Kirjoittanut Lari Vesander | joulukuu 5, 2011

Suomi-futiksen vuodenajat: talvi

Suomi-futiksen harjoittelukausi kausi on pitkä, kylmä ja pimeä. 1,5 kuukautta sitten loppunut kausi tuntuu kaukaiselta päiväunelta, kun ei ole edes siirtohuhuja lämmikkeeksi. Mutta kun katsoo talvella otettuja futiskuvia, niistä loistaa into ja odotus. Niistä näkee mitä odotamme.

Taivaalta tuiskuttaa lunta. Lämpötila on pari astetta pakkasen puolella ja talvinen viima vain lisää ilman purevuutta. Aurinkoa ei ole näkynyt päiväkausiin. Kello on vasta kaksi iltapäivällä, mutta on jo hämärää, niin kuin aina joulukuussa.

Tämä on suomalaisen liigafutiksen karuinta arkea. Päivästä riippuen luvassa on vettä, räntää tai luntaa. Lämpötiloja nollan molemmin puolin. Se vähäinenkin loistokkuus, joka kotimaisessa jalkapalloilussa joskus on, on riisuttu tästä maisemasta täydellisesti. Ja tätä riemua riittää kuukausitolkulla.

Suomi-futiksen harjoittelukausi kausi on pitkä, kylmä ja pimeä. Alamäki alkaa marraskuussa. Futisfanin mieliala laskee samaa tahtia lämpömittarin elohopean kanssa. Valo vaikuttaa joka päivä katoavammalta luonnonvaralta.

Joulukuu on jo pimeyden ydin. Edes siirtohuhuja ei ole lämmikkeeksi. 1,5 kuukautta sitten loppunut kausi tuntuu kaukaiselta päiväunelta. Tulee vieroitusoireita. On päiviä jolloin olisi valmis maksamaan omaisuuksia Jaro-MyPa-ottelusta syyskuisissa olosuhteissa.

Kaiken futiskaamoksen keskelläkin on kuitenkin niitä, jotka uhmaavat olosuhteita ja leveyspiirejä. Niitä, jotka marssivat päivästä toiseen kylmälle keinonurmikentälle ilman pakkasrajoja. Niitä jotka valloittavat hämärät kuplahallit yhä uudestaan. Futispalo pitää heidät lämpiminä. He tietävät, että kausi vaihtuu hiljalleen toiseksi, vaikka siinä välissä onkin pitkä ja pimeä talvi.

Tammi-helmikuun taitteessa penkkiurheilijakin alkaa tuntea kinosten takaa lähestyvän kevään. Liigacup alkaa. Kuukausitolkulla kasvatetulla nälällä nämä höntsät tuntuvat herkulta. Futisihminen alkaa jälleen elämään pallon tahtiin, vaikka lämpömittari ja järki käskisivät jäämään kotiin.

Uusi kausi alkaa. Kaikki on mahdollista. On spekulointeja ja huhuja. Nousevaa futiskuumetta melkein jokaisella paikkakunnalla. Sadat ihmiset seisovat tuntikausia pakkasessa nähdäkseen vilauksen siitä, mitä tuleva sarjakausi voisi olla.

Ja sitten se tulee. Välähdys tulevasta. Nuori kasvatti antaa näytteen läpimurrostaan. Kevätaurinko suo lämpimiä silmäyksiään. Yhtäkkiä kausi tuntuu olevan jälleen ovella ja kaikki tuntuu jännittävältä ja uudelta.

Ainut huono puoli on, että sinne on vielä kolme kuukautta aikaa. Odotusta helpottamaan olen kerännyt tähän kuvia Suomi-futiksen karuimmasta vuodenajasta. Ihan toivon ylläpitämiseksi olen painottanut kuvia valittaessa kevättalvisia Liigacup-pelejä. Ensimmäinen kuva muistuttakoon, missä nyt olemme.


Responses

  1. Kuvagallerian taustamusiikiksi suosittelen Bob Dylanin Not Dark Yet -biisiä. Musa putoilee kuin lumihiutaleet: http://www.youtube.com/watch?v=Fv_LMKzz-Fc


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: