungissa. Siksi joukkueilla on ollut näissä kaupungeissa enemmän merkitystä ja ne ovat kasvaneet suuremmiksi kuin pääkaupungeissa tai vanhoissa hierarkisissa kirkkokaupungeissa”, Kuper vertaa.

Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että Englannin suosituin seura on Manchester United, Italian AC Milan ja Saksan Bayern München. Manchesterillä, Milanolla ja Münchenillä on kaikilla vahva teollisuustausta. Niissä jalkapallo on noussut tehtaiden piippujen perässä. Edes Espanjan suosituin seura Barcelona ei ole poikkeus. ”1950- ja 1960-luvulla arviolta 1,5 miljoonaa espanjalaista pakkasi omaisuutensa ja muutti Barcelonaan. Heistä monet olivat luku- ja kirjoitustaidottomia, eikä juuri kukaan puhunut paikallista katalaanin kieltä. Silti monet heistä kiintyivät Barcaan. Se oli Espanjan Manchesterissa nopein tapa sopeutua joukkoon.”

Vaikka teollistuminen tapahtui lähes jokaisessa eurooppalaisessa kaupungissa, Manchesterissa, Torinossa, Barcelonassa ja Milanossa muutos oli kaikkein suurinta. ”Näissä kaupungeissa oli vähiten pitkäaikaista hierarkiaa ja heikoimmat linkit ihmisten ja paikan välillä. Ihmisillä oli tunnetyhjiö täytettävänä”, Kuper sanoo. Jalkapallo oli vastaus tuohon tyhjiöön.

Samanlaista tyhjiötä oli turha etsiä yläluokkaisista yliopistokaupungeista. Siksi Middlesbrough, Reading, Ipswich ja Blackburn ovat pelanneet jokseenkin säännöllisesti Valioliigassa, kun taas vähintään samankokoisten Yorkin, Oxfordin, Canteburyn ja Cambridgen joukkueet kahlaavat alasarjoissa. ”Yliopisto on Oxfordin kasvot maailmalle. Teollisuuskaupungeille se on jalkapallojoukkue. Barcelonan, Newcastlen ja Marseillen joukkueet ovat olleet koko kaupungin ylpeys. Niillä on ollut suuret kannattaja-armeijat, pelaajia jotka ovat valmiita taistelemaan henkeen ja vereen seuransa puolesta sekä paikallisten pamppujen tuki. Bernand Tapie syyti rahaa Olympique Marseilleen, Agnellien perhe rahoittaa Juventusta ja Sir John Hall Newcastlea. He tekevät niin, koska he haluavat olla kaupunkiensa kuninkaita. Keskiajalla he olisivat rakennuttaneet kirkon”, Kuper huomauttaa.

Tässä vaiheessa on jokseenkin mahdotonta olla ajattelematta Valkeakosken Hakaa. Valkeakoski on ollut suomalainen malliesimerkki teollisuuden ja jalkapallon symbioosista pikkupaikkakunnalla. Haka voitti kokoonsa nähden tuhottoman paljon liiga- ja cup-mestaruuksia, koska jalkapallo oli siellä suuri asia. Haka oli ja on Valkeakosken kasvot. Hakan kotikentän nimikin on Tehtaan kenttä. Jalkapallo nousi Valkeakoskella tehtaan piippujen tahdissa, ja vähän samaa tahtia se on hiipunut.

Tässä mielessä Sedu Koskinen oli oikeassa paikassa väärään aikaan. Tehdaskaupunkien aika on jo mennyt. Sen näkee siitäkin, että tehtaita suljetaan. Toisin kuin Euroopan suuremmissa kaupungeissa, Hakaan ei jäänyt niin suurta katsoja- ja tukikuntaa, että se olisi pystynyt pitämään Hakaa huipulla. Sedun olisi ehkä kannattanut rakennuttaa kirkko.

Hakan tilanne on suuri muutos suomalaisessa jalkapalloilussa. Joukkue voitti vuosina 1995-2005 mestaruuden viisi kertaa ja cupiin kolmesti. Yhtälailla on taantunut myös toinen tehdasjoukkue MyPa, joka voitti vuosina 1992-2005 niin ikään kolme cupia ja yhteensä yhdeksän SM-mitalia. Haka ja MyPa voittivat vuosina 1995-2005 noin puolet mestaruuksista ja Suomen cupeista. Nyt ne ovat peruuttamattomasti pois Suomi-futiksen huipulta. Ei ole sattumaa, että HJK on rakentamassa dynastiaa juuri nyt, kun sen kaksi pitkäaikaista haastajaa ovat taantuneet tilaan, jossa ne taistelevat mestaruuksien ja cup-voittojen sijaan sarjapaikastaan.

”Kaikki nämä teollisuuskaupungit olivat oman aikansa tuotteita ja niissä jokaisessa tuo teollisen vallankumouksen aikakausi on päättynyt, usein tuskallisestikin. Mutta tyhjien satamien ja tehdasrakennusten lisäksi teollistumisesta on jäänyt toinenkin perintö, rakastettu jalkapalloseura. Teollistumisen aikakausi antoi Manchester Unitedille, Barcelonalle, Juventuksen, Bayern Münchenille ja AC Milanille riittävästi faneja ensin oman maan ja sitten Euroopan valloittamiseen.”

Mutta toki maailman muuttumisella on uhrinsa ja hyötyjänsä suurissakin jalkapallomaissa. Niistä lisää seuraavaksi.


Responses

  1. Ai tehdas lopetti toimintansa ja on suljettu Valkeakoskella? Parasta kertoa tämä myös kaikille niille sadoille, jotka vielä käyvät Tervasaaressa töissä.

    • Auts. Luin sellutehtaan ja paperikoneiden sulkemisesta, mutta onhan siellä vielä kolme konetta toiminnassa. Hyvä että työtä riittää tekeville.

      Kiitos korjauksesta.

      • Toki kohtuullisuuden nimissä olisin voinut myös kehua artikkelia, joka tuosta virheestä huolimatta on osuva.

        Identiteetin osalta voisi lisätä, että pääkaupungeissa harvoin on yhtä yhtenäistä identiteettiä ja samaten seuraa, jonka taakse kaikki voisivat sitoutua. Lontoossakin kannatus jakautuu alueittain hyvin monelle seuralle.

  2. Italian suosituin seura on ylivoimaisesti Juventus, ei suinkaan AC Milan. Juventusta kannattaa arviolta 28% Italian jalkapallofaneista ja se on myös suosituin seura muistaakseni 12 maakunnassa.

    • Tietoni perustui Sport+Markin tekemään tutkimukseen, mutta pakko myöntää, että omat muistikuvani Italiasta tukevat sanomaasi.

      Maakuntakeskeisyyden kannalta on oikeastaan se ja sama, onko Italian suosituin seura Juve vai Milan. Molemmat ovat teollisuustaustaisten maakuntakaupunkien joukkueita. Juventus jopa Milania enemmän, kun taustalla on Agnellin Fiat-perhe.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: