Kirjoittanut Lari Vesander | elokuu 9, 2011

Skonto-Jelgava: Kuvatutkielma valmentajuudesta

Joukkueurheilussa katsojalla on aina yksi valtti käytössään: tylsästäkin ottelusta saa viihdyttävän, kun alkaa seurata valmentajia. Monelle valmentajalle peli on arvaamaton tapahtumien vuoristorata, jonka he käyvät läpi itseään, tunteitaan tai ilmeitään säästelemättä.

Tähän joukkoon kuuluu myös Skonto Rigan valmentaja, entinen huippuhyökkääjä Marians Pahars. Valioliigassakin aikoinaan maaleja paukuttanut Pahars on eräänlainen Latvian Pasi Rautiainen, joka eli Skonton ja Jelgavan välisessä pelissä vahvasti mukana. Hänen esiintymisensä rohkaisi minut tekemään sen, mitä en ole Suomessa malttanut tehdä: keskittyä kuvaamisessa enemmän valmentajiin. Lopputuloksena syntyi kuvatutkielma valmentajuudesta, jonka julkaisen nyt tässä. Paharsin lisäksi kuvissa esiintyy Jelgavan viilipyttymäisempi Dainis Kazakevičs.

Mitä kuvista sitten näkyy? Enimmäkseen vakavuutta. Valmentajalle jalkapallomaailma on kova paikka – jopa mahdoton. Valmentajaa vaaditaan tekemään koko pitkä prosessi lyhyenä projektina. Rakentamaan tulevaisuutta joukkueelle, jossa hänen oma tulevaisuutensa on hämärän peitossa. Yksi tai kaksi huonoa tulosta voi viedä työn. Yksi tai kaksi huonoa ratkaisua pelaajilta voi tehdä huonon tuloksen – tai yksi tai kaksi huonoa tuomariratkaisua.

Valmentajalle vaihtopenkki on jatkuva painekattila ja pukukoppi valtataisteluiden tantere. Vanhan viisauden mukaan valmentajan tulisi aina ensitapaamisella tutkia joukkuetta tarkasti ja muistaa: ”Tässä ovat ne paskiaiset, joiden takia edeltäjäni menetti työnsä.”

Eduardo Galeano kuvailee kirjassaan Jalkapallo valossa ja varjossa valmentamisen historiaa matkaksi rohkeudesta pelkoon: ”Valmentajien piirtämiä hienouksia näkee harvoin television välittämissä otteluissa. Televisio tyytyy sen sijaan näyttämään kouristuksia valmentajan kasvoilla, ja lisäksi nähdään kuinka hän pureksii rystysiään tai huutaa ohjeita, jotka kyllä muuttaisivat pelin kulun, jos vain joku ne ymmärtäisi.”

Kuten kaiken muunkin nyky-yhteiskunnassa, valmentajan tehtävä on tehdä tulosta – ja mahdollisimman nopeasti. Kestävä kehitys kuuluu vain harvoin jalkapalloseurojen sanavarastoon muualla kuin juhlapuheissa. Sen tiedää Galeanokin: ”Näytöksen koneisto murskaa kaiken, kaikki kestää vain hetken, ja valmentaja on yhtä kertakäyttöinen kuin mikä tahansa muu kulutusyhteiskunnan tuote. Tänään yleisö toivottaa hänelle ikuista elämää ja seuraavana sunnuntaina järjestää jo hautajaisia.”

Ei ihme, etteivät valmentajat oikeastaan koskaan hymyile ottelun aikana.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: