Kirjoittanut Lari Vesander | marraskuu 27, 2011

Pelivälineistä rakastetuin

Jalkapalloilijoiden suhde pelivälineeseensä on urheilumaailmassa ainutlaatuinen.

Tarina on niin tuttu, ettei siihen oikeastaan enää kiinnitä huomiota. Junnufutaaja saa jalkapallon ja siitä tulee hänen rakkain esineensä.

Tarina on kliseinen ja kulunut – mutta samalla myös ainutlaatuinen. En ole kuullut minkään muun lajin edustajalla olevan samanlaista suhdetta pelivälineensä. Vai onko joku muu kuullut tennispelaajan sanovan rakastavansa karvapalloaan? Tai jääkiekkoilijan nukkuvan kumilätkän kanssa? Salibandyn pelaajille reikäpallot ovat sarjatuotantoa.

Olen kyllä kuullut tyypeistä, jotka kantavat pesäpallomailaa mukanaan, mutta niillä tapauksilla ei ole mitään tekemistä kansallispelin kanssa.

Monessa muussa peliväline on liian halpa tai liian kertakäyttöinen, jotta siihen voisi kiintyä. Esimerkiksi jääkiekkoilijalla on luultavasti syvempi suhde munasuojiinsa kuin kiekkoihin, joita valmentaja kantaa ämpärillä treeneihin.

Yksilölajeissa urheilijan ja välineen välille voi muodostua hyvinkin tiivis ja pitkäaikainen suhde. Esimerkiksi seiväshyppääjä huoltaa hyppykeppejään ja pitää niistä hyvää huolta, mutta siinä on kyse enemmän ammatillisesta suhteesta kuin rakkaudesta. Seipäät ovat hyppääjälle työvälineitä.

Pelaajalle pallo on jotain muuta. Se on kaveri, jonka kanssa vietetään tuhansia tunteja.

Diego Maradona sai ensimmäisen pallonsa kolmevuotislahjaksi. ”Tuo ensimmäinen jalkapallo oli elämäni kaunein lahja. Nykyin koko yön halaten sitä.”

Pelé puolestaan suuteli palloa tehtyään tuhannen maalinsa Maracanalla. Alfredo di Stefano puolestaan pystytti kotinsa portille pronssisen pallon. Patsaan alla olevassa laatassa lukee: ”Gracias, vieja.”

Pallo oli antanut di Stefanolle paljon. Se oli kiitoksensa ansainnut.

Minä olen saanut pallolta ehkä vähemmän pelaajana, mutta muistan silti jokaisen palloni: hiekalla tunnistamattomaksi hioutuneen Adidaksen, kentän aitaan puhjenneen Selectin, virolaisen kirjavan nahkapallon jolla sai aikaan huimia liitopotkuja, Pro Touchin jonka sain kavereilta synttärilahjaksi… Yksi jalkapallojen viehätyksestä on se, että kaikki pallot ovat ihmisten tapaan erilaisia.

Vaatekaapin hyllyllä odottaa palloperinteen tuorein jatkaja. Lahja vaimolta. Viimeisintä tekniikkaa edustava ja sata euroa maksanut peliväline vaikutti niin hienolta, etten ole hennonut ottaa sitä pois paketista. Ensi kesänä aion kuitenkin niin tehdä. Pallot tykkäävät siitä, että niillä pelataan. Niitä ei tehty koristeiksi.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: