Kirjoittanut Lari Vesander | lokakuu 28, 2011

Dickson-paketti osa 2: Veikkausliigan paras viihdyttäjä

Dickson Nwakaeme pelaa lauantaina todennäköisesti viimeisen ottelunsa KuPSin paidassa. Samalla päättyy KuPSin ja Dicksonin yli kaksi vuotta kestänyt taival, josta ei ole käänteitä ja huippuhetkiä puuttunut.

“Dickson on paras hyökkääjä, jonka olen Suomen kentillä nähnyt. Hän on sekä taitava että voimakas. Loistava hyökkääjä”, Interin päävalmentaja Job Dragtsma suitsuttaa. Eletään elokuuta 2009. KuPSin uusi nigerialaisvahvistus Dickson Nwakaeme on juuri kaatanut käytännössä yksin hallitsevan Suomen mestarin Kupittaalla.

Kupittaan Dickson-show huipentui KuPSin 2–3-voittomaaliin. Peli oli tasan, vieraat vajaamiehisiä ja Inter myllytti hyökkäyksen toisensa jälkeen kohti KuPSin maalia. Sitten kuopiolaiset onnistuivat painostuksen keskellä pelaamaan pallon Dicksonille, joka imi pelaajia itseensä kuin hillo kärpäsiä ja syötti sitten pallon Tuomas Kupariselle, joka sai tuikata sen tyhjiin. “Dickson on loistava pelaaja, mutta en ymmärrä mitä puolustuksemme teki siinä tilanteessa. Meillä oli viisi miestä Dicksonia vastaan ja yhtäkkiä pallo olikin maalissamme”, Dragtsma manaa tilannetta.

Harva pelaaja on tullut Veikkausliigaan samanlaisella kohulla kuin Dickson Nwakaeme. Dickson pelasi ensimmäisen ottelunsa KuPSissa 4. heinäkuuta 2009. Hän teki maalin, syötti toisen, ja hänet valittiin parhaaksi pelaajaksi, kun KuPS voitti RoPSin 3–0. KuPS näytti saaneen (kuten kuopiolaiskannattajat keskustelupalsta FutisForum2:lla kirjoittivat) seitsemän oikein Nigerian postimyyntilotossa.

Kaksi päivää pelin jälkeen RoPS teki protestin sillä perusteella, että Dickson oli todennäköisesti pelannut virallisen ottelun Senegalissa toukokuussa, eikä hänelle olisi siksi pitänyt myöntää pelilupaa ennen elokuun siirtoikkunan aukeamista. Alkoi prosessi, joka ratkaisi lopulta sen, kuka säilyi ja kuka putosi Veikkausliigasta.

Dickson tuntui olevan pelioikeusasiasta lähinnä närkästynyt. Hän joutui jättämään sotkun takia kolme peliä väliin, eikä ollut erityisen puhelias asian suhteen. ”Valmentajani ja managerini ovat kyselleet, missä ja milloin olen Afrikassa pelannut. En ole kuitenkaan vastannut heille, koska en ole vastaustuulella”, Dickson sanoi Savon Sanomille pari päivää ennen Inter-peliä. Turussa hän totesi uteluihin menneisyydestään jokseenkin savolaisesti: “Menneisyyteni on pitkä, aloitinhan jalkapallon pelaamisen jo pikkupoikana.”

Kabineteissa asia eteni kuitenkin eteni ensin Palloliittoon ja sitten Palloliiton vastalauselautakuntaan, joka ratkaisi asian RoPSin eduksi ja tuomitsi KuPSin hävinneeksi 0–3. Syyskuussa KuPS valitti Palloliiton päätöksestä urheilun oikeusturvalautakuntaan, joka ratkaisi lokakuun alussa kiistan KuPSin eduksi. Tuon ratkaisun perusteella RoPS putosi Veikkausliigasta ja JJK säilyi sarjassa.

KuPSille oikeusturvalautakunnan päätöksellä ei oikeastaan ollut enää väliä. Joukkue oli Dicksonin johdolla varmistanut liigapaikkansa hyvissä ajoin ennen kauden päätöstä. Nigerialaishyökkääjä oli ollut loppukauden maagisin pelaaja, eikä se jäänyt huomaamatta keneltäkään.

”Vähintään kolme kotiottelua kauden aikana pelanneista pelaajista yksi erottuu selkeästi muiden yläpuolelle. Dickson Nwakaeme saalisti keskiarvokseen tasan kahdeksikon, kun toiseksi parhaat jäivät peräti hieman alle seiskan keskiarvon”, Savon Sanomat kirjoitti kauden päätteeksi.

Kuopiolaisyleisö oli rakastunut nigerialaistähteensä, eikä ihme. Dickson on savolaisen naatiskelufutiksen reinkarnaatio. Tosin sillä erotuksella, että siinä missä alkuperäinen naatiskelu oli joukkuepeliä, Dickson hoiti homman itsekseen. Hän esitteli katsojille kikkoja ja harhautuksia, joita näillä leveysasteilla ei ole aiemmin nähty.

Kentän ulkopuolella seura yritti turhaan sorvata kultakimpaleensa kanssa sopimusta seuraavasta kaudesta. Agentti etsi Dicksonille jo kovaa vauhtia uutta ja suurempaa seuraa. Dickson taas vakuutti pystyvänsä vielä nähtyä parempaan: ”En ole ollut täällä läheskään parhaassa kunnossani ja se harmittaa kovasti. Tiedän pystyäni paljon parempaan, kun paikkani ovat kunnossa”, hän sanoi Savon Sanomille lokakuussa 2009. Pitkään vaikutti siltä, että nigerialaistaituria ei enää Suomessa nähtäisi.

Loukkaantumiset toivat taiturin kuitenkin takaisin Kuopioon kuntouttamaan jo syksyllä kipeytynyttä polveaan ja myöhemmin loukkaantunutta takareittään. Kuopiossa Dicksonia laitettiin kuntoon fysioterapeuttien ja ravintoasiantuntijoiden voimin. Kuntoutuksen sivussa KuPS alkoi vaikuttaa taas hyvältä paikalta pelituntuman hakemiseen.

Kauden 2010 Dickson pelasi KuPSissa ensin kesäkuun loppuun ulottuvalla ja sitten ottelukohtaisella sopimuksella. Heinäkuun alussa hallitseva Suomen mestari sai jälleen kaatua kotikentällään Dicksonin käsittelyssä. Tällä kertaa hän pyöritti solmuun HJK:n. Pian tämän jälkeen Urheilulehti valitsi Dicksonin Veikkausliigan parhaaksi pelaajaksi.

Pelaamisen lisäksi Dickson ravasi kesän mittaan näytillä eri puolilla Eurooppaa. Elokuun siirtoikkunan päätteeksi hän siirtyi tanskalaiseen Aalborgiin.

Suomessa KuPS jatkoi siitä, mihin oli Dicksonin kanssa jäänyt ja ylsi liigassa toiseksi. Hopea oli futiskauden todellinen jymy-yllätys, sillä KuPSia oli veikattu säilymis- eikä mitalitaisteluun. Dickson soitti joukkueelle heti hopean varmistuttua. Hän sai mitalinsa postitse. Vaikutti jälleen siltä, ettei nigerialaista nähtäisi enää Kuopiossa.

Toisin kuitenkin kävi. Dicksonille ei taaskaan löytynyt sopivaa ottajaa. KuPSissa hänet sen sijaan otettiin avosylin vastaan. Tavallaan hän kai palasi kotiin. Kuopiossa on aina ymmärretty Dicksonin luonnonlapsimaista luonnetta. Kun valmentaja Esa Pekosta pyydettiin Veikkausliigan media-avauksessa 2010 kuvailemaan Dicksonia, hän sanoi: ”Dickson on hyvä pelaaja, ja muistaa välillä jopa tulla harjoituksiin – kunhan joku hänet sinne hakee.” (Tämän jälkeen toimittaja kysyi, kuka Dicksonin hakee? ”Yleensä se olen minä”, Pekonen vastasi.)

Ehkä parhaiten Dicksonin luonteen ihmisenä ja pelaajana tiivisti KuPSin Pietari Holopainen: ”Dickson on aika velikulta. Persoonana mies on täysin ainutlaatuinen. Hän ei ehkä ajattele kaikissa tekemisissään joukkueen etua, mutta toisaalta hän tekee kentällä sellaisia temppuja, joihin yksikään toinen pelaaja Suomessa ei pysty. Tällainen kaveri ansaitsee vapauksia ja tuskin hän kahleissa pysyisikään”, Holopainen kuvaili tämän vuoden huhtikuussa Savon Sanomille.

KuPS antoi Dicksonille tämän kaipaamat vapaudet ja sai vastineeksi Veikkausliigan parasta viihdettä. Ja taiturinsa kahdesti takaisin. Dickson olisi varmasti saanut jostain enemmän palkkaa (hän tiettävästi tienasi Tanskassa kuusinkertaisesti Kuopioon verrattuna), mutta hän tunsi täällä olonsa kotoisaksi.

Katso kuvagalleria Dickson-show’sta Turussa 2009 ja Helsingissä 2010:


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: