Kirjoittanut Lari Vesander | maaliskuu 3, 2011

Potkutaidoton liigapelaaja

RoPSilla taitaa olla tällä hetkellä akuutimpiakin murheita kuin veskarin maalipotkut. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Alex Nyomin maalipotkut ovat räjähtämistään odottavia aikapommeja.


Eilinen KuPS-RoPS-ottelu herätti minussa kysymyksen: voiko jalkapalloa pelata liigatasolla, jos ei osaa potkaista? Kysymys heräsi, kun näin RoPSin maalivahdin Alex Nyomin suorastaan surkeat maalipotkut, jotka menivät järjestään suoraan vastustajille. Nyomin potkut olivat niin huonoja, että vieressäni istunut kaverini otti tavaksi veikata kelle KuPSin pelaajista molari tällä kertaa pallon maalipotkusta syöttää. Useimmiten hän arvasi oikein.

Tiedän huonoista maalipotkuista yhtä ja toista. Olen pelannut pienen mutta vaatimattoman urani maalivahtina, ja avaukseni ovat niin surkeita, että välillä kenttäpelaajan on tarvinnut tulla antamaan maalipotkut puolestani. Se on melkein ok vielä junnusarjassa, mutta ei liigajoukkueessa, jollainen RoPS ainakin tähän tietoon on.

Nyomin maalipotkut olivat Kuopiossa niin katastrofaalisia, että RoPSin toppari tuli toisella jaksolla antamaan niitä hänen puolestaan. Se on äärivaarallinen tilanne, jossa maalipotkun pitää mennä helkkarin varmasti väljemmille vesille tai puolustuksella on selvitettävänä ylivoimahyökkäys samalla, kun se yrittää hilata paitsiolinjaa rangaistusalueelta kohti keskikenttää.

Toisin kuin minä, Nyom osaa kyllä avata peliä kelvollisesti kun saa pallon käsiinsä. Hän pystyy heittämään pallon vaivattomasti keskikentälle ja potkaisemaan sen käsistään niin pitkälle, ettei välitöntä vastaiskun vaaraa ole. Se ei kuitenkaan nykyjalkapallossa riitä.

Nyomia huonommillakin potku- ja pallotaidoilla varustettuja kassareita on varmasti nähty maajoukkueissa ja arvoturnauksissa asti, mutta tuskin enää tällä vuosituhannella. Juuri tässä piileekin RoPSin ongelma. Nyom on kohtuullisen hyvä torjuja ja peittää hyvin tilanteita vastaantuloillaan, mutta häntä ei voi kutsua hyvällä tahdollakaan moderniksi maalivahdiksi. Hänen potkutekniikkansa on siihen liian surkea.

20 vuotta sitten puolustajat olisivat voineet paineen alla pelata pallon Nyomille, ja hän olisi voinut ottaa sen käsiinsä. Maalipotkuissa puolustuslinja olisi voinut tehdä paitsioansalla tyhjiksi vastustajan vastaiskuviritelmät. Nyt tilanne on toinen. Kun Nyom lähettää pallon 40 metrin päässä odottavan vastustajan nuppiin, RoPSin puolustus on hätää kärsimässä. KuPS ei vielä rankaissut Nyomin huonoista avauksista, mutta on vain ajan kysymys, milloin joku joukkue tekee maalipotkuvastaiskusta puoli-ilmaisen osuman rovaniemeläisten verkkoon.

Jo Norjan maajoukkueen entinen päävalmentaja Egil ”Drillo” Olsen tiesi, että vastustajan maalipotkut ovat hyödyllisempiä kuin omat. Yltiöpragmaattisen Drillon tietokoneanalyysit olivat osoittaneet, että maalipotkujen jälkitilanteista tehdään enemmän maaleja potkun antaneen maalivahdin taakse kuin siihen toiseen päähän, jossa hyökkäystä odotetaan. Ja Drillon kone ei varmasti ollut kuullutkaan Nyomista.

RoPSilla on melkoinen pelillinen ongelma käsissään. Jos Nyom antaa joukkueen maalipotkut, vastustaja saa joka pelissä tusinan verran tilaisuuksia nopeaan vastaiskuun. Se maksaa RoPSille maaleja ja pisteitä. Se voi maksaa joukkueelle jopa sarjapaikan. Eikä tilanne ole hirveän paljon parempi, vaikka joukkue uhraisikin kenttäpelaajan antamaan maalipotkuja. Se olisi edelleen epäonnistuneen avauksen sattuessa hyvin haavoittuvainen vastahyökkäyksille.

RoPSilla on tällä hetkellä varmasti muutakin murehdittavaa, mutta mikäli joukkue niistä selviää, sen täytyy keksiä ratkaisu maalipotkuongelmaan. Joukkue on tuskin hankkimassa uutta maalivahtia, joten saamme todennäköisesti todistaa tulevalla kaudella melkoista ihmiskoetta. Rovaniemellä varmasti toivotaan, ettei se tule joukkueelle liian kalliiksi.


Responses

  1. Juttua tehdessäni mieleeni tuli vastikään Oscarilla palkitun Aaron Sorkinin kirjoittama kohtaus, jossa urheiluohjelman tekijät keskustelivat jenkkifutaajasta.

    Casey: ”Hän on yrittänyt potkumaalia kahdeksan kertaa kolmessa pelissä ja onnistunut yhteensä upeat nolla kertaa.”
    Elliot: ”Ai, olen tavannut hänet. Hän on hyvä tyyppi.”
    Casey: ”Hän ei osaa potkaista.”
    Natalie: ”Hän tosiaan ON hyvä tyyppi.”
    Casey: ”Ei osaa potkaista.”
    Natalie: ”Joku toinen joukkue varmaan hankkii hänet.”
    Casey: ”Ei kyllä hanki. Tiedättekö miksi?”
    Elliot: ”Miksi?”
    Casey: ”Koska hän ei osaa potkaista!”

    Nyomin ja RoPSin onneksi maalivahtina toimiminen on muutakin kuin maalipotkuja. Voi olla, että hän pystyy pelastamaan enemmän vaarallisia tilanteita kuin aiheuttaa.

  2. Myös Bantamoi oli ainakin KuPSin aikanaan luvattoman kehno avaaja.

    • Täysin totta. Turussakin Bantamoin avauksia seurattiin aluksi pelon sekaisin tuntein. Bantamoilla oli kuitenkin Nyomiin verrattuna yksi etu: Interin maalivahtivalmentaja Jani Meriläinen osaa potkaista ja osaa opettaa miten potkaistaan. Meriläinen sai Bantamoin potkuihin jotain tolkkua, vaikka ei hänkään Patrickista mitään täsmäavaajaa saanut leivottua.

      RoPSissa tilanne ei käsittääkseni ole samanlainen. Nyomille ei pystytä järjestämään maalipotkusulkeisia, ei ainakaan sellaisia joista olisi kunnolla hyötyä.

  3. Että on täällä rollossa paljon kapakoita ja siellä neuvonantajia, miten pannaan avaukset kuntoon, joten ei huolta;)

  4. Kyllähän Bantamoi on edelleen aivan järkyttävän surkea avaaja, ei se Meriläinen sitä mihinkään saanut muutettua.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: