Kirjoittanut Lari Vesander | elokuu 23, 2011

Palapeli hajallaan

KuPSin peli ei kulje, koska sen parivaljakot eivät toimi. Sen takia voitot kääntyvät tasureiksi, jotka ruokkivat toisiaan.

Viime kauden KuPS oli todellinen tahtoryhmä. Kuopiolaiset pelasivat liigassa vain kolme tasapeliä ja ottivat lukuisia yhden maalin voittoja. Ne kuuluisat pienet marginaalit olivat savolaisten puolella. Nyt asiat ovat toisin. KuPS on tällä kaudella saanut hyvän muistutuksen siitä, miltä tuntuu, kun marginaalit kääntyvät toiseen suuntaan.

KuPS on pelannut tämän kauden liigassa peräti yhdeksän tasapeliä. Viime kauteen verrattuna tasuritahti on ollut lähes nelinkertainen. Miten viime kaudella tasaiset pelit voitokseen kääntäneestä hopeajoukkueesta on tullut taulukon tyvipäässä konttaava tasurikone? Vastaus on pitkä ja sen saamiseksi täytyy perehtyä KuPSin pelaamiseen.

KuPSin pelaaminen perustuu parivaljakoihin. Puolustuspäässä niistä oleellisimmat ovat topparipari ja keskikentän pohjalla pelaava kaksikko. Tämän nelikon on tarkoitus muodostaa joukkueen puolustuksellinen selkäranka. Tällä kaudella se on kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin vahva. Patrice Ollon loukkaantuminen rikkoi viime kaudella hyväksi havaitun ankkurikaksikon. Sopivaa toppariparia valmentaja Esa Pekonen etsii edelleen.

Samaan aikaan joukkueen maalivahti- ja laitapakkitilanne on elänyt koko ajan. Joukkueeseen on hankittu kauden aikana kaksi uutta maalivahtia (Mika Hilander ja Roope Matsi) ja kahdella laitapakin tontilla on aloittanut liigapeleissä kuusi eri pelaajaa. Puolustuksesta on puuttunut jatkuvuus ja jämäkkyys. Tämä on puolestaan vaikuttanut myös joukkueen hyökkäyspelaamiseen, joka perustuu puolustamisen tavoin parivaljakoihin.

Hyökkäyksen tärkeimmät parivaljakot ovat laitapakin ja -linkin muodostamat duot kummallakin laidalla sekä Ilja Venäläisen ja Olajide Williamsin tai Dickson Nwakaemen muodostama kärkipari. Aloitetaan laidoista. Viime kaudella Pietari Holopainen ja Miikka Ilo muodostivat vasemmalla laidalla todella tehokkaan tutkaparin. Tällä kaudella KuPSin vasen laita on kuitenkin ollut vain varjo parhaimmista päivistään.

Oikealla laidalla tilanne on ollut vielä epävakaampi. Sinne ei ole edes muodostunut minkäänlaista tutkaparia. Yksi syy tähän on ollut Atte Hoivalan ja Petri Oravaisen loukkaantumiset. Toinen taas se, että puolustuspään palapelin eläessä Pekonen ei ole aina tiennyt mitä tehdä pelaajillaan. Välillä laidalla on pelannut jopa Juho Nykänen, jolta löytyy kyllä juoksuvoimaa ja puolustusintoa, mutta jonka hyökkäspään avut ovat hyvin rajalliset.

Viime viikon Haka-peli antoi jo hieman viitteitä siitä, että Esa Pekoselta on loppumassa usko parivaljakkojalkapalloon. Hän vaihtoi tauolla Miikka Ilon Dickson Nwakaemeen ja heivasi samalla kentältä ainoan puhtaan laiturinsa. Yhtäkkiä yleispelaaja Nykänen olikin vasemmalla laidalla ja Dickson tapansa mukaan milloin missäkin. Reilu vartti myöhemmin Haka teki ensimmäisen maalinsa. Pian sen jälkeen Pekonen vaihtoi Raphael Udahin laiturina pelaavaan Aleksi Paanaseen, mutta tapahtumasarja kertoi miten hajallaan KuPSin peli edelleen on.

Kaikesta sekavuudesta huolimatta KuPSilla on edelleen yksi toimiva duo: Ilja Venäläisestä ja Olajide Williamsista muodostuva kärkikaksikko. Venäläinen on targettina pystynyt ruokkimaan hyvin piikissä häärivää Williamsia, joka on pelannut yli odotusten ja tehnyt liigassa jo seitsemän maalia. Venäläinen ja Williams on KuPSin parivaljakoista jokseenkin ainut, joka on päässyt harjoittelemaan jatkuvasti yhdessä. Kaksikko on suurin syy siihen, että KuPS on jäänyt liigassa maaleitta edellisen kerran yli kaksi kuukautta sitten.

Noiden kahden kuukauden aikana KuPS on pelannut 11 liigaottelua ja tehnyt niissä 20 maalia. Silti joukkue on voittanut noista otteluista vain yhden. Miksi? Vastaus ei löydy pelkästään jatkuvasti elävässä puolustuksessa ja siitä, että kuopiolaiset ovat samassa ajassa laskeneet 23 maalia. Maalierolla 20-23 pitäisi saada 11 ottelusta enemmän kuin yksi voitto. Enemmänkin kyse on siitä, että joukkue on menettänyt tutkaparien myötä ensin pelivarmuutensa ja sitten myös itseluottamuksensa, eikä siksi ole pystynyt puolustamaan johtoasemaansa.

Osuvin esimerkki tästä on kesäkuun 19. päivästä heinäkuun loppuun ulottuva ajanjakso, jonka aikana KuPS pelasi seitsemän liigaottelua. Se johti niistä viittä, mutta ei voittanut ainuttakaan. Osa johtojen menetyksistä oli lähes eeppisiä. Kotiottelussa JJK:ta vastaan KuPS menetti viimeisen 10 minuutin aikana johtoaseman kahdesti. Inter-ottelussa KuPS menetti samalla aikataululla kahden maalin johtonsa.

Ei ole varmastikaan sattumaa, että KuPS pelasi kauden parhaan kolmen ottelun jaksonsa (2 voittoa ja tasapeli 12.-19.5.) juuri silloin, kun sen maalivahti ja puolustuslinja pysyivät muuttumattomina. Sitten Pekonen pyöräytti pelaajaruletin uudelleen käyntiin. Hän vaihtoi vierasotteluun JJK:ta vastaan (osittain olosuhteiden pakosta) kummatkin laitapakit ja jätti Ollon penkille. Sen jälkeen paluuta jatkuvuuteen ei ole juurikaan ollut. JJK-vieraspelistä lukien KuPS on pelanut 16 liigaottelua, joissa se on voittanut vain MyPan (kahdesti).

Tästä pystyy helposti vetämään sen johtopäätöksen, että pallonhallintaan pyrkivä MyPa on KuPSille sopiva vastustaja. Sama päti tietyllä tavalla myös romanialaiseen Gaz Metaniin, joka oli MyPaa pari pykälää kovempi joukkue, mutta jota vastaan KuPS pystyi pelaamaan viime kaudelta tutuilla vahvuuksilla: fyysisellä, vastaiskuihin perustuvalla taistelupelillä. Tuossa pelissä joukkueella oli samaa tahtoa ja uskoa omaan tekemiseen, joka siivitti sitä viime kaudella. Europelit sytyttivät joukkueen, mutta vain hetkeksi. Kotiottelu Metania vastaan oli ainut peli, jonka KuPS voitti MyPa-matsien välissä.

Eurocup-väläyttely oli muistutus siitä, että KuPSissa on edelleen samaa potentiaalia, joka vei sen viime vuonna mitaleille. Sen realisointi vain on tällä kaudella ollut paljon hankalampaa. Sitä paitsi viime kausi oli KuPSilta täysosuma. Joukkueen avainpelaajat pysyivät ehjinä, mikä mahdollisti parivaljakoiden harjoittamisen huippuunsa. Tätä helpotti sekin, että harjoitusaikaa oli enemmän. Tällä kaudella Pekonen on joutunut operoimaan kiireen ja loukkaantumisten keskellä. Jos KuPS välttyi viime kaudella pahoilta loukkaantumisilta, niin tällä kaudella niitä on tullut senkin edestä. Aina kun Pekonen on alkanut saada puolustuspaletin jonkinlaisen järjestykseen, uusi loukkaantuminen on sotkenut sen.

Lisäksi vastustajat ovat osanneet varautua tällä kaudella paremmin KuPSin vastaiskuihin. Tästä syystä Pekonen on yrittänyt tietoisesti viedä joukkuettaan pelaavampaan suuntaan. Se olisi saattanut onnistua, mikäli joukkueen puolustus olisi pysynyt ehjänä. Puolustuslinjan jatkuva uudelleen rakentaminen ja hyökkäyspelin samanaikainen monipuolistaminen on kuitenkin ollut liian vaativa urakka otteluruuhkan keskellä. Parivaljakoita ei rakenneta kiireessä.

Mutta voiko ne rakentaa parissa viikossa? KuPS kohtaa perjantaina TPS:n. Sen jälkeen sillä on peleistä kahden viikon tauko, jonka aikana Keskuskentällä painetaan varmasti duunia niska limassa. Heti tauon jälkeen alkaa nimittäin 23 päivän otteluruuhka, jonka aikana keltapaidat pelaavat kuusi liigaottelua sekä Suomen Cupin finaalin, jonka pitäisi olla kuopiolaisten loppukauden huipentuma.

Viime kaudella KuPS haki Dickson Nwakaemen johdolla Helsingistä komean 1-2-vierasvoiton. Se oli yksi monista otteluista, jotka hyökkääjätähti ratkaisi viime vuonna yksilösuorituksillaan. Nigerialainen oli usein ero tasapelin ja voiton – tai parhaimmillaan jopa tappion ja voiton välillä. Samanlaista apua KuPS olisi kaivannut Dicksonilta tälläkin kaudella, mutta paria peliä lukuun ottamatta keskittynyt hyökkäämistä enemmän erotuomareille kiukutteluun ja nurmen pinnassa makoiluun.

Jotta KuPS voisi haastaa kuukauden päästä HJK:n, sen täytyy saada marginaalit taas puolelleen. Muistilista on ytimekäs: Pekosen pitää saada parivaljakot kuntoon ja Dickson ruotuun. Lisäksi KuPSin täytyy saada viime kauden henki ja hurmos päälle. HJK:n haastamiseen tarvitaan itseluottamusta, ja sitä ei rakenneta tasapeleillä. Viimeistään parin viikon päästä KuPSin on alettava voittaa.

Vaikka cup-voitto jäisikin joukkueelle haaveeksi, niin liigan sijat 6-8 ovat joukkueelle edelleen mahdollisia. Jos kuopiolaiset taas onnistuisivat voittamaan ensimmäisen Suomen Cupinsa 22 vuoteen, kukaan ei muistaisi kaudesta joukkueen keskikastin alapuolelle jäävää sijoitusta.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: