Kirjoittanut Lari Vesander | lokakuu 28, 2011

Dickson-paketti osa 1: Loukkaantumisten runtelema Afrikan tähti

Dickson Nwakaemesta näkee, että hän on ollut loukkaantumiskierteessä. Sen takia hän on tullut Kuopioon kahdesti takaisin – ja sen takia hän ei ole varma, lähteekö hän täältä nytkään.

Haastattelun aluksi Dickson Nwakaeme nappaa päivän Savon Sanomat käsiinsä ja alkaa selata sitä. Yritän olla hämmentymättä ja aloitan haastattelun toteamalla, että lauantain ottelu saattaa olla Dicksonin viimeinen peli KuPSin paidassa. ”Se on mahdollista, jos Esa peluuttaa minua enkä loukkaannu harjoituksissa”, hyökkääjätähti toteaa irrottamatta katsettaan lehdestä.

Se saattaa kuulostaa viisastelulta, mutta se ei ole sitä. Ensimmäinen syy liittyy joukkueen valintaan. Alkukaudesta Dicksonilla oli sementoitu paikka KuPSin avauskokoonpanossa, mutta ei enää. Toinen syy on vieläkin painavampi, mutta myös pidempi. Se liittyy siihen mitä loukkaantumiskierre tekee pelaajalle.

Kun pelaajaa haastattelee kaikessa rauhassa, hänestä pystyy sanomaan parissa minuutissa, onko hän joutunut kokemaan kovia loukkaantumisia vai ei. Pitkä loukkaantumiskierre jättää pelaajaan lähtemättömän jäljen, joka on niin vahva, että se huokuu koko olemuksesta. Sitä ei pysty peittelemään. Kun pelaaja ajautuu vuosia kestävään vammakierteeseen, se tekee hänestä nöyrän.

Dicksonista näkee, että hän on ollut loukkaantumiskierteessä. Hänestä huokuu samaa rauhallisuutta, jonka olen aiemmin aistinut esimerkiksi Touko Tumannosta ja Mika Ääritalosta. He olivat joutuneet niin pahaan loukkaantumiskierteeseen, että olivat joutuneet kasvokkain lopettamisen kanssa. Kun ihminen ei pysty kävelemään, eikä tiedä pystyykö hän enää koskaan harjoittamaan ammattiaan, hän joutuu kohtaamaan oman rajallisuutensa. Vakavasti sairastuneet ihmiset käyvät läpi saman saman prosessin.

Tumannon ja Ääritalon kohdalla vakavan vammakierteen hyväksyminen teki heidät seesteisiksi. He olivat joutuneet pettymään niin monta kertaa, etteivät he enää pelänneet. He olivat hyväksyneet sen, että jalkapalloura saattaa päättyä yhteen taklaukseen tai huolimattomaan liikkeeseen. Dickson ei ole ehkä saavuttanut vielä aivan samaa nirvanaa, mutta kun hän sanoo, että voi loukkaantua harjoituksissa, kyse ei ole ylimielisyydestä vaan nöyryydestä.

Kysyn Dicksonilta tästä kaudesta. Hän pitää katseensa Mullikan urheilusivuissa. ”Tämä on ollut pitkä ja vaikea kausi. On ollut loukkaantumisia ja paljon muuta ylä- ja alamäkeä. On hyvä, että peli on kauden viimeinen”, hän sanoo selaamisen lomassa.

Kun Dicksonia sen sijaan pyytää kuvailemaan aikaansa KuPSissa, hän lopettaa lehden selaamisen. Hymy nousee nigerialaisen huulille. ”Aikani KuPSissa on ollut erittäin mukavaa. Olen tavannut hyviä ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla.”

Kun Dickson alkaa puhua joukkueesta ja sen taustajoukoista, hänen hymynsä vain levenee. ”Melkein koko joukkue, taustajoukkoja myöten, ovat ystäviäni. Minulla on tästä seurasta hyvät fiilikset, eikä pelkästään pelillisesti”, hän sanoo. ”Ja fanit ovat mahtavia. He ovat parhaita. He ovat olleet tukenani aina, vaikeinakin aikoina.”

Dicksonin ja fanien välillä on vallinnut alusta asti molemminpuolinen rakkaussuhde. Kun Dickson palkittiin toissa kesänä HJK-ottelussa jälleen kentän parhaana pelaajana, hän kävi heittämässä kaikki palkintonsa KuPSin kannattajakatsomoon. Kannattajat eivät puolestaan peittele tunteitaan hyökkääjää kohtaan. ”We love you Dickson, we do!”-kuorolaulusta on tullut Keskuskentän kestohitti.

Ja rehellisyyden nimissä on vaikea olla pitämättä Dicksonista. Hän on iloinen velikulta, joka tervehtii kysymällä suomeksi ”Miten menee?”. Sen kysymyksen jälkeen jokaisella menee vähän paremmin. Kysymys kuullaan haastattelun aikana monta kertaa KuPSin toimistossakin.

Kuopiolaiset pitävät Dicksonista paljon. Kun Savon Sanomien verkkosivuilla äänestettiin loppuvuodesta 2010 Kuopion kaikkien aikojen ulkomaalaisvahvistusta, Dickson sijoittui parhaana jalkapalloilijana kolmanneksi. Hän sai 4 036 äänestä 576.

Silti tällä kaudella moni Dicksonin faneistakin on huomannut, että heidän suosikkinsa on pelannut tavallista useammin alle tasonsa. Sen näkee arvosanoistakin. Ensimmäisellä KuPS-kaudellaan Dickson oli Savon Sanomien pelaaja-arvioiden perusteella KuPSin ylivoimaisesti paras pelaaja. Hänen keskiarvonsa oli tasan kahdeksan (seuraavaksi parhaan pelaajan arvosana oli alle seiskan).

Seuraavalla kaudella Dickson alkoi ailahdella. Hänen arvosanansa putosi 6,86:een, mikä oli vasta joukkueen 11. paras. Tällä kaudella hän on ailahdellut vielä enemmän. Dicksonin parhaat pelit olivat edelleen häikäiseviä ja tulivat usein kaikkein tärkeimpiin matseihin, mutta huonoja pelejä on tullut paljon aiempaa enemmän.

Voisiko se johtua siitä, että Dickson tunnetaan nyt paremmin? Kysyn oliko hänen helpompi pelata kaksi vuotta sitten, kun häntä ei tunnettu. Hän vastaa kieltävästi. ”Ero on siinä, että olen loukkaantunut niin monta kertaa, enkä ole päässyt hyvään kuntoon. Olen joutunut pelaamaan puolikuntoisena. Siksi kaikki on ollut minulle vaikeampaa.”

Dickson sanoo, että hän ei ole ollut kertaakaan kauden aikana 100 prosentin kunnossa. ”Parhaimmillaan olin kesällä ehkä 80-prosenttisessa kunnossa. Nyt olen noin 70-prosenttisessa kunnossa”, hän arvioi.

Toisin sanoen Dickson on pelannut paljon puolikuntoisena. Sellainen turhauttaa, eikä hän ole pystynyt sitä kentällä peittämään. Aina hän ei ole edes yrittänyt.

Kauden aikana on vaikuttanut siltä kuin olisi olemassa kaksi Dicksonia: maaginen taituri joka tekee pallolla mitä haluaa ja tuittupää joka keskittyy enemmän erotuomareiden kanssa riitelyyn kuin pelaamiseen. Katsojat ovat saaneet jännittää kumpi Dickson milloinkin saapuu paikalle, kunnes syyskuun Inter-ottelussa Dickson näytti lyhyen ajan sisään molemmat puolensa.

Kirjoitin Inter-pelin tapahtumista sekä kommentin että lyhyemmän tiivistelmän itselleni. Jälkimmäisen julkaisen nyt ensimmäisen kerran tässä:

”Dicksonin kaksijakoisuus pelaajana tiivistyi hyvin Inter-pelin kahdeksaan minuuttiin. Ensin hän teki avausmaaliin niin henkeäsalpaavan esityön, että se sai ihmettelemään, miksei hän pelaa paljon suuremmilla areenoilla. Sitten meni hetki, ja hyökkääjä havainnollisti täydellisesti sen, miksei hän ole päässyt pidemmälle. Hän huitaisi jälkitilanteessa Interin Joni Kaukoa kasvoihin ja sai punaisen kortin. Tuomio oli oikea, mutta Dickson oli siitä niin raivoissaan, että keskikenttäpelaaja Alain Bonon piti raahata hänet pois kentältä.

Nigerialainen on esimerkki siitä, että taidot tekevät tähden ja persoona kulttipelaajan, mutta vasta asenne tekee ammattilaisen. Dickson on tähti, kulttipelaaja ja parhaimmillaan kenties maagisin taituri, joka suomalaisilla liigakentillä on nähty. Ongelma vain on siinä, että hän ei ole ammattilainen. Siksi hän pelaa Suomessa. Jos Dicksonilla olisi Bonon ammattimainen asenne, luoja tietää kuinka korkealle hän olisi urallaan päässyt.

Tavallaan Dicksonin asenneongelmat ovat Suomi-futiksen onni, sillä ilman niitä hänen temppujaan ei olisi koskaan täällä nähty. KuPSin onni ne eivät sen sijaan aina ole, mutta seura on hyväksynyt asian ja tyytyy kohtaloonsa. Dicksonin lepsuilu ja kiukuttelu ovat se hinta, joka mukavuusalueellaan peippailevasta yleisömagneetista on maksettava.

Dickson taas nauttii täysin siemauksin vapauksistaan ja tähtistatuksestaan. Silti on kuvaavaa, että Shefki Kuqi on tehnyt paljon mittavamman uran kuin mihin Dickson tulee todennäköisesti koskaan yltämään.”

Yllä olevaa tekstiä kirjoittaessani en tiennyt, että KuPSissa aloitettaisiin pian tiukka talouskuuri ja joukkueen suomalaistaminen, joihin kovapalkkainen Dickson ei sopisi. Enkä tiennyt sitäkään, että Dickson oli pelannut Interiäkin vastaan puolikuntoisena. Se ei ole kelvollinen selitys ulosajoon johtavaan tilanteeseen ja sitä seuranneeseen hölmöilyyn, mutta laski varmasti hänen ärsyyntymiskynnystään.

Toisaalta kyse ei ollut vain Inter-ottelusta. Dickson on kauden aikana riidellyt erotuomareiden kanssa monta kertaa ja kärsinyt peräti kolme pelikieltoa, joista viimeisin loppui juuri ennen viimeistä kierrosta. Ei ole mikään salaisuus, että Dickson ei pidä Veikkausliigan erotuomareista. ”En halua nähdä suomalaisia erotuomareita enää koskaan. En koko loppuelämäni aikana. He ovat katastrofi. Surkeimmat erotuomarit joita olen koskaan nähnyt.”

Tietyllä tavalla voisi sanoa, että Dicksonin ja suomalaisten erotuomareiden suhde oli jo lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu. Dickson on vankkarakenteinen taitopelaaja, joka joutuu osaamisensa takia ottamaan paljon keskivertofutaajaa enemmän osumaa kroppaansa. Kun hän joutuu pelaamaan puolikuntoisena, hän pelkää samaan aikaan terveytensä puolesta. Kun tällaisessa tilanteessa ei saa erotuomareilta haluamaansa suojelusta itselleen ja taidoilleen, hermot voivat mennä helposti.

Mutta jos Dicksonin ei tule ikävä erotuomareita, niin mitä hän jää Suomesta kaipaamaan? ”Jään kaipaamaan tätä kaupunkia. Jään kaipaamaan rakkaita fanejani, Banzai!”, hän sanoo kajauttaen ilmoille KuPS-kannattajien tunnushuudon.

”Jään kaipaamaan seurassa työskenteleviä ihmisiä… Esa Pekonen on hieno ihminen ja hyvä ystäväni. KuPSin kapteeni Pietari Holopainen on todella mahtava tyyppi. Häntä jään kaipaamaan todella paljon”, Dickson sanoo.

Tulevaisuudestaan Dickson ei tiedä. Hän haluaisi päästä pelaamaan Suomea suurempaan jalkapallomaahan, se ei ole mikään salaisuus. Heti Suomeen saavuttuaan Dickson sanoi tavoitteekseen suosikkiseuransa Arsenalin. ”KuPS on ponnahduslauta kohti kovempia sarjoja. Itse olen Arsenalin fani ja uskon pelaavani siellä pian”, hän sanoi Savon Sanomille elokuun alussa 2009.

Loukkaantumiskierteen keskellä nigerialaisen suunnitelmista kadonnut kahden vuoden takainen varmuus. ”Olen aina halunnut päästä pelaamaan Valioliigaa Englantiin Arsenalin paidassa, mutta enpä tiedä. Tulevaisuudesta tietää vain Jumala”, hän sanoo ja lisää toivovansa vielä pääsevänsä kentällä parhaasensa.

Jokainen voi kuvitella mitä Dickson parhaimmillaan tarkoittaisi. Hän näytti KuPSissa mihin hän pystyy parhaimmillaan. Ja vaikka Dicksonille tuli tällä kaudella enemmän huonoja pelejä kuin hänen palkallaan, statuksellaan ja olemattomilla puolustusvelvoitteilla saisi, niin hyvät hetket olivat jälleen ikimuistoisia: Keskuskentän räjäyttänyt pohjustus Ilja Venäläisen maaliin Gaz Metania vastaan, KuPSin Suomen Cupin finaaliin vieneet maalit Ahvenanmaalla, kolmen maalin järjestäminen Interin vieraana…

Kun tähän lisätään aiempien kausien huippuhetket HJK:n ja Interin kaatamisineen, niin Dickson voi olla varma, että hänet muistetaan Kuopiossa niin pitkään kuin noiden otteluiden katsojat elävät. Hänestä kerrotaan Keskuskentän lehtereillä kaihoisia legendoja vuosikymmenten ajan.

Ja Dicksonkin muistelee varmasti Kuopiota, mutta tällä hetkellä hänellä ei ole vielä jäähyväisolo. ”En ole surullinen, enkä tunne oloani erityisen tunteikkaaksi. Tämä on jalkapalloa”, Dickson sanoo ja pitää pienen tauon. ”Sitä paitsi en laske tätä viimeiseksi pelikseni KuPSissa. Koska koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.”

Viimeisessä lauseessa kaikuu loukkaantumiskierteen mieheen jättämä jälki. Dickson on jo kahdesti luullut jättäneensä Kuopion taakseen, mutta palannut loukkaantumisten takia takaisin. Nyt voi vain toivoa, että hän pääsisi vihdoin täyteen pelikuntoon – vaikka se tarkoittaisikin sitä, ettei nigerialaistaituria enää lauantain jälkeen Keskuskentällä nähtäisiinkään.

Katso kuvagalleria Dicksonin tästä kaudesta ja lue aiemmasta jutusta Dicksonin kahdesta ensimmäisestä KuPS-kaudesta:

Mainokset

Responses

  1. Huominen KuPS-TPS-peli jää minulta väliin työkiireiden takia. Toivottavasti Dickson-paketista on otteluraporttia odottaville lukijoille hieman lohtua.

    Jutun ulkopuolelle jäi sellainen mielenkiintoinen seikka, että Dickson taitaa olla Litti-fani. Hän hehkutti Litmasta jo keväällä, ja kun eilen kysyin mitä hän tiesi Suomesta ja suomalaisesta futisesta ennen KuPSiin tuloaan, hän vastasi: ”En paljoakaan. Tiesin kyllä yhden asian: Kuninkaan, Jari Litmasen. Sekä Sami Hyypiän – ja Jussi Jääskeläisen, koska hän pelasi Boltonissa Jay-Jay Okochan kanssa.”

  2. […] Vaikka otteluraportti koriseekin kuolemaisillaan, hyvät henkilöjutut eivät ikinä kuole. Vetävä tarina kiinnostavasta persoonasta kiinnostaa aina, Vesander todistaa tämänkin. Lari kirjoittaa omassa Puoliaika-blogissaan antaumuksella ja perusteellisesti kuopiolaista jalkapallokansaa pari kautta ihastuttaneesta Dickson … […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: