Kirjoittanut Lari Vesander | huhtikuu 28, 2011

Tulensa uhrit

Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Se huomattiin pääsiäisenä, kun fanaatikot päästivät kontrolloimattomat roihunsa valloilleen Lahdessa ja Ruotsissa.


Harva pelaaja saa itselleen patsaan aktiiviurallaan. Jari Litmanen on ansaittu poikkeus tähän sääntöön. Lahden Kisapuistoon pystytetty patsas paljastettiin viime lokakuussa, ja kun Litmanen täytti helmikuussa 40, patsaan juurelle oli ilmestynyt onnittelukortti ja täytekakku. Lahti vaikutti legendan patsaan arvoiselta paikalta.

Pari kuukautta myöhemmin asiat ovat toisin. Perjantain vastaisena yönä patsas yritettiin polttaa. Sen jalustaa hajotettiin ja kasvot tuhrittiin. Teko ei ollut taidekritiikkiä, eikä jalkapallokulttuuria vaan täyttä typeryyttä. Pari päivää aikaisemmin oli julkaistu Litmasen sopimus Helsingin Jalkapalloklubin kanssa. Se oli liikaa osalle Litmasen edellisen seuran FC Lahden kannattajista. Heidän mielestään Litmasen arvolle olisi ilmeisesti sopinut paremmin tahkota Ykköstä entisen seuransa kanssa.

Litmanen arvioi tilanteen ymmärrettävästi toisin. 40-vuotiaana ja paljon loukkaantumisista kärsineenä hän on suhtautunut jo vuosien ajan jokaiseen kauteen kuin se olisi hänen viimeisensä. Tämä kausi saattaa sitä hyvin ollakin. Sellaisessa tilanteessa pelaaja miettii, mitä häneltä oikein puuttuu. Mestarien liigan ja Uefa Cupin voittaneen Litmasen kohdalla se on Suomen mestaruus. Sen hän tulee mitä ilmeisimmin tällä kaudella Klubissa voittamaan.

Yhtälö on niin yksinkertainen ja ymmärrettävä, että siitä suuttuakseen täytyy umpi-idiootti. Valitettavasti osalle jalkapallon katsojista ääri-idiotismi on sietämättömän helppoa. Tästä saatiin pääsiäisenä osoitus myös Ruotsissa, missä Syrianskan ja AIK:n välinen liigaottelu jouduttiin keskeyttämään.

AIK:lta oli juuri ajettu pelaaja ulos, kun osalta joukkueen kannattajista rikkoutui nopeudenrajoitin. Fanaatikot alkoivat viskellä ilotulitteilla tuomaristoa ja kotijoukkueen kannattajia ja katsojia. Yksi raketeista osui avustavaa erotuomaria päähän. Peliä oli tuossa vaiheessa pelattu 20 minuuttia. Poliisi tutkii tapausta törkeänä pahoinpitelynä.

Intohimosta on toisinaan liian lyhyt matka hulluuteen. Laulavat kannattajat tuovat stadionille tunnelmaa. Riehuvat huligaanit taas karkottavat ihmiset katsomosta. Tämä on huomattu Ruotsissakin. Allsvenskanin katsojamäärät ovat pudonneet muutamassa vuodessa kolmanneksella. Ihmisten mitta on tullut täyteen.

”Fanaatikko on mielisairaalaan joutunut fani”, Eduardo Galeano kirjoitti aikoinaan. ”Hän katsoo peliä epilepsiakohtauksen vallassa mutta ei näe sitä. Katsomon lehterit ovat hänen taistelukenttänsä. Jo pelkkä toisen joukkueen olemassaolo on hänelle ohittamaton provokaatio.”

Kun jalkapalloseura kasvaa liian isoksi asiaksi, maailmasta tulee nopeasti synkkä ja ahdas paikka. Intohimon liekki kasvaa kontrolloimattomaksi soihuksi. Kaikki ovat vihollisia. Jopa oma idoli, jos hän sattuu lähtemään väärään seuraan.

Kannattajia on monenlaisia, mutta ihmisillä ei ole aikaa eikä halua lajitella heitä. Heille jalkapallokannattajat ovat jalkapallokannattajia, oli näiden suosikkiseura mikä tahansa. Heidän silmissään kaikki kannattajat tunnustavat samaa jalkapallon väriä, ja se väri on viime aikoina näyttänyt kovin synkältä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: