Kirjoittanut Lari Vesander | maaliskuu 2, 2011

”Lahjusten ottaminen on työtaistelutoimenpide”

Kun kuulin, että Rovaniemen Palloseuran pelaaja on pidätetty sopupelistä epäiltynä, mieleeni tuli heti Simon Kuperin syksyllä kirjoittama juttu Financial Timesissa. Jutun otsikko oli vapaasti käännettynä: ”Lahjusten ottaminen on urheilijoille työtaistelutoimenpide”. Referoin kyseistä juttua nyt tässä.


Syyskuussa Pakistania ravisteli lahjusskandaali. Kyse ei ollut politiikasta vaan kriketistä. Skandaali ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen. Kriketti on kylpenyt lahjusskandaaleissa viimeiset 20 vuotta.

”Kyse ei ollut pahoista omenoista tai pakistanilaisesta maan tavasta. Lahjuksia ottavat urheilijat ovat alipalkattuja tai ainakin tuntevat olevansa”, Financial Timesin toimittaja Simon Kuper kirjoitti tuolloin. Kriketissä ei ole seurajoukkueita, joten jokaisella maajoukkueella on monopoliasema pelaajiinsa. Pakistanilaiset pelaajat eivät voi siirtyä vaikkapa Intian joukkueeseen, jos heistä tuntuu, ettei heille makseta riittävästi. ”Kun tavalliset työläiset haluavat parempaa palkkaa, he menevät lakkoon. Urheilijoille lahjuksien ottaminen on työtaistelutoimenpide”, Kuper vertaa.

Alipalkattuja urheiljoita on helppo lahjoa. Sen on huomannut myös Declan Hill, joka on tutkinut lahjusskandaaleja Englannissa, Belgiassa ja Suomessa. Kuper kysyi Declan Hilliltä missä lajeissa on suurimmat lahjusongelmat. ”Jalkapallossa, koska siitä lyödään niin paljon vetoa, ja tenniksessä, koska se on niin helppo järjestää.” Tenniksessä lahjomista helpottaa sekin, että vain 10-20 pelaajaa tienaavat todella hyvin.

Hyvin palkatut urheilijat eivät ota lahjuksia. Sellaiset atleetit voivat tienata urallaan miljoonia, eivätkä halua vaarantaa tienestejään. (Paitsi syrjähypyillä.) Sitä paitsi huippupalkittujen urheilijoiden lahjuksetkin olisivat huippuluokkaa, harvalla tulosten järjestelijällä olisi varaa sellaiseen. ”Huippupalkattuja urheilijoita yllytetään voittamaan. Siksi he ottavat lahjuksien sijaan suoritusta parantavia aineita”, Kuper muistuttaa. Jokaisella sosiaaliluokalla on omat skandaalinsa. Urheilussakin.

”Kyse ei ole siitä, että urheilijoilta puuttuisi oikeudentajua. Pikemminkin he tuntevat ettei heitä kohdella reilusti. Kun Black Sox myi vuoden 1919 World Seriesin sen pelaajat houkuttelivat sarjan suurimmat katsojamäärät, mutta sen pelaajat tienasivat vastustajia vähemmän. Lahjuksia ottaessaan Black Soxin pelaajat tunsivat luultavasti saavansa rahat, jotka he ansaitsivatkin”, Kuper kirjoittaa.

Rovaniemen Palloseuran ulkomaalaispelaaja(t) on vasta epäiltynä lahjusten ottamisesta ja tulosten järjestämisestä, mutta on pakko myöntää, että ylläoleva kuvio sopisi heihinkin. RoPSissa ulkomaalaispelaajat asuvat ahtaasti seuran omistamassa kerrostalossa ja saavat Suomen mittapuulla naurettavan alhaista noin 10 000 euron vuosipalkkaa.

Kun tällaisia tapauksia on joukkueessa tusinan verran, niin on vain todennäköistä, että mukaan eksyy yksi tai kaksi, jotka kyllästyvät riistomeininkiin ja päättävät ansaita vähän lisää järjestelemällä vähän merkityksettömän ottelun lopputulosta. Jos näin ei ole Rovaniemellä tapahtunut, RoPS voi pitää itseään äärimmäisen onnekkaana. Seuran pelaajapolitiikka on nimittäin ottelutulosten järjestäjien unelma.

Illemmalla lisää aiheesta. Nyt lähden Keskuskentälle katsomaan KuPSin ja RoPSin välistä ottelua. Voitte sillä aikaa lukea vaikka Kuperin alkuperäisen jutun: http://cachef.ft.com/cms/s/2/3f16b6b8-b789-11df-8ef6-00144feabdc0.html#axzz1FRhTIzCU

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: