Kirjoittanut Lari Vesander | lokakuu 25, 2011

Pelastaako kongi Interin?

Turun Interin pitäisi taistella kynsin hampain hopeasta, mutta sen sijaan joukkue on muistuttanut koko syksyn ajan löysää palloa. Jos turkulaiset eivät saa itseään kasaan huomiseen paikallispeliin, he voivat pudota jopa pois mitaleilta. Se olisi yksi kaikkien aikojen hyytymisistä Veikkausliigassa.

3. heinäkuuta. Tapiolan Urheilupuiston tulostaululla seisovat lukemat 2-3. Inter on juuri voittanut Hongan yhdessä liigakauden viihdyttävimmistä peleistä. Samalla se on kasvatattanut joukkueiden välisen välimatkan 13 pisteeseen. Interillä on 13 pelin jälkeen 29 pistettä, Hongalla 16.

Tuossa vaiheessa oli vaikea uskoa, että Inter ja Honka pelaisivat tällä kaudella vielä samoista sijoituksista. Honka oli jälleen kerran möhlinyt mestaruusmahdollisuutensa ennen kuin kausi oli ehtinyt edes puolimatkan krouviin. Inter taas oli HJK:n ainut varteen otettava haastaja. Jos turkulaiset olisivat voittaneet seuraavassa pelissään Klubin, joukkueiden välinen ero olisi kutistunut yhteen pisteeseen. (Lopulta HJK kuitenkin voitti, kaula venähti seitsemään pisteeseen ja vähäinenkin mestaruustaistelu oli ohi.)

Kun Honka ja Inter kohtasivat uudestaan reilut kaksi kuukautta myöhemmin, joukkueiden välillä oli edelleen kymmeneen pisteen ero. Sellaiseksi se myös jäi, sillä ottelu päättyi 2-2-tasatulokseen. Jotain oli kuitenkin tapahtumassa, oikeastaan jo tapahtunutkin. Honka oli saanut rakennettua hyökkäyspelinsä kuntoon. Joukkue alkoi päästä siihen vauhtiin, jota siltä odotettiin jo alkukaudesta.

Parhaiten Hongan herääminen näkyy laukaisutilastosta. Ensimmäisissä 13 ottelussa espoolaiset olivat tarvinneet maalia kohti keskimäärin yhdeksän kutia. Sen jälkeen tehot nousivat merkittävästi. Loppukaudella Honka on paukuttanut maalin keskimäärin joka viidennellä laukauksellaan.

Inter sen sijaan oli hyytymässä. Loppukauden hyytymiset eivät ole hirveän harvinaisia, mutta hyvin usein niihin löytyy syy sarjataulukosta. Tällä kaudella Hakan ja Jaron tuloskunto romahti heti, kun joukkueet olivat saaneet varmistettua ensi kauden sarjapaikkansa. HJK:n voittoprosentti 28 liigaottelussa ennen mestaruuden varmistumista oli 82. Mestaruuden varmistumisen jälkeen se on ollut 33.

Kun joukkue on saavuttanut tavoitteensa – tai vastaavasti ei enää pysty yltämään siihen -, sen pelistä katoaa jotain. On kuin katsoisi syvästi huokaisevaa ihmistä: ilma poistuu kehosta, hartiat laskeutuvat ja ryhti heikkenee. Toisin sanoen paineet tulevat ulos. Ja jokainen tietää, millainen vajaapaineinen jalkapallo on ja millaista sillä on pelata.

Inter vaikuttaa juuri nyt siltä kuin se pelaisi löysällä pallolla. Yhtälössä on kuitenkin erikoista se, että löysyyteen ei löydy mitään syytä sarjataulukosta. Pikemminkin päinvastoin. Interin pitäisi kynsin hampain taistella hopeasijastaan. Sen pitäisi saada laitettua viimeinen kirivaihde silmään, mutta koko syksyn ajan on vaikuttanut siltä, että sillä ei ole sellaista.

On pienoinen ihme, että Inter on edelleen kakkossijassa kiinni, sillä joukkue on taapertanut kolmanneksen kaudesta tahdilla, joka riittäisi hädin tuskin sarjapaikkaan. Inter on voittanut elokuun puolivälin jälkeen pelaamistaan 11 ottelusta vain kaksi. Joukkueen pistekeskiarvo on tuolta reilun kahden kuukauden mittaiselta pätkältä katastrofaalisen huono: piste per peli. Siksi HJK on karannut turkulaisilta jo 22 pisteen päähän ja Honka hengittää niskaan vain kahden pisteen etäisyydellä.

Interin ja Hongan nykyvireet huomioiden on jopa odotettavaa, että kahdella viimeisellä kierroksella tapahtuu se, mikä vaikutti heinäkuussa mahdottomalta: Honka ohittaa Interin. Jos näin ei käy, kyse on vain siitä, että Hongalta loppui kausi kesken. Tämä ei tosin olisi ensimmäinen kerta, kun espoolaisille käy näin.  Honka on joutunut jatkuvasti uhraamaan alkukausia pelin rakentamiseen, kun avainpelaajat ovat edellisen kauden jälkeen lähteneet muualle.

Se on Hongan selitys tälle kaudelle. Interin selitystä en sen sijaan tiedä. Joukkueelle on Job Dragtsman aikana tullut joka kaudella heikompi jakso. Jopa mestaruuskaudellaan Inter ajautui tasapelikierteeseen, jonka Dragtsma sai katkaistua pelaajahankinnoilla. Sen jälkeen ja tälläkin kaudella Dragtsma on hakenut Interin ongelmiin samaa lääkettä, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi.

Rajusti karkeistaen voisi sanoa, että Hongan ja Interin loppukaudet ovat esimerkki siirtovarojen vaarallisuudesta. Hongalla ei ollut varaa hankkia loukkaantuneelle Dudulle korvaajaa kesken kauden. Niinpä Lehkosuon piti ajaa Tim Väyrynen sisään ja muuttaa hieman pelillistä palapeliään. Dragtsma taas on tehnyt kauden aikana puolenkymmentä hankintaa, jotka ovat enemmänkin sekoittaneet palettia kuin selvittäneet sitä.

Sivusta seurattuna Dragtsman toiminta on vain korostanut Dragtsman haluttomuutta muuttaa joukkueensa pelitapaa. Ja kun pelitapaa ei voi muuttaa, pikaisin ratkaisu on vaihtaa sitä toteuttavia pelaajia. Huono puoli vain on, että uudet pelaajat on ajettava sisään pelitapaan ja vanhat pelaajat uusiin. Hyvä valmentaja tietää, milloin joukkue tarvitsee muutosta ja milloin jatkuvuutta. Kultakaudella Dragtsma arvioi tilanteen oikein, tällä kaudella taas väärin.

Inter pelasi mahtavan alkukauden ja sillä on koko liigan tehokkain hyökkäystrio. Silti turkulaisten hopeaaa tai jopa pronssia voisi kuvata parhaiten englanninkielisellä ilmauksella ”saved by the bell”. Lähipäivät paljastavat pelastaako kongi Interin hopeahaaveet.


Responses

  1. Kyllä tuohon hyytymiseen siltikin saattaa löytyä alkuperäinen osatekijä sarjataulukosta, ihan samaan tapaan kuin muilla mainitsemillasi joukkueilla. Nimittäin siinä vaiheessahan Interin vaikeudet alkoivat, kun alkoi olla selvää että Klubia ei tällä kaudella pystytä millään ilveellä haastamaan. Pakko sen on jonkin verran ollut lamaannuttaa joukkuetta. Ja kun samaan aikaan lähimmät takaa-ajajat JJK etunenässä pelasivat todella heikkoa jaksoa, vaikutti päivänselvältä, että hopeamitalitkin on jo jaettu, kunhan Inter nyt hoitaa edes ”ne helpot pelit”.

    Sitten kun löysäily alkoi, niin huomattiin taas että mitään helppoja pelejä ei ole olemassakaan, ja huonojen tulosten seuratessa toistaan joukkue alkoi silminnähden turhautua ja lopulta tapella keskenään. Nyt sitä viimeistä vaihdetta todellakin tarvittaisiin, mutta eipä sitä enää niin helppoa olekaan päälle nykäistä.

    Samaa mieltä siitä, että viimeistään juhannuksena Jobilla oli kasassa joukkue, jota oli virheellistä lähteä enää sekoittamaan uusilla värväyksillä ja Sanevuoren lainaamisella muualle. Toivottavasti nämä päätökset osoittautuvat sitten edes ensi kautta ajatellen järkeviksi, saapi nähdä. Vielä muita arveluita romahduksen syistä:

    1) Huono joukkuehenki. Onko se sitten syy vai seuraus, mutta kun peli alkoi takkuilemaan, niin alkoivat myös erityisesti Dragtsman ja Furuholmin tulehtuneet välit paljastua karulla tavalla. Maarianhaminassa kuulemma otettiin jo keskisormetkin käyttöön. Myös muilta pelaajilta on saanut lukea muutamia kitkeriä kommentteja päävalmentajaan liittyen.

    2) Pelitavan muutos. Dragtsmahan itseasiassa muutti tänä vuonna pelitapaansa hetkeksi puolustuksen vuotaessa. Ensimmäinen kerta kun näin tapahtui oli toisessa derbyssä, joka onnistui sikäli, että Tepsillä ei ottelussa maalipaikkoja ollut, mutta tämän jälkeen Inter on pelannut kuin se alkukauden iloinen hyökkäyspeli olisi kielletty. Monessa pelissä ryhmitys on ollut hyökkäävä 4-4-2 tai oikeammin 4-2-4, mutta usein on näyttänyt siltä kuin pelaajat eivät tietäisi mitä ovat tekemässä. Parissa viime matsissa on palattu alkukauden ryhmitykseen, mutta eipä sekään ole enää juuri auttanut.

    3) Maajoukkuepelit. Ei kai näiden pitäisi sotkea kuvioita, mutta näin on kuitenkin käynyt. Joka kerta kun Furkka ja Ojala ovat tulleet maajoukkueleiriltä takaisin, on esitys ollut huono seuraavassa liigamatsissa. Interin alamäki alkoi oikeastaan jo vierasottelusta Hakaa vastaan, joka oli Dragtsman sanoin, ”huonoin peli hänen joukkueeltaan ikinä”. Sama toistui tulevien maajoukkueleiritysten jälkeen. Vaikea sanoa sitten missä vika. Kauko ja Mäntylä ovat selvinneet hieman paremmin.

    4) Huolimattomuus ja huono onni. Viimeisellä minuutilla päästetyt maalit Honkaa, Jaroa ja Hakaa vastaan olisivat olleet kaikki estettävissä paremmalla keskittymisellä, ja kyllähän tuollaiset virheet kertovat että kaikki ei ole joukkueessa kohdallaan. Lopulta kaiken muunkin mennessä pieleen myös onnetar käänsi selkänsä joukkueelle ja pallot ovat pomppineet maaliin ties miten. Joka tapauksessa niin pienestä kaikki on kiinni, että jos vaikkapa kaksi noista mainituista takaiskuista olisi jäänyt tulematta, olisi hopea jo varmistettu.

    Kaikesta huolimatta Inter voittaa tänään. Muuta vaihtoehtoa en halua edes ajatella.

  2. Kiitos erittäin kattavasta ja analyyttisesta kommentista, santa sangre!

    Voi hyvinkin olla, että Inter ajautui kauden keskivaiheilla HJK:n karattua eräänlaiseen paineettomaan tilaan, joka sopii harvalle joukkueelle. Voi olla, että joukkue ihan oikeasti uskoi (ainoana mutta kuitenkin), että se pystyisi tosissaan haastamaan HJK:n ja pettyi kun näin ei käynytkään. Kaikkea pettymys ja paineettomuuskaan ei silti selitä.

    Dragtsman ja Furuholmin tulehtuneista väleistä olen kuullut sen verran monesta paikasta, että uskon sen olevan totta. Lisäksi Furuholm on ollut jo hyvän aikaa lähtökuopissa, joten voi olla, että hänen ajatuksensa ovat ainakin välillä jossain muualla kuin kentällä.

    Se ei välttämättä ole tietoinen valinta, mutta lopettavan tai muualle siirtyvän pelaajan keskittyminen tuppaa aina välillä kärsimään. TPS:n pitkäaikainen kippari Jarno Heinikangaskin on pelannut heikomman kautensa miesmuistiin juuri nyt, kun hän on tiennyt potkivansa viimeistä kauttaan.

    Varmasti Heinikangas olisi halunnut pelata tällä kaudella paremmin ja varmasti Furuholmkin haluaa edelleen paukuttaa maaleja ja saada liigan kausikohtaisen maaliennätyksen nimiinsä, mutta suoritus ei voi olla sataprosenttinen ellei keskittyminenkään ole.

    Ja mitä vielä Sanevuoren tapaukseen tulee, niin minusta tuntuu siltä, että Dragtsmalle on lähes pakkomielle löytää uusi Jos Hooiveld, joka johtaisi puolustusta ja nostaisi samalla kaikkien muiden tasoa. Se on ylevä tavoite, mutta Hooiveldin kaliberin pelaajia eksyy Suomeen ehkä kerran vuosikymmenessä.

    Toki Dragtsma voi toivoa, että ”arpa osuu” uudestaan kohdalle, mutta viisaampi olisi laittaa puolustuskuntoon niillä palikoilla mitä on valmiiksi käytössä ja pitäytyä sitten siinä. Puolustuksessa jatkuvuus on nimittäin kaikki kaikessa. Mitä pidempään linja pelaa yhdessä, sitä tiiviimmäksi se tulee.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: