Kirjoittanut Lari Vesander | helmikuu 14, 2011

Ronaldon kaksi uraa

Kuten Muhammad Ali aikoinaan, Ronaldokin teki kaksi uraa: ensimmäisen nuorena vauhtikoneena ja toisen kokeneena kehäkettuna. Ja vain kuten Ali, Ronaldokin oli parhaat vuotensa sivussa.


”Pää haluaisi jatkaa, mutta kroppa ei kestä enää.” Näillä sanoilla yksi kaikkien aikojen hyökkääjistä lopetti tänään uransa. Brassitähti Ronaldo on ollut puolieläkkeellä jo lähemmäs pari vuotta. Hän pelaili Corinthiantsissa silloin tällöin. Enimmäkseen hän biletti. Jalkapallo oli jäänyt toissijaiseen asemaan.

Silti Ronaldolla oli suunnitelma. Hänen oli tarkoitus ripustaa kengät naulaan joulukuussa, seurajoukkueiden MM-finaalin jälkeen. Suunnitelma meni kuitenkin reisille, kun Ronaldon Corinthiants putosi pari viikkoa sitten Copa Libertadoresista. Ei MM-finaalia, ei juhlavia jäähyväisiä.

Ylipainon kanssa kamppailevalla hyökkääjällä ei ollut enää tavoitetta, jonka perässä ponnistella. Oli tullut aika lopettaa ura – ja millainen ura se olikaan. Vain kaksi pelaajaa on valittu kolmesti Fifan vuoden pelaajaksi: Ronaldo ja Zinedine Zidane. Brasilialainen on MM-kisojen kaikkien aikojen paras maalintekijä 15 osumallaan. Hän pelasi 97 maaottelua ja teki niissä 62 maalia.

Seuratasolla hän voitti maalikuninkuuden Espanjan, Italian ja Hollannin sarjoissa. Hän pelasi sekä Interissä että Milanissa, sekä Real Madridissa että Barcelonassa. (Ja onnistui silti jotenkin välttymään Mestareiden liigan voittamiselta.)

Tilastot antavat kuitenkin vain osviittaa brasilialaisen kyvyistä. Ronaldo oli huippukunnossaan pysäyttämättömin maalikone, joka nykyjalkapallossa on nähty.

Nuoren Ronaldon pelityylin perusta oli hurja lähtönopeus ja täydessä vauhdissa tehdyt harhautukset ja suunnanmuutokset. Tämä toimi hyvin vielä kevyenä teininä, mutta parikymppiseksi tultuaan ja Euroopan kovimpiin liigoihin siirryttyään Ronaldon piti hankkia lisää voimaa. Kun painoa tuli lisää, polvien rasitus kasvoi vanhalla pelityylillä sietämättömäksi. Tähtihyökkääjän paikat alkoivat paukkua.

Ja niin alkoi pääkin. Kun Ronaldo lähti 21-vuotiaana Ranskan 1998 MM-kisoihin, hänet oli valittu kahdesti maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi. Ihmiset odottivat hänen murskaavan maaliennätykset ja johdattavan Brasilian omakätisesti mestaruuteen. Se oli aika paljon odotettu parikymppiseltä nuorukaiselta, jolle kertyi kauden aikana yli 70 ottelua.

Ronaldo oli pelannut kaksi vuotta tauotta, ja MM-finaalipäivänä hänen kroppansa tai mielensä tai molemmat eivät enää jaksaneet. Hävitystä MM-finaalista alkoi Ronaldon siihenastisen uran vaikein vaihe. Hän kärsi vuosikausien ajan sitkeistä polvivaivoista.

Tavallaan Ronaldo muistuttaa kovasti nyrkkeilylegenda Muhammad Alia. Molemmat tekivät tavallaan kaksi uraa ja joutuivat olemaan sivussa juuri ne vuodet, jolloin he olisivat olleet parhaimmillaan. Ali oli nuorena vauhdikas tanssahtelija, Ronaldo taas tuulennopea harhauttelija, joka saattoi ottaa pallon haltuun keskiviivalla, pujotella viiden puolustajan ohi ja laittaa sen sitten maaliin.

Ali joutui rakentamaan itsensä uudelleen nyrkkeilijänä kilpailukieltonsa aikana, koska hänen nopeutensa oli kadonnut. Ronaldo joutui tekemään samoin, koska hänen polvensa eivät enää kestäneet vanhaa pelityyliä. Ali jätti tanssahtelun, Ronaldo taas pujottelut ja pitkät soolot. Hän jalosti itsestään puhtaan maalintekijän.

Se toimi. Ronaldo voitti kesällä 2002 maailmanmestaruuden ja MM-kisojen maalikuninkuuden. Se oli hänen uralleen samanlainen huipentuma kuin vuoden 1970 maailmanmestaruus oli Pelelle – tosin sillä erotuksella, että Pele oli tuolloin 30-vuotias, Ronaldo vasta 25:n.

Loppu-uransa Ronaldo jahtasi Mestareiden liigan voittoa, mutta hän saapui Real Madridiin ja AC Milaniin myöhässä. Madridissa Ronaldon paino-ongelmat ryöstäytyivät käsistä ja hän sai lempinimen El Gordo, Paksukainen. 2006 hän teki MM-kisoissa vielä kolme maalia, jotka nostivat hänen kaikkien aikojen maalitilaston kärkeen.

Hän oli kuitenkin jo tuolloin, vasta 29-vuotiaana, vain varjo parhaista päivistään. Hän oli noussut maailman parhaaksi pelaajaksi jo kymmenen vuotta aiemmin, vasta 19-vuotiaana. Ehkä hänen oli siksi vaikea motivoida enää itseään. (Samaan ongelmaan törmäsivät myöhemmin Ronaldon maajoukkuetoverit Ronaldinho ja Rivaldo.)


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: