Kirjoittanut Lari Vesander | Touko 2, 2011

Lahti-ilmiö

Uusi kausi ei jatku siitä mihin vanha loppui. Sen ovat vuosien mittaan saaneet huomata niin FC Lahti, IFK Mariehamn kuin TPV Ja Hakakin.


Syksyllä 2008 FC Lahden kannattajilla oli aihetta juhlaan. Joukkue juuri sijoittunut kolmanneksi Veikkausliigassa, ja 500-600 lahtelaisfania oli paikan päällä todistamassa mitalit sinetöinyttä vierasvoittoa HJK:sta.

Seuraava kausi näytti lupaavalta. Uusi Lahti Cupista tuli voitto. Veikkausliigan ennakkokaavailuissa monet asiantuntijat povasivat Lahdesta mitalikandidaattia, jotkut jopa mestaruustaistelun mustaa hevosta. Toisin kävi. Lahti romahti sijalle 11.

Samaan aikaan IFK Maarianhaminan kannattajilla oli aihetta juhlaan. Joukkue oli juuri sijoittunut neljänneksi Veikkausliigassa. Seuraava kausikin näytti lupaavalta. Monet asiantuntijat povasivat IFK:sta mitalikandidaattia. Toisin kävi. IFK romahti sijalle 12.

FC Lahdelle kävi vielä huonommin. Se jäi sarjan viimeiseksi ja putosi kauden päätteeksi Ykköseen. Matkaa pronssijuhlien ja putoamisen väliin mahtui kaksi vuotta.

Se ei kuitenkaan ollut Suomi-futiksen nopein romahdus. 1990-luvun puolivälissä kaksikin pirkanmaalaista seuraa syöksyi suoraan mestaruudesta divariin. Ensin tempun teki TPV ja sitten Haka.

Lahden, IFK:n, TPV:n ja Hakan tarinat ovat varmasti kaikki erilaisia, mutta ne sisältävät silti opetuksen meille ”asiantuntijoille” tärkeän opetuksen: se mitä joukkue on tehnyt viimeksi, ei välttämättä ole se mitä se tekee seuraavaksi.

Olisiko tälle kaudelle sitten luvassa ”Lahti-ilmiötä”? Todennäköisesti ei, vaikka useamman joukkueen putoaminen divariin siihen mahdollisuuden antaisikin. Viime kaudella yläkanttiin pelanneita kandidaatteja on oikeastaan kaksi: KuPS ja Jaro.

KuPSin joukkue on sen verran harkitusti kasattu, että romahdukseen on vaikea uskoa. Jaro on arvoituksellisempi, mutta silläkin on yksi selvä etu puolellaan: se tuskin uskoo lähtevänsä kauteen viimevuotisen sijoituksen mukaisesta lähtöruudusta.

Asiat menevät hankaliksi siinä vaiheessa, kun joukkue uskoo elämänsä kauden jälkeen pystyvänsä helposti samaan seuraavanakin vuonna. (Samasta syystä toinen kausi on usein nousijajoukkueille ensimmäistä hankalampi.) Silloin saattaa unohtua se työ, jolla aiempi ihme tehtiin. Ja kun työ unohtuu, niin menestyskin katoaa.

Kuopiossa ja Pietarsaaressa valmentajat pitävät varmasti huolen siitä, että työnteko ei unohdu. Esa Pekonen ja Alexei Eremenko sr. ovat kyvykkäitä ja hyvin reagoivia valmentajia. Sellaisten kanssa joukkueen on vaikea ajautua syöksykierteeseen.

Vaikka ennakkokaavailuissa usein muuta luullakin, seuraava kausi ei ala siitä mihin edellinen loppui. Tässä Puoliajan sijoitusveikkaukset tulevalle kaudelle.

HJK
Ylivoimainen suosikki. Selkeästi paras ja levein materiaali.

Honka
Hyviä täsmähankintoja. Keskikentän keskustan nuorukaiset ovat vuoden kokeneempia. Mestaruus jää silti jälleen haaveeksi.

Inter
Sinimustat ovat tehneet lukuisia täsmähankintoja ja vahvistaneet erityisesti aiemmin kapeaksi jäänyttä hyökkäysosastoa. Sen pitäisi riittää mitaliin.

KuPS
Harkitusti rakennettu joukkue. Jos Dickson on iskussa ja avainpelaajat pysyvät terveinä, voi pelata mitaleista.

TPS
Talous on tiukalla, mutta Tepsi on tehnyt fiksuja hankintoja. Oma juniorituotanto takaa sen, että materiaalista löytyy myös leveyttä.

Välihöpötys: HJK:n mestaruudesta menen aika lailla takuuseen. Samoin siitä, että Honka, Inter, KuPS ja TPS ottavat jossain järjestyksessä seuraavat sijat. Lisäksi RoPS ja Haka ovat suurella todennäköisyydellä sarjan viimeiset. Viiden kärjen ja kahden kellarin välissä ratkaistaan kuitenkin paljon sijoituksia pienillä marginaaleilla. Mutta näinkin voi käydä:

Jaro
Jännittävä ja hyökkäävä joukkue. Ei sarjan nimekkäimpiä nippuja – lisäksi Losa ja Mannström ovat lähteneet – mutta Alexei Eremenko on osoittanut saavansa pelaajistaan paljon irti.

JJK
Materiaalia olisi vaikka mihin, mutta onnistuuko Kari Martonen saamaan ketuistaan kaiken irti?

IFK Mariehamn
Jälleen hurja vaihtuvuus. 11 pelaajaa lähti, 11 on tullut tilalle. Viime hetken TamU-hankinnat toivat rinkiin kaivattua leveyttä, mutta keskikenttä olisi kaivannut ankkuria.

MyPa
Saviniemessä on varmasti viime vuotta vapautuneempi ilmapiiri. Se näkyy luultavasti kentälläkin, mutta materiaali asettaa rajat Tomi Korkeakunnaksen suojattien lennolle.

VPS
Vahvistunut viime kaudesta – tai ainakin leventynyt. Onko Tommi Pikkaraisen pelitapa kuitenkin liian kuluttava 33 ottelun sarjaan?

RoPS
Kaaoksen keskeltä kauteen. Kukkaron nyörejä höllätty ja hankintoja tehty runsaasti. Jos John Allen onnistuu rakentamaan uusista pelaajista joukkueen, RoPS voi säilyäkin.

Haka
Suoraselkäiset koskilaiset hylkäsivät singaporelaisrahat, vaikka talous on tiukalla. Se oli sankariteko, mutta seuran talous edelleen tiukalla ja rinki turhan tylsä ja kapea 33 ottelun sarjaan. Jos RoPS selviää kaaoksestaan, divari kutsuu Hakaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: