Kirjoittanut Lari Vesander | huhtikuu 25, 2011

Nurmikenttien Truman-show

Ilman välittämistä koko jalkapallolla ei ole mitään väliä, kirjoitti Nick Hornby 17 vuotta sitten. Kuinka oikeassa hän olikaan.


Muistatteko vielä Truman-show-elokuvan? Jim Carrey esitti Phillip K. Dickin kirjaan perustuvassa tragikomediassa miestä, joka eli tietämättään jättimäisessä tv-studiossa. Hahmon järkytys oli suuri, kun hän tajusi normaalina pitämänsä elämän olleen isän kuolemasta vaimon valintaan saakka ohjaaja-tuottajan sanelemaa. Kaikki se, mitä hän oli pitänyt todellisena, olikin ennalta sovittua sepitettä.

TamUn ja RoPSin kannattajilla on tänä keväänä varmasti ollut samalla tavalla epäuskoinen olo kuin Trumanilla. Pohjoisessa on kerrottu ulkomaalaispelaajien järjestelleen ottelutuloksia ja Pirkanmaalla taas seuran johto on ollut antamassa sanavaltaa joukkueen toiminnasta Singaporeen.

Olisi mukava ajatella, että Suomi on ainut paikka, jossa kannattajat ovat heränneet keskelle nurmikenttien Truman-show’ta. Näin ei kuitenkaan ole. Italian mahtiseura Juventus jäi vuonna 2006 kiinni laajamittaisesta ottelutulosten järjestämisestä. Seura oli muun muassa lahjonut erotuomareita. Joukkueelta vietiin kaksi mestaruutta ja se pudotettiin Serie B:hen. Kaikkiaan Calciopolissa rangaistiin pistemenetyksillä viittä Serie A:n seuraa.

Esimerkkejä on kauempaakin. Vuonna 1994 brittilehti The Sun kertoi Bruce Grobbelaarin, Hans Segersin ja John Fashanun ottaneen lahjuksia ottelutulosten järjestämisestä. Valamiehistö ei päässyt yksimielisyyteen kolmikon ja malesialaisen liikemiehen Richard Limin syyllisyydestä, mutta vahinko oli silti jo tapahtunut. Kirjailija Nick Hornby totesi tuolloin Financial Timesissa, että ottelutulosten järjestäminen kutistaa kaikki muut jalkapallon ongelmat. ”Ensin alamme epäillä onko näkemämme totta. Sitten lakkaamme välittämästä. Ja ilman välittämistä, millään ei ole väliä.”

Ottelutulosten järjestäminen on jalkapallon suurin uhka. Jos fanien Truman-fiilis jää pysyväksi, koko jalkapallo menettää merkityksensä. Tuoreet tapahtumat Suomessa osoittavat, että tuo uhka on suurempi ja todellisempi kuin 17 vuotta sitten. Se on suurempi internetin ja Kiinan talouskasvun takia. Ne ovat räjäyttäneet vedonlyöntimarkkinat.

Vedonlyöntiskandaaleja tutkinut Declan Hill totesi kirjassaan The Fix: ”Tuore amerikkalainen tutkimus arvioi Aasian vedonlyöntiteollisuuden – laillisen ja laittoman – suuruudeksi 450 miljardia dollaria vuodessa.” Vaikka Euroopan kaikkien ammattilaisjalkapallojoukkueiden liikevaihdot lyötäisiin yhteen kasaan, se olisi luultavasti vain viisi prosenttia tuosta summasta.

Financial Timesin toimittajan Simon Kuperin mukaan ottelutulosten järjestämisestä on tullut vakaa, maailmanlaajuinen ilmiö, jota vastaan on hankala taistella. ”Ottelutulosten järjestämistä on lähes mahdotonta todistaa. Kaikki mukana olevat kiistävät aina osallisuutensa, ja poliisi päätyy jahtaamaan mafioita lukuisissa maissa. Fifan puheenjohtaja Sepp Blatter on sentään viimein alkanut puhua ongelmasta. Silti eurooppalaisista jalkapallovirkailijoista ehkä viisi keskittyy täysipäiväisesti ottelutulosten järjestämisen tutkimiseen ja ehkäisyyn. Se ei luultavasti ole riittävästi.”

Englannin Valioliiga selvisi 1990-luvun lahjusskandaalista kuivin jaloin, ja Italian Serie A:kin on viisi vuotta Calciopolin jälkeen varsin suosittu. Jalkapallo ei kuitenkaan kestä loputonta määrää vedonlyöntiskandaaleja.


Responses

  1. ”Vuonna 1994 brittilehti The Sun kertoi Bruce Grobbelaarin, Hans Segersin ja John Fashanun ottaneen lahjuksia ottelutulosten järjestämisestä.”

    Tulee heti mieleen Hans Segersin ”sankaritorjunta” Evertonia vastaan. Evertonin oli voitettava viimeisellä kierroksella Wimbledon säilyäkseen pääsarjassa. Wimbledon otti 2-0 -johdon, mutta onnistui häviämään 2-3 Evertonin viime hetken laukauksella. Segers ei edes venyttänyt käsiään maanuoliaisen eteen ja päästi pallon maaliin. Olisi varmasti pystynyt torjumaan kulmaksi, jos olisi edes hieman suoristanut käsiään torjunnassa. Syyllinen ainakin minun silmissäni.

  2. Hyvä juttu, mutta nillitän yksityiskohdasta. Eli Truman Show’lla ei ole mitään tekemistä Philip K. Dickin kanssa, vaikka miehen kirjoja pinoittain on filmattukin.

    • Onko todella näin? Wikipediassa väittävät, että ”Truman Show (engl. The Truman Show) on Peter Weirin ohjaama tragikomedia vuodelta 1998. Elokuva perustuu Philip K. Dickin kirjaan, vaikkakaan sitä ei mainita elokuvan crediteissä.”

      Tarkalleen ottaen tuo kirja johon Truman Show perustuu on ”On aika sijoiltaan” (Time out of Joint) vuodelta 1959. Elokuvan ja kirjan yhteyksistä on kahdenlaista tulkintaa, toisista kirja on inspiroinut elokuvan, toisista elokuvan idea taas on ryöstetty suoraan kirjasta.

      Näin siis sanovat netissä. Itsehän olen vain katsonut leffan.

  3. Jaa, itse katsoin englanninkielisestä Wikipediasta ja siellä ei Dickistä mainita mitään. Olen joskus lukenut tuon On aika sijoiltaan, mutta en kyllä kuollaksenikaan muista sen tapahtumista juuri mitään. Netissä olevien juonitiivistelmien perusteella kirjassa ja elokuvassa liikutaan samoilla seuduilla, mutta eivät ne kovinkaan täsmää.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: