Kirjoittanut Lari Vesander | tammikuu 5, 2012

Veikkausliigan ikäanalyysi osa 3: Paluu puoliammattilaisuuteen

Kaudella 2009 Veikkausliiga oli matkalla kohti ammattilaissarjaa. Sitten tuli lama, ja Suomi-futis teki täyskäännöksen.

Jalkapallon Pelaajayhdistys teki vuosina 2001-2009 pelaajille lähetettävään kyselyyn perustavaa palkkatutkimusta. Kyselyssä tutkittiin pelaajien keskipalkkaa (etuineen ja ilman) sekä päätoimisuusastetta. Kummallakin mittarilla seuranta-ajan huippukohta ajoittui vuoteen 2009 ja pohjanoteeraus vuoteen 2005.

Vuonna 2005 keskiverto liigapelaaja ansaitsi etuineen 17 060 euroa vuodessa. Se tarkoittaa keskimäärin 1 422 euroa kuussa. Sellaisilla summilla ei eletä herroiksi – jos eletään ollenkaan. Tämän näki myös pelaajien päätoimisuusasteesta. Vain 64 prosenttia pelaajista ilmoitti olevansa päätoiminen jalkapalloilija.

Neljä vuotta myöhemmin tilanne oli toisenlainen. Pelaajien keskimääräinen vuosipalkka oli noussut neljällä tuhannella eurolla (ilman etuja peräti 4 500 eurolla). Tämä näkyi suoraan päätoimisuusasteessa, joka oli noussut peräti 91 prosenttiin.

Suomalainen liigajalkapalloilu näytti olevan matkalla kohti ammattisarjaa. Seppo Sairanen hääräsi TPS:n taustalla, ja Hakassa sirkusta pyöritti Sedu Koskinen. Sarjanousija JJK:kin teki tietoista tappiota säilyttääkseen liigapaikkansa. Pelaajamarkkinat kävivät kuumana.

Sitten tuli lama, joka hiljensi jalkapallomarkkinat maailmanlaajuisesti. Tammikuussa 2010 TPS:n toimitusjohtaja Marco Casagrande tiivisti vallitsevat tunnelmat: “Joukkuetta täydennetään pikkuhiljaa kevään mittaan. Markkinat ovat edelleen hiljaiset ja pelaajia vapaina. Meidän täytyy miettiä, ketkä ovat ne oikeat pelaajat, jotka sopivat meidän palapeliimme.”

Suomalaisessa jalkapalloilussa oli käynnistynyt ostajan markkinat, jotka jatkuvat edelleen. Paluu puoliammattilaisuuteen oli alkanut.

Vuonna 2012

Pelaajamarkkinoilla on tapahtunut kolmessa vuodessa lähes täydellinen kulttuurin muutos. Parhaassa iässä olevat 26-30-vuotiaat pelaajat olivat ennen markkinoiden kuumimpia artikkeleita, joiden kanssa haluttiin sopimus jo hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta. Nuorempia pelaajia kiinnitettiin enemmän kauden kynnyksellä, kun nähtiin kenestä saattaisi olla liigakentille.

Nyt roolit ovat vaihtuneet. Kauden jälkeen joukkueet aloittavat neuvottelut nuorten pelaajien kanssa, jotta liigalisenssiin vaadittava rosteri saadaan täyteen mahdollisimman halvalla. Yli 25-vuotiaiden vuoro tulee vasta paljon myöhemmin.

Osa kokeneemmista pelaajista on jo vetänyt tilanteesta omat johtopäätöksensä ja laittanut nappulat naulaan kaikessa hiljaisuudessa. Toiset taas elättelevät vielä toivoa. Parhaassa iässä oleva pelaaja voi toki edelleen saada itselleen sopimuksen, jossa hänelle maksetaan totutunlaista palkkaa, mutta usein hän voi saada sen vain pelikauden ajaksi.

Nyky-Suomessa jalkapalloilija voi useimmiten olla ammattilainen vain puolen vuoden ajan. Kaikilta se ei onnistu. Jos pelaajalla on perhe elätettävänä, ajatus kuuden kuukauden ”kesätöistä” (ja vielä mahdollisesti aivan toisella paikkakunnalla) ei tunnu hirveän houkuttelevalta.

Veikkausliiga. Nyt

Kävin tätä juttupakettia varten lävitse kaikkien Veikkausliiga-seuran kanssa julkistetun sopimuksen tehneen pelaajan tiedot. Valtaosan tästä informaatiosta olen jo purkanut näihin juttuihin, mutta teen nyt vielä yhteenvedon siitä, miltä liigaseurat näyttävät tammikuussa 2012.

Veikkausliigan joukkueilla on 197 pelaajasopimusta. Sopimusten määrä vaihtelee MyPan 13:sta Hongan, HJK:n ja IFK Mariehamnin 19:ään. Sopimuspelaajista 28 on ulkomaalaisia. Se tarkoittaa keskimäärin kahta per joukkue, mutta määrät vaihtelevat HJK:n nollasta IFK:n kahdeksaan.

Väitteet siitä, että Veikkausliiga olisi nuorentunut radikaalisti viime kauden jälkeen, eivät pidä paikkaansa. Joukkueiden keski-iät ovat suurelta osin hyvin samanlaiset kuin viime kauden alussa. Ainoastaan IFK Mariehamnin keski-ikä on laskenut merkittävästi (1,5 vuodella). Hakan, Interin ja MyPan sopimuspelaajien keski-ikä on puolestaan noussut 1-1,5 vuodella.

Myöskään nuorten pelaajien osuus sopimuspelaajista ei ole poikkeuksellisen suuri. Heidän osuutensa on jotakuinkin sama kuin ennen. Vähintään 26-vuotiaita pelaajia on puolestaan sopimuspelaajissa täsmälleen sama 28,4 prosentin osuus kuin kauden 2005 alussa.

Sen sijaan sopimuksellisia liigapelaajia on poikkeuksellisen vähän. Heitä on lähes 80 vähemmän kuin viime kauden alussa. Ja vaikka osa tästä vajeesta otetaan kevään aikana kiinni, niin todennäköisesti parhaassa iässä olevia pelaajia nähdään tällä kaudella liigakentillä aiempaa vähemmän.

Laitan tähän loppuun vielä tämänhetkisten sopimuspelaajien keskimääräiset syntymävuodet joukkueittain:
VPS 1986,3
MyPa 1986,4
Inter 1986,6
JJK 1986,8
KuPS 1987,2
HJK 1987,4
Haka 1987,6
TPS 1988,3
Honka 1988,5
IFK 1988,5
Jaro 1988,9


Responses

  1. Suomalaisessa jalkapalloilussa tapahtuneen muutoksen pystyi aistimaan jo syksyllä 2009. Silloin pelaajista oli sellaista ylitarjontaa, ettei vastaavaa oltu nähty vuosikymmeniin: https://puoliaika.wordpress.com/2009/10/27/pelaajista-on-nyt-ylitarjontaa/

    Tuo ilmiö ei jäänyt hetkelliseksi. Se saneli Suomi-futiksen suunnan. Kun katson nyt vuoden 2009 futiskuvia, näen useita joukkueita, joilla voitaisiin hallita tulevan kauden liigaa.

    Tämäkin kertoo siitä, että jalkapallo ei ole yhteiskunnasta erillinen saareke. Joukkueet ovat aina aikansa kuvia. Ja me elämme nyt niukkoja aikoja.

  2. Syvällistä pohdintaa, vielä olis joskus hienoa nähdä suomifutiksen nousu ammattilaisliigaan mut saahan sitä haaveilla!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: