Kirjoittanut Lari Vesander | tammikuu 18, 2012

Pakon sanelema pelitavan muutos

Sarjajärjestelmän muutos ja lisääntynyt pelimäärä pakottivat KuPSin muuttamaan pelityyliään. Valmentaja Esa Pekonen vannoo nyt pallonhallinnan ja monikäyttömiesten nimeen.

Kun Esa Pekonen tuli kesäkuussa 2009 KuPSin valmentajaksi, hänen täytyi valita joukkueelleen pelitapa. Savolaisesta naatiskeluperinteestä poiketen esteettiset arvot eivät olleet nyt prioriteetti. KuPS oli putoamisvaarassa ja tarvitsi pisteitä. Nyt oli käytännöllisyyden aika.

”Valitsin pelitavan kahdesta syystä: sen perusteella millaisia pelaajia meillä oli ja sen perusteella, että halusimme voittaa mahdollisimman paljon pelejä”, Pekonen sanoo nyt. ”Ja sekin vaikutti, että pelitapaa ei tarvinnut hirveästi harjoitella taktisesti. Se oli tärkeä asia, kun tulin valmentajaksi kesken kauden.”

Valittuun pelitapaan kuului paljon juoksemista ja nopeita vastaiskuhyökkäyksiä. Kentällä pelaajat toimivat parivaljakoina. Pelitapa toimi ensimmäiset 1,5 kautta kuin tauti. KuPS varmisti ensin liigapaikkansa ja voitti seuraavalla kaudella sensaatiomaisesti hopeaa.

Sitten tapahtui jotain odottamatonta. Viime vuoden vedonlyöntiskandaalit laskivat Veikkausliigan joukkuemäärän 12:een ja nosti pelimäärän 33:een juuri sarjakauden alla.

Silloin asiaa ei tullut juuri ajatelleeksi, mutta käytännössä KuPSin mitalimahdollisuudet heikkenivät merkittävästi, kun sarjajärjestelmä vaihtui. Kun liigamatsien päälle tulivat vielä euro- ja cup-ottelut, KuPSin pelimäärä nousi 40:een. Se oli joukkueen pelitavalla yksinkertaisesti liikaa.

KuPS yritti selvitä pelisumasta 23 pelaajalla ja epäonnistui pahasti. Loukkaantumisten ja muiden ongelmien takia joukkue joutui kauden aikana hankkimaan jopa uusia maalivahteja. Joukkuetta ja sen pelitapaa ei ollut rakennettu tällaiseen rääkkiin.

Katastrofin ainekset

Kaikista satsauksista huolimatta KuPSin pelitapa ei toiminut kuin ajoittain. Puolustus oli valtaosan kaudesta sekaisin, kun Pekonen yritti loukkaantumisten ja pelikieltojen keskellä löytää sinne toimivinta kokonaisuutta. Hänen käyttämänsä palaset olivat periaatteessa kaikki kelvollisia, mutta kokonaisuus ei toiminut, koska palasilla ei ollut aikaa hitsautua yhteen.

Kun on yksi pelaaja on välillä vasemmalla ja välillä oikealla, toinen toisinaan topparina ja joskus keskikentän keskustassa, kolmas laitapakkina tai topparina ja neljäs vaihtuu jatkuvasti, ei lopputulos ole niitä pitävimpiä.

Tätä korosti entisestään se, että KuPSin peli on Pekosen aikana perustunut parivaljakkoihin. Topparipari, laidat, keskikentän keskusta ja kärjet ovat muodostaneet kaksikkoja, joiden on ollut tarkoitus tukea ja täydentää toisiaan.

Parivaljakoiden onnistuminen kuitenkin edellyttää sitä, että pelaajaduot pääsevät harjoittelemaan ja pelaamaan yhdessä mahdollisimman paljon. Viime kaudella näin tapahtui hyvin harvoin. Oikeastaan vain Ilja Venäläisen ja Olajide Williamsin muodostama hyökkäyskaksikko pystyi viime vuonna pelaamaan ja harjoittelemaan säännöllisesti yhdessä.

”Sarjasysteemi on muuttunut. Pelejä on nyt todella paljon, ja aiempi pelitapamme on siihen nähden liian kuluttava”, Pekonen myöntää nyt. ”Vanhassa pelitavassamme pelaajat joutuivat juoksemaan paljon. Iso osa heistä ei jaksanut sitä, kun meillä oli kaksi peliä viikossa.”

Tämän kaiken näkee myös tilastoista. Kun KuPS voitti vuonna 2010 hopeaa, sen keskimääräinen maaliero liigassa oli 1,7 tehtyä ja 1,4 laskettua maalia per peli. Viime kaudella vastaavat luvut olivat 1,3 ja 1,7.

Oli selvää, että seuraavalla kaudella jotain olisi tehtävä toisin.

Kaksi vaihtoehtoa

Pekosen mukaan vaihtoehtoja oli kaksi: ”Ensimmäinen oli se, että hankimme lisää pelaajia. Olisimme tarvinneet yhteensä 18 hyvää liigapelaajaa, mutta siihen ei ole Suomessa varaa kuin HJK:lla.”

KuPS oli jo ennen kauden päättymistä ilmoittanut leikkaavansa pelaajabudjettiaan 250 000 eurolla. Ringin laajentaminen ei tullut kysymykseenkään. Eikä joukkue voisi lähteä samaan pelisumaan aiempaakin pienemmällä ringillä. Siitä ei seuraisi vanhalla pelityylillä kuin lisää loukkaantumisia ja sekasortoa.

Jäljelle jäi vain toinen vaihtoehto. Se oli pelityylin muuttaminen. Se KuPSin olisi pitänyt tehdä jo edelliselle kaudelle, mutta silloin valmistauduttiin erilaiseen sarjaan kuin mitä lopulta pelattiin.

”Nyt tarkoitus on hankkia erilaisia pelaajia ja pyrkiä hallitsemaan enemmän palloa. Kun pallo on hallussa, ei tarvitse juosta niin paljon”, Pekonen sanoo. ”Viime kaudella meillä oli isokokoinen ja fyysinen joukkue. Nyt haemme enemmän taitoa. Keskikenttä ei ole enää pelkkää telaketjuosastoa. Sinne tarvitaan johtaja hallitsemaan palloa ja toimimaan moottorina.”

Eikä kyse ole pelkästään keskikentästä. Muutos vaikuttaa kaikkeen, myös keskuspuolustukseen. ”Etchu Tabe hankittiin, koska alakertaan tarvitiin nopeutta ja pallokontrollia. Uusi pelitapamme vaatii toppareiltakin enemmän.”

Pekosen mukaan joukkue tarvitsee vielä viisi pelaajaa. Taben hankkimisen jälkeen kiireisimmät täydennyskohteet ovat keskikentällä ja kärjessä. ”Tarvitsemme keskikentälle moottorin ja yhden all-round-pelaajan. Hyökkäykseen pitäisi saada maalintekijä”, Pekonen listaa. (Kapteeni Pietari Holopaisen jatkosopimus ei ole nyt kiireellisyyslistan kärjessä, mutta toimitusjohtaja Jarmo Heiskasen mukaan siihen palataan tammikuun lopussa.)

Pekosen vieressä istuvat testipelaajat ovat potentiaaliltaan toivelistan näköisiä: Tanskalainen Christian Andreasen tehtaili kaudella 2009 maaleja TPS:lle. Kanadalaisesta Abdoulaye Syllasta Pekonen kaavailee monipuolista laitakiituria ja Tarmo Koivurannasta taas mahdollista keskikentän moottoria ja johtohahmoa. ”Maalintekijä, juoksija ja johtaja”, valmentaja luettelee. ”Kaikki on skoutattu isosta tarjokkaiden joukosta.”

”Jos löydämme ne kolme oikeata ja hyvää pelaajaa, kaksi muuta voivat olla hieman matalamman profiilin hankintoja. Esimerkiksi nuoria”, Pekonen toteaa.

Testipelaajat antavat näyttöjä tammikuun loppuun asti. Testiaikaan mahtuu Liigacup-ottelu JJK:ta vastaan sekä kolme Uusi Lahti -cupin peliä. Niiden jälkeen seuran on päätettävä haluaako se pitää pelaajat myös tulevalla kaudella.

Monikäyttöpelaajat

Otteluruuhkan ja pienen ringin ongelma on sen verran suuri, että se ei ratkea pelkällä pelitavan muutoksella. Toinen osa ratkaisua ovat monikäyttöpelaajat.

”Pohjoismaisissa joukkueissa on jo jonkin aikaa ollut tapana hankkia pelaajia, jotka pystyvät pelaamaan useammalla paikalla. Vähemmän mutta monipuolisempia. Se on suuntaus”, Pekonen toteaa. ”Yhden pelipaikan pelaajien pitää olla parempia saadakseen sopimuksen.”

Monikäyttöpelaajissa on etunsa. Jos joukkueesta loukkaantuu pelaaja, jolle ei löydy korvaajaa kokoonpanon ulkopuolelta, liikutellaan muita kentällä jo olevia pelaajia niin, että kentälle syntyy aukko, joka pystytään paikkaamaan penkiltä tai reserveistä. Ja kukapa valmentaja ei haluaisi joukkueeseensa pelaajaa, jonka voi heittää käytännössä mille paikalle tahansa.

Monikäyttöpelaajien ongelma voi kuitenkin olla toimivimman kokonaisuuden löytäminen. Mitä enemmän monikäyttöpelaajia on, sitä todennäköisemmin kokonaisuus on pienempi kuin osiensa summa. Esimerkiksi tehokas parivaljakkopelaaminen edellyttäisi pysyvää permanenttia, mutta tässä taloudellisessa tilanteessa ja näillä pelimäärillä KuPSilla ei ole sellaiseen ehkä varaa.

Siksi monikäyttömiehet ovat riski, joka Pekosen on pakko ottaa. Jos hänellä ei olisi monikäyttömiehiä, joukkue olisi paljon haavoittuvampi. Yksi loukkaantuminen saattaisi jättää kentälle paikkaamattoman aukon. Jos KuPS löytää haluamansa pelaajat, kaikki on ainakin paperilla paikattavissa, mutta toisaalta viime kaudella joukkueeseen jäi jatkuvasti pieniä vuotoja. Kokonaisuus oli hyvin harvoin täysin ehjä.

Voi olla, että kapeampi rinki ja jatkuva kierrättämisen tarve johtavat siihen, että Pekonen luopuu parivaljakoista. Silloin pelitavan muutos olisi ennakoituakin radikaalimpi.

Muutos on raju joka tapauksessa. Mutta se on myös tarpeellinen. KuPSin materiaali on erilainen kuin 2,5 vuotta sitten. Se on parempi. Veikkausliigakin on erilainen. Pelejä on enemmän. Siksi muutos on välttämätön.

Sitä todellisuutta, johon Pekonen loi pelitavan KuPSiin tullessaan, ei enää ole. Pelaajia ei voi juoksuttaa puhki otteluruuhkassa. Välillä pitää kierrättää, mutta sekään ei sovi kaikkeen. Puolustuslinjaa ei voi muuttaa jatkuvasti.

KuPSilla on nyt kaksi tärkeää tavoitetta. 1) Oikeiden pelaajien löytäminen ja 2) uuden pelitavan sisäistäminen liigakauden alkuun mennessä.

Ne ovat myös joukkueen keskeisimmät tavoitteet talven cup-peleissä. ”Toki tavoitteena on päästä Liigacupissa kahdeksan joukkoon, jotta saisimme yhden pelin lisää siellä ja yhden vähemmän Suomen Cupissa, mutta se ei ole tärkeintä. Tärkeintä on nyt rakentaa joukkueen pelaamista”, Esa Pekonen sanoo.

KuPSilla on edessään pelin rakentamisen tie. Taival ei ole helppo eikä sitä taiteta hetkessä, mutta mikäli joukkue selviää siitä, lopputulos on varmasti kuopiolaiskatsojien mieleen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: